Kauan kesti sitä surkeaa uintia mut sitten hiffasin että ei sitä tarvi päätä koko ajan sinne veden alle laittaa vaan tekee sen toimenpiteen rauhallisesti eikä panikoi kun mulla usein se paniikki iskee että hornaisee vettä keuhkoihin ja näin on käynytkin monia kertoja kun ei oikein osaa kontrolloida sitä tilannetta ja on tietty veden/uimisen pelko aina pikkulapsesta asti kummitellut takaraivossa niin nykyään ottaa rauhallisemmin eli ei sitä päätä tarvi ihan älyttömästi joka vedolla panna veden alle jos tuntuu siltä että alkaa panikoida mutta toki priimus uimarit eli parhaat uimarit ne osaa koko ajan panna pään veden alle joka kauhaisulla, mut ei sitä tarvikaan olla paras uimari vaan riittää että saa siitä hyvää liikuntaa. Itse tykkään uida siten että vaihtelen tempotasoja eli pari altaanmittaa rauhallisella tempolla ja pari altaanmittaa täysillä.
Rintauinti on edelleen se joka ei onnistu minulta, samoin perhosuinti, mut kaikki muu uintimuoto onnistuu ihan ok hyvin.
Ei siis kannata ehkä uintiharrastelijoiden liikaa yrittää hakea täydellisyyttä eli monasti toi perfektionismi voi mennä yli hilseen. Ei tässä jani sievisiä tarvi olla =)
Rintauinti on edelleen se joka ei onnistu minulta, samoin perhosuinti, mut kaikki muu uintimuoto onnistuu ihan ok hyvin.
Ei siis kannata ehkä uintiharrastelijoiden liikaa yrittää hakea täydellisyyttä eli monasti toi perfektionismi voi mennä yli hilseen. Ei tässä jani sievisiä tarvi olla =)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei mua mikään Sievinen kiinnostakaan olla, tahdonkin olla Michael Phelps.
on hyvä tähdätä korkealle ei siinä mitään.