Elämää ruokariippuvuuden jälkeen (tunnesyönti)

Pidä= pistä

"Jos kotoota löytyy lapsia hommatkaa lastenhuoneeseen minijääkaappi ja säilytyslaatikko tällöin et saa aikaiseksi kajottua saatavilla oleviin herkkuihin. Entä olemassa olevat omat herkut? Facen tai Torin annetaan ryhmissä pystyy lahjoittamaan, jos ei halua paiskata roskiin. Seuraavaksi."

Kaikkea idioottimaisuuksia sitä saakin lukea. Mikä estää menemästä hakemaan toisesta huoneesta herkkuja? Miksi hitussa ostaa kotiin herkkuja kun ne pitää sitten antaa pois tai heittää roskiin?

Itse ainakin olen ostamatta kotiin herkkuja, niin ei niitä tule syötyäkään, kun niitä ei ole.

Täytyy olla tosi paha ruoka/herkkuriippuvuus kun se pakottaa jemmaamaan kotiin herkkuvarastoja.

Vähän kuin karkkiriippuvainen ukkeli tällä foorumilla joka perustelee oman riipuvuutensa karkin ja leivonnaisten syönnin terveellisyyttä itsekeksimällään väitteillä. Kanki seisoo ja kusi huilaa kun vetää karkkia ja jäätelöä kiloittain? Ja paino nousee. Ja pakko lähteä kuluttamaan sokerit. Liikunta vain saa ahmimaan lisää, kun taustalla on pakko kuluttaa ahmimansa kalorit.

Jos tarvitsee varastoida herkkuja kotiin on se vain keino varmistaa että niitä on aina saatavilla. Jos haluaa riippuvuudesta eroon, pitää keskittyä siihen miksi tarvii ainetta joka vain vahingoittaa ja lihottaa. Jos on kyse vain aivokemiasta, insuliiniresistenssistä ja hormoneista eikä ole vielä sairastunut diabetekseen, voi asiaa hoitaa itsekin.

Hiilihydraattiriippuvuus on yhteinen nimittäjä ja siihen löytyy itseapu esim vähähiilihydraattisuudesta. Jos syyt ahmimiseen on psyykkiset kuten useimmiten on, niin joku terapia voi auttaa.

Muistan ohjelmassa Hengenvaarallisesti lihava, potilas alkoi laihtua vasta kun sai psykologin mukaan hoitoon, kaikilla lihavilla joku kaltoinkohtelu lapsena joka sai hakemaan lohtua ruuasta. Sillä yrittää palkita aivoja ja torjua negatiivisia tunteita, sitähän se tunnesyöminen on, ei siihen karkkien piilotus auta.

Itse sain apua ketoruokavaliosta. Verensokeri ja LDL -kolesteroli oli koholla. Söin pullaa ja kakkua, keksejä, täytettyjä ja kuorrutettuja vehnäsämpylöitä, piirakoita ja varsinkin voitaikinaleivonnaisia, paistopisteherkkuja, tuoretta leipää. Tuli työterveyshoitajalta jo punaista korttia. Itse muutin ruokavalion ja sen jälkeen kaikki veriarvot on olleet tosi hyvät. Leivästä oli vaikein päästä eroon mutta kun pääsi, ei muukaan paistotuote enää koukuta. Nyt voin syödä kerran pari vuodessa juhlatilanteessa sen leivän palan mitä tarjotaan, mutta kotiin en osta. Joutuu pitämään vrk paaston että tilanne normalisoituu.

Vieroitusoireet oli kovat mutta ne pitää vain kestää, mekanismi on sama kuin muissakin vieroitushoidoissa. Keho odottaa sitä mihin on tottunut ja alkaa oirehtia alkuun. Jos metabolia on perustunut jatkuvalle sokerinsyömiselle, se odottaa nopeaa verensokerin nostoa ja tulee huono olo kun sokerit laskee, sokerihumalasta sokerikrapulaan, kun ei sitä koukuttavaa ainetta saa. Pakko ottaa "krapula ryyppy".

Vieroitusoireet on vain alkavan toipumisen merkki. Ihan kuin tupakasta, viinasta ja huumeista. Niilläkin yritetään turruttaa tunteita ja rauhoittaa hermoja. Hermojen rauhoittamiseen löytyy terveellisiäkin keinoja.

Ei siis auta tupakoitsijaakaan että hän ostaa kassillisen tupakkaa kotiin ja piilottaa kassin toiseen huoneeseen. Se on itsepetosta. Jos ei tarvitse tupakkaa, sitä voi olla nenän edessä eikä se aiheuta mitään reaktiota eikä sitä halua. Sama on sokerisen herkun kanssa. Karkkipussi tai keksi paketti voi olla auki pöydällä eikä tee mieli.

Keho sopeutuu. Aivot alkaa toimia normaalisti. Kun makeaa ei ole aikoihin syönyt, niin makuaisti herkistyy ja makea maistuu ällölle. Jo leivästä tulee makea ja sokerinen lima suuhun.

"Entä olemassa olevat omat herkut? Facen tai Torin annetaan ryhmissä pystyy lahjoittamaan, jos ei halua paiskata roskiin"

Hyvä neuvo! Minulla on puoliksi syöty vanilia kerma jäätelö paketti, voin lähettää se postissa. On ollu pakastimessa vain puoli vuotta vähä reunoista kuivunu.