Täällä ja tuttavapiirissä jokaisella tuntuu olevan joku ihmeellinen metodi, jonka avulla painoa pyritään saamaan alas. Jäin miettimään tätä enemmän, kun juttelin tuttavani kanssa. Kummatkin meistä koettaa pudottaa painoaan. Hän vetää minimikaloreilla ja rajoittaa ruokailua. Painoa onkin tippunut vauhdilla. Painamme yhtä paljon, eli kummallakin noin 10 kiloa ekstraa. Silti minä näytän huomattavasti kevyemmältä. En tarkoita pahalla, mutta se pisti todella miettimään, miten painoa kannattaa pudottaa.
Olen laihtunut kolmessa tai kahdessa kuukaudessa noin neljä kiloa. Eli en hirveästi. Kymmenen kilon päästä olisin jo hyvässä bikinikunnossa. En pidä nälkälokkoa enkä seuraa mitään ruoka-aineita. Painon putoaminen ei ole edes pääasia, vaan haluan olla hyvässä kunnossa.
Kävelen päivittäin 10-15 kilsaa (työmatkat suurimmaksi osaksi). Kesäkuussa, kun koronarajoituksia alettiin jo vähän höllentää, aloitin ohjatut treenit kerran viikossa. Se tuntui vähältä, joten nostin treenimäärää heinäkuun alussa kolmeen kertaan per viikko. Syön kohtuullisesti ja herkuttelen kerran viikossa. Olen hyvin perso suklaalle, joten pidän huolta siitä, että herkkuni on jotain muuta.
Vaikka painoa on pudonnut vähän, kroppa on alkanut muotoutua uudella tavalla. Selkä on suorempi, turvonnut maha on kadonnut ja jäljellä on vain alamahan makkara (joka toivottavasti sekin pian sulaa pois). Vyötärö on tullut selkeästi esiin. Turpoan helposti sormista ja pohkeista, mutta nyt sekin on pysynyt kohtuudessa ja nilkat ovat sirot. Ja mikä parasta, olo on mahtava ja energinen. Treenien jälkeen, yltä päältä hiessä, olo on parhaimmillaan.
Koska maha alkaa olla kunnossa, pitänee keskittyä takapuoleen ja reisiin, jotka ovat edelleen valtavat. On niissä varmasti jo lihastakin kaiken muun massan alla. Olisiko vinkkejä, miten saisi pohkeisiin ja reisiin lisää voimaa? Ihan kotikonstein, kun kuntosalille en ainakaan vielä halua mennä? Tarkoitus on alkaa tähän lisäksi vielä pyöräillä pitkähköjä matkoja kerran pari viikossa, mutta olisiko muuta? Kuulisin myös mielelläni, miten kauan muilla on kestänyt päästä kuntoon puhtaasti treenaamalla :)
Olen laihtunut kolmessa tai kahdessa kuukaudessa noin neljä kiloa. Eli en hirveästi. Kymmenen kilon päästä olisin jo hyvässä bikinikunnossa. En pidä nälkälokkoa enkä seuraa mitään ruoka-aineita. Painon putoaminen ei ole edes pääasia, vaan haluan olla hyvässä kunnossa.
Kävelen päivittäin 10-15 kilsaa (työmatkat suurimmaksi osaksi). Kesäkuussa, kun koronarajoituksia alettiin jo vähän höllentää, aloitin ohjatut treenit kerran viikossa. Se tuntui vähältä, joten nostin treenimäärää heinäkuun alussa kolmeen kertaan per viikko. Syön kohtuullisesti ja herkuttelen kerran viikossa. Olen hyvin perso suklaalle, joten pidän huolta siitä, että herkkuni on jotain muuta.
Vaikka painoa on pudonnut vähän, kroppa on alkanut muotoutua uudella tavalla. Selkä on suorempi, turvonnut maha on kadonnut ja jäljellä on vain alamahan makkara (joka toivottavasti sekin pian sulaa pois). Vyötärö on tullut selkeästi esiin. Turpoan helposti sormista ja pohkeista, mutta nyt sekin on pysynyt kohtuudessa ja nilkat ovat sirot. Ja mikä parasta, olo on mahtava ja energinen. Treenien jälkeen, yltä päältä hiessä, olo on parhaimmillaan.
Koska maha alkaa olla kunnossa, pitänee keskittyä takapuoleen ja reisiin, jotka ovat edelleen valtavat. On niissä varmasti jo lihastakin kaiken muun massan alla. Olisiko vinkkejä, miten saisi pohkeisiin ja reisiin lisää voimaa? Ihan kotikonstein, kun kuntosalille en ainakaan vielä halua mennä? Tarkoitus on alkaa tähän lisäksi vielä pyöräillä pitkähköjä matkoja kerran pari viikossa, mutta olisiko muuta? Kuulisin myös mielelläni, miten kauan muilla on kestänyt päästä kuntoon puhtaasti treenaamalla :)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Reilu kilo kuukaudessa on oikein hyvä laihtumistahti.
Ei punttisalilla tuijoteta ylipainoisia. Itsekin olen käynyt siellä 30 kg painavampana ja vieläkin on ylipainoa.
Lihasta tulee hyvin hitaasti, varsinkin jos sitä jo on. Timmiytuminen vaatii enemmänkin vuosia kuin kuukausia punttisalilla ja vaatii joka tapauksessa vähäisen ihonalaisen rasvakerroksen.
Useimmat+ei+käy+salilla+"lihasta+hankkimassa"+vaan+lisäämässä+lihaskuntoa+ja+tukemassa+muuta+liikuntaa.++Varmaan+ärsyttävin+kommentti+mitä+pt:t+kuulee+aloittelijoilta+on+"en+halua+isoja+lihaksia"+ihan+kuin+niiden+kasvamista+pitäisi+varoa.+:D+
Minulla on kehonkoostumusmittari ja täytyy sanoa, että lihasta kyllä syntyy ihan hyvää tahtia, kunhan liikkuu. Liikunta lisää terveyttä, vaikka paino ei jyrkästi putoisikaan. Ihmiset ovat spontaanisti sanoneet , että olen nyt nuoremmman näköinen.
Kotitreeniksi sopii hyvin porraskävely. Se aktivoi jalan lihaksia monipuolisesti.
Olen nostanut kuntoa juoksemalla. Vuodessa olen saavuttanut VO2Max mittauksissa 10 pisteen nousun (42 -> 52 VO2Max). Painoa on pudonnut 6 kiloa. Painoindeksi on alle 24 ja rasvaprosentti alle 17. Juoksu kulkee nyt mukavasti, mutta edessä on yhä vuosien urakka.
Elä kuitenkaan pelästy. Nopeimmat edistymiset saavuttaa ensimmäiseksi.
Paljonko ikä?
"Painon putoaminen ei ole edes pääasia, vaan haluan olla hyvässä kunnossa."
Palstavalintasi on siis virheellinen, esimerkiksi palsta 'KUNTOILU JA KUNTOSALIT' https://keskustelu.suomi24.fi/urheilu-ja-kuntoilu/kuntoilu-ja-kuntosalit on parempi sinun novellille.
Murheilu ei ole järkevä tai toimiva laihdutusmenetelmä, joten on toki hyvä ettei se ole sinun päällimmäinen tavoite.
Moi!+Kiitos+palstaehdotuksesta,+mutta+valitettavasti+en+käy+kuntosalilla,+enkä+kuntoile.+Ei+sillä,+olisi+varmasti+hyvä+käydä+sielläkin,+mutta+tällä+hetkellä+ei+aikataulu+anna+periksi.
Nyt on paino pudonnut reilut 7 kiloa. Heinä-elokuun olen treenannut nyt kolme kertaa viikossa, ensi viikosta alkaen pyrin käymään treeneissä 4-5 kertaa. Kävelen edelleen noin 10-15 kilsaa per päivä.
Pakko sanoa, että pelkällä reippaalla kävelyllä on kestävyys noussut paljon. Treeneissä jaksaa vaivatta juoksennella, vaikka mitään omia juoksuja en ole kertaakaan tehnyt. Halua olisi vaan ei ainakaan vielä aikaa.
Tässä pitkiä kävelyreissuja tehdessäni olen ehtinyt ajatella ja tullut siihen tulokseen, että ylipaino ei itselläni ole väsymyksen ja saamattomuuden syy vaan oire. Siksi aiemmin, jos olen lähtenyt painoa pudottamaan pelkästään laihduttamalla ja karsimalla ruokaa, on vaikutus aina ollut lyhytaikainen ja pudotettu paino tullut lopulta takaisin. Todellinen ongelma on jäänyt korjaamatta. Nyt uskon, että olen keksinyt, mistä omalla kohdallani on ollut kyse, ja toivottavasti sen kautta tämä on viimeinen kerta ikinä, kun koitan painoa pudottaa :) Edelleen olen sitä mieltä, että ensisijaisen tärkeää on voida hyvin ja kohottaa kuntoa.
Aloitin aikalailla nollakunnolla, ahdistuneena, pöhöttyneenä ja lopuen uupuneena. Vaikka edelleen olen treeneissä kuin lihapulla, en missään nimessä ole huonokuntoisin. Enkä itse asiassa enää edes säikähdä, jos vahingossa näen itseni peilistä :)
Edelleen jatkuu. Painoa on nyt pudonnut 8 kiloa, eli kuukaudessa vähän reilu kilo (olen laskunut vain tasakilot, en grammoja). Senttejä en ole ihan alusta asti mittaillut, mutta silloin tällöin jotain. Heinäkuusta vyötärö on kaventunut 4 senttiä, reidet 5 senttiä ja takapuoli 6.
Kävely on vähän vähentynyt, kun arki on iskenyt päälle ja joskus on pakko päästä siirtymään paikasta toiseen nopeasti. Silti sanoisin, että noin 10 kilsaa tulee päivittäin tallusteltua keskimäärin. Treeneissä käyn 4-6 kertaa viikossa.
Painoa on vielä sen verran, että pudotettavaa riittää. Normaalipainoon on matkaa kuutisen kiloa. Tosin positiivisena asiana on myös se, että lihaksia on varmaan tullut, ja koska läski ei ole kerääntynyt tasaisesti vaan lähinnä vain reisiin ja takamukseen, en näytä niin enää niin hirveän pyöreältä. Yläkroppa on jo vahvasti kokoa S, alakroppa nippanappa L. Senteistä huomaa, että jaloista sitä rasvaa pääasiassa on lähtenyt, ja housutkin tuntuu nykyään ärsyttävän löysiltä.
Ruoka-annoksia olen pienentänyt ja syön monipuolisesti. Tosin herkkuihin en ole koskenut nyt pariin kuukauteen, ne jäivät aikalailla itsestään pois. Tahti on maltillinen, mutta koska senttejä karisee ja painonkin suunta on alaspäin, näillä mennään :)
Painonpudotusta enemmän olen kyllä innoissani siitä, että olen saanut positiivista palautetta treeneissä siitä, miten nopeasti olen kehittynyt. Olen nuorempana harrastanut samaa lajia, ja pikkuhiljaa kroppa muistaa, miten piti toimia. Notkeutta on tullut huimasti lisää. Nyt hurjana tavoitteena saada spagaatti ennen joulua :D
Muistan 50-luvun muotilehdissä naisellisia hameita 3,4 alushametta kantamassa päällimmäisen hepenen helmoja kuin kuin pilveä leijumassa.
Yläosa oli usein tiukka, pieni paitapusero tai juhlahameissa kuin uimapuvunosa.
Rakastan yhä niitä hameita ja sitä tunnelmaa olla huippunaisellinen.
Miksi keho ei saisi olla vastaavaa muotoa, Yläosa kokoa S ja alaosa vaikka sitä L?
Sellainen naisen keho on luonnostaan!
Sitä on ehtinyt nähdä mieltymysten muutokset.
Milloin se on ampiaisvyötärö, tai uhkeat rinnat. Litteä vatsa synnytyksenkin jälkeen.
Nythän se on kardashian - silikonit takamuksissa ja etumuksissa.
Hennot käsivarret tuntuvat olevan. Nou-Nou! Lihasta on oltava kuin Arskalla!
Reisiä ei ole vielä lyöty tapetille. Olenkin odottanut tulevaksi reisien kulta-aikaa!
Sellaisia muodokkaita, lihaksikkaita, säärien päätteenä kuin skulpturit!
Vaikka, kyllä reisiä oikeastaan näytelläänkin, kun naiset juoksevat kalsongeissa pääkaupungin kaduilla aamusta iltaan ja ovat mielestään hyvin pukeutuneita. Huoh!
Kanssa sisareni, mitäs jos pysähdytään peilin eteen ja katsotaan ensi kerran oikein kunnolla niitä reisiä, joita tavallisesti piilotellaan!
Annetaan niille vähän kevyttä kuivahierontaa rapealla kintaalla ja sen jälkeen hyvällä rasvalla, kokosrasvalla tai oliiviöljyllä kevyttä lymfahierontaa.
Jos extra Virgin oliiviöljy kelpaa salaattiin, niin silloin se kelpaa meidän reisiimmekin! 😂
Ollaan kiitollisia, että meillä on ne reidet kannattamassa kehoamme! 😍👏
Hanne
Jos aloitit ohjatut treenit koulutetun henkilön kanssa, niin eikö hänen tietonsa riitä myös reisien hoikentamiseen?
Eikö reidet kuulu hänen ohjaus alaansa? Siitä tiedosta han hänelle maksetaan maltaita!
Reisiä voi hoikentaa vain vähentämällä niihin kohdistuvaa treeniä.
Mnjaa, tiedä sitä. Eikö periaate ole se, että nopeat liikesarjat kuluttavat rasvaa ja hitaat, hallitut liikkeet vahvistavat lihaksia.
Itse olen kokeillut Jane Fondan work out nopeaa tunnin ohjelmaa, niin laihtuu eniten.
Hitaat voimaharjoitukset taas muotoilevat, mutta cm eivät häviä.
. Hanne
Oli niin kivoja kommentteja onnistuneesta hyvinvointinsa hoidosta, että on luettava ne ajan kanssa uudestaan. Velvollisuudet kutsuvat...
Hanne
Turhaa pelleilyä
Mutta kertokaa nyt joku vihdoin ja viimein miksi sitä rasvaa pitää alunperinkään kerryttää niin että sitten tuskaillaan sen pudottamisen kanssa?
Eikö ennalta ehkäisy olisi tässäkin asiassa se paras ja helpoin tapa?
Miksi pitää ensin ahtaa kitaansa kaiken maailman roskaruoat ja sokerihötöt ja sitten itketään kilojen kanssa?
Ei ihminen synny läskinä, kyllä ne kilot ihan itse elämän varrelle hankitaan.
Eikä kannata tulla sanomaan että on "raskaat luut", ne ei laihduttamalla kevene ja ihmisen luuranko painaa 7-12 kiloa.
Hidas aineenvaihdunta. Höpö höpö. Lihavuus johdu huonosta aineenvaihdunnasta, vaan huono aineenvaihdunta johtuu usein lihavuudesta. Vaikka lihomista olisi houkuttelevaa selitellä heikentyneellä aineenvaihdunnalla, se on itsepetosta. Useimmilla aineenvaihdunta toimii moitteettomasti, eikä se heikkene yhtäkkiä ilman mitään syytä.
Vararengas vyötäröllä liittyy toki aineenvaihduntaan, sillä yksi aineenvaihdunnan tehtävistä on rasvakudoksen muodostaminen. Jos ruokaa tulee naposteltua kulutukseen nähden liikaa, elimistö muuttaa ylimääräiset kalorit rasvaksi, ja rasva varastoituu kehoon pahan päivän varalle. Tällöinkin lihominen on ainoastaan liiallisen syömisen, eikä huonon aineenvaihdunnan syytä.
Sairaus. Liikalihavuutta voi toki aiheuttaa hypotalamuksen tuottaman leptiinin puute, mutta se ei selitä valtavaa lihomisepidemiaa esim. Suomessa.
Lääkkeet. Jos lihominen laitetaan lääkkeitten tiliin, niin yli puolet suomalaisista syö näitä lääkkeitä. Sairasta porukkaa.
Eiköhän vain kannattaisi katsoa ihan sinne peiliin ja miettiä mitä tulee ahmittua?
Myös suuri alkoholin kulutus joka on suomalaisille tyypillistä ei ainakaan edistä painon kurissa pitämistä. Poikkeuksena syvästi alkoholisoituneet joiden ravinnon saannissa ja nauttimisessa isoja puutteita.
Itse kuulun siihen ikäpolveen joka muistaa miten lihavat olivat poikkeus. Kuitenkin ihmsten ruokavalio koostui kaikesta siitä "myrkystä" josta nyt kauhistellen varoitellaan: peruna, leipä, voihin valmistetut kastikkeet ja voi leivän päällä. Pullaa leivottiin joka huushollissa viikottain. Jälkiruokia syötiin mm. marjakiisseleitä joihin käytettiin reulusti sokeria vielä päällekin. Pannukakut ja muu sellainen.
Ja ihmiset oli normaalipainoisia. Miksiköhän?
Ehkä siksi että ruokaa syötiin ruoka-aikoina eikä huvikseen. Syötiin sen verran kun oli nälkä. Enpä usko että siinä sen kummempaa taikaa oli takana.
Itselläni todettiin kolmikymppisenä kilpirauhasen vajaatoiminta joka kuulemma lihottaa niin maan kamalasti. Enpä lihonut kiloakaan, muita erittäin hanaklia oireita kyllä oli jotka saatiin kuriin lääkityksellä. Olen ollut kolme kertaa raskaana ja synnyttänyt kolme lasta. Painan tänään vähemmän kuin ensimmäisen kerran raskaaksi tullessani. Raskauksien jälkeen ylimääriset kilot katosivat itsekseen eikä niitä varsin paljon kerynytkään.
Syön edelleen ihan tavallista kotiruokaa ja paino pysyy vakaana. Liikun lenkkeilemällä päivittäin, en reuhdo saleilla enkä jumpissa.
En usko että ihmisen fysiologia on niin oleellisesti muuttunut muutamassa kymmenessä vuodees. Katse lautaseen ja jääkaappiin, sieltä se selitys löytyy. Ensin ahdetaan ja tupataan, sitten itketään kun kilot senkun lisääntyy.
"Mutta kertokaa nyt joku vihdoin ...."
ja sen pituinen se
-10 kiloa yhteensä! Hitaasti putoaa, mutta alaspäin on koko ajan ollut suunta. Neljä kiloa normaalipainoon.
Tässä oli keskustelua siitä, mikä muoto kelpaa ja milloin voi olla tyytyväinen kroppaansa, ja siitä, miksi sitä läskiä ylipäänsä on tullut kerrytettyä.
Omalla kohdallani tilanne oli se, että painoa pääsi salakavalasti kertymään henkisesti raskaassa työssä. 3-4 kiloa vuodessa tulee huomaamatta, ja kun vuosia vierii, tulee sitä painoakin. Yhtäkkiä huomaa, että sitä on tullut reippaasti lisää, mutta henkiset voimavarat ovat niin vähissä, ettei sille yksinkertaisesti pysty tekemään mitään. Sitä vahtii ruokaansa ja yrittää liikkua, mutta kaikki kaatuu ahdistukseen ja yleiseen epätoivoon.
Mulla ei ole mitään tavoitepainoa, johon pyrkiä tai tiettyä muottia, johon haluaisin mahtua. Lähdin liikkumaan puhtaasti siitä syystä, että oli pakko saada mieliala ylös, kuntoa kohotettua ja löytää elämään iloa. Toki sitä painoakin pitää lähteä, jotta vointi paranee. Luulen, että olen jo nyt onnistunut siinä.
Treenaan 5 kertaa viikossa (treenaisin enemmän, jos tarjolla olisi enemmän tunteja). Tarkoitus on ensi viikolla käydä vihdoin ja viimein kokeilemassa sitä kuntosalia, jos sieltä saisi edes pari treeniä viikkoon lisää. Toki pitää levätäkin. Treeneissä olen löytänyt uusia tuttavia ja päässyt ryhmiin mukaan. Olen aina siellä, joka treeneissä, en ole ollut poissa kertaakaan. Siitä on tullut tärkeä osa arkea. Itse asiassa olen ihan hukassa niinä kahtena päivänä, jolloin treenejä ei ole.
Samalla kun painoa on pudonnut, kadonneet muodot löytyneet uudestaan ja mieliala loistava, on muukin elämä alkanut parantua. Olen saanut uuden työn ja lisäksi alkanut kouluttautua. Aiemmin ei ollut töiden jälkeen aikaa tehdä mitään, nykyään ehdin treenata, opiskella, tehdä ruokaa ja ihan vaan olla, vaikka käytössä ovat samat tunnit.
Suosittelen muuten ehdottomasti kävelyä, jos haluaa aloittaa helposti ja rennosti liikkumisen! Tännehän laitoin, että kävelin noin 10-15 kilsaa päivittäin. Nyt ei enää ehdi joka päivä niin paljoa köpötellä, joten päätin pari päivää sitten aloittaa lenkkeilyn. Olen juossut joskus vuosia sitten, pari kertaa sen jälkeen aloittanut uudestaan ja nuutunut heti alkuun, kun on raskasta ja ei jaksa. No, nyt kylmiltään meni pari kilsaa kevyesti, ei tarvinnut hidastaa kävelyksi kertaakaan. Pelkästään sillä, että olen kävellyt paljon, on kestävyys noussut niin, ettei tarvinnutkaan aloittaa juoksua ihan nollasta.
Nyt on pudonnut 12 kiloa! :) Kaksi kiloa normaalipainoon. En edes uskaltanut ajatella, että normipaino voisi tulla jo tämän vuoden puolella, mutta onhan se vielä mahdollista. Tai siis varmaankin teknisesti ottaen olen jo normipainossa, koska lihasmassaa on tullut lisää, mutta pidän vielä kiinni siitä, mitä BMI-mittari sanoo, että olisi jonkinlainen tavoite.
Tapasin tässä vähän aikaa sitten tuttavani, josta kerroin ensimmäisessä viestissä. Hän laihdutti minimikaloreilla ja pussikeitoilla. Parhaimmillaan painoa taisi tippua reilu 15 kiloa parissa kuukaudessa. Kun tapasimme, hän oli jo saanut viitisen kiloa takaisin. Ei tarvinnut paljoa jutella, kun hänkin kertoi aloittavansa urheilun :)
Pussikeitto tai muu kaloreita rajusti rajoittava dieetti ei minulle sovi. Varmasti kiloja putoaisi, mutta en osaisi dieetin jälkeen syödä oikein ja kaikki tulisi takaisin. Toki isoja muutoksia ruokavalioon on pitänyt tehdä, mutta olen tehnyt niitä vähitellen ja rauhallisesti.
Koska treenejä on lähes päivittäin, joudun miettimään suurimman osan ruokailuista niiden mukaan. On syötävä tiettyyn aikaan. Jos syön liian myöhään, treeneissä meinaa mahan sisältö palautua lattialle. Jos taas liian aikaisin, loppuu voimat, näkyy tähtiä ja meinaa lähteä taju. Oikeaa aikataulua on täytynyt hakemalla hakea. Samoin lautaselta on pakko löytyä proteiinia ja hiilihydraatteja. Ilman proteiinia loppuu voimat. Ilman hiilihydraatteja toki jaksaa, mutta tekeminen muuttuu löysäksi. Toki muuten pyrin syömään kasvispainotteisesti, paljon vihanneksia, salaattia ja hedelmiä. Ruokailuja 4-5 kertaa päivässä. Pyrin syömään kaksi lämmintä ateriaa, mutta joskus jää yhteen.
Olin ilman herkkuja (ei limuja, pullia, karkkia, suklaata, mehuja yms.) reilu kolme kuukautta. Se ei vaikuttanut painoon mitenkään. Nyt sallin herkun kerran, tai enintään kaksi kertaa, viikossa. Eikä tosiaan mitään mässäilypäivää vaan yksi selkeä herkku, esim. yksi pieni pulla, ruokailun jälkeen. Herkun päätän etukäteen muutamaa päivää aiemmin, niin ei tule himoja tai houkutuksia :)
Vielä lopuksi se, mitä kaikki ylipainoiset kuulevat eli kommentteja painosta. Olen kolme kertaa treeneissä saanut huomautuksen painostani. Ensimmäisen kerran elokuussa treenin vetäjä, mies, sanoi, että olin yllättävän painava. Otin sen positiivisesti, sillä selvästi en enää silloin näyttänyt niin painavalta kuin olin :D Toisen kerran nainen sanoi, että olen selvästi vahva, en lihava, vaan vahva. Viimeinen kommentti oli parisen viikkoa sitten, kun piti tehdä sisustuksellisia muutoksia hallilla ja tarvittiin joku kevyt, jonka voi nostaa. Minut valittiin kevyeksi. Toki tässä vaiheessa painan noin 20 kiloa vähemmän kuin normipituinen ja normaalivartaloinen mies, joten kai se kevyestä menee :)
Edellinen kuukausi meni -0 eli samoissa lukemissa yhä. Ajattelin vuoden verran seurata kehitystä ja sitten toivottavasti tästä on jo tullut niin vahvasti tapa, ettei sen kummempaa seuraamista tarvita :) Nyt olisi siis puoliväli menossa.
Mietin, miten elämä on muuttunut puolessa vuodessa tämän projektin myötä. Viime kesänä olin pahasti pöhöttynyt, mieli oli maassa, ahdisti, en saanut tehtyä mitään ja olin kurjassa työpaikassa. Sosiaalisia kontakteja oli vähän, enkä oikein jaksanut kenenkään seuraa. Suklaata meni päivittäin. Lähdin liikkumaan ensisijaisesti siksi, että saisin mielialan paremmaksi. Olin ollut koronan takia lomautettuna ja silloin liikuin enemmän ulkona ja huomasin, että se vaikutti välittömästi mieleen.
Nythän tilanne on se, että 12 kiloa on poissa, vyötäröltä on kadonnut 5 senttiä, lantiolta yli 10 ja reisistä 7. Olin jo ennestään sen muotoinen, ettei yläkroppaan juuri massaa kerry, mutta jalkoihin ja takapuoleen sitäkin enemmän. Nyt kroppa on huomattavasti sopusuhtaisempi (vaikka toki pudotettavaa yhä on) , ja olen huomannut kerääväni pitkästä aikaa katseita miehiltä ;)
Olotila on selvästi parantunut ja olen onnellisempi ja iloisempi. Ja luulen, että selvästi iloisemman olemuksen ansiosta sain paremman työpaikan. Sosiaaliset ympyrät ovat laajentunut ekspotentiaalisesti, sekä harrastuksissa että työelämässä. Olen jopa ollut häkeltynyt siitä, että ihmiset ovat hakeutuneet seuraani ja olen saanut paljon uusia kavereita, sekä miehiä että naisia, nuorempia ja vanhempia.
Treeneissä käyn 5-6 kertaa viikossa. Näiden lisäksi olen vihdoin ja viimein uskaltautunut myös sinne kuntosalille. Koska en osaa siellä olla, palkkasin pt:n tekemään ohjelman, jota olen nyt noudattanut 1-2 kertaa viikossa. Jossain välissä on pakko pitää myös vapaapäiviä, vaikka ne kurjia ovatkin. Lihaksia alkaa olla, ja vaikka paino nyt on junnannutkin, eikä senttejä parin viime kuukauden aikana ole hirveästi tippunut, on vartalon muoto selvästi muuttunut. Reidetkään eivät enää ole plösöt vaan lihakset piirtyvät kauniisti esille. Takapuolikaan ei ole kuin leivinuuni, ei roiku polvitaipeissa vaan on noussut nätisti ylös.
Pientä ahdistusta aiheuttaa taas kerran alkavat rajoitukset, kun salit menevät kiinni, mutta yritän pitää itseni liikkeessä joka tapauksessa. Ulkona on tilaa mennä. Nyt voisi kesää kohti vähän kiristää taas vyötä ja tahtia, niin ehkä voisin ensimmäistä kertaa vuosiin käydä ostamassa bikinit. Vielä jos putoaisi 5 kiloa, niin olisin enemmän kuin tyytyväinen :)