Jos otetaan esimerkiksi keskimittainen (n. 180 cm) suomalainen mies, joka aloittaa kuntoilun nollasta ja joka on normaalipainoinen ja ruumiinrakenteeltaan myös tavanomainen (ei laiha rimpula eikä erityisen isoluinenkaan), niin kumpi olisi sellaiselle henkilölle kovempi saavutus: 3000 metriä cooperissa vai 150 kg penkistä?
Kumpi on vaikeampi saavuttaa, 3000 m cooperissa vai 150 kg penkistä?
kuntokymysys
164625
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Vastaus: täysin kiinni geeneistä. Moni muukin asia vaikuttaa liikunnalliseen lahjakkuuteen kuin normaalipainoisuus ja "tavanomainen" ruumiinrakenne. Lihasten välitykset ja raajojen suhteellinen pituus esim. ovat todella isossa roolissa maksimivoiman tuotossa, kuin myös lihasten vaste harjoitteluun, ravintoon ja lepoon. Eikä voida todellakaan yleistää että jos joku ei ole erityisen lahjakas jonkun tietyn voimaa vaativan liikkeen suorittamisessa, etteikö hän voisi olla lahjakas esimerkiksi juuri tuon lihasten välityksen suhteen jossain toisessa. Aerobisella puolella ehkä enemmän on jo merkitystä ns. vartalon yleiskuvalla, hoikka vai raskastekoinen, vanttera vai linnunluinen. Mutta siinäkin poikkeukset (monet poikkeukset) vahvistavat säännön.
Esim. omalla kohdalla vajaa 85 kg mieshenkilönä voin suoraan sanoa että 3000 metrin coopertulos olisi tullut aikoinaan ennen erityisempää kuntoiluharrastusta parin kuukauden harjoittelulla, mutta 150 kg penkkipunnerrus olisi ollut ja on edelleen utopiaa joka ei koskaan tule toteutumaan. Kapea rinta, pitkä vartalonmalli ja varsinkin kädet, siinäpä jo riittävästi torppaamaan tuo haave. Tästä huolimatta en ole mikään hintelä maratoonari, vaan ruumiinrakenteelta melko atleettinen. Itse asiassa tällä puolella sadasta suomalaisesta miehestä aika harva menee etupuolelle, jos vertailemaan alettaisiin. Liikuntaharrastus ja varsinkin salin puoli tuppaa työllistämään vähän liikaakin.
Hapenottokyky on parhaimmillaan alle 20 vuotiaana ja lihasvoima vähän yli 30 vuotiaana yleisesti ottaen, mutta hyvin paljon rippuu henkilökohtaisista ominaisuuksista.
Kai se on tosiaan geeneistä kiinni. Kevytrakenteisen on helppo juosta 3000m ilman treeniä. Juoksin armeijassa 65-kiloisena reilusti yli 3000 metriä Cooperin testissä, enkä ollut koskaan harrastanut juoksua. Sitten aloin käydä salilla ja 29-vuotiaana nostin 170 kiloa penkistä. Ennätystulokseen pääseminen vaati noin kymmenen vuoden harjoittelun. Tuolloin painoa oli 90 kiloa. 150 kg oli noussut muutama vuosi aikaisemmin. Eli minulla meni ehkä se kahdeksan vuotta saavuttaa se 150 kg raja. Oma kokemukseni on, että 3000 metriä Cooperin testissä on huomattavasti helpompi saavuttaa.
Mikä oli se vuosi jolloin juoksit armeijassa testin?
Armeijassa juostiin aikoinaan 15 minuutin juoksutestejä joista siirryttiin vuonna 1975 juoksutestiin joka kestää 12 minuuttia eli Cooper-testiin. Eroa on kolme minuuttia eli matkana jotain 500-1000 metriä riippuen juoksijasta.
1996.
Keskimäärin 3000 cooper on helpompi. Poikkeuksia löytyy. Normaalipainoinen normaalikuntoinen juoksee cooperin noin 2600 ilman sen kummempaa liikunta taustaa ja tuosta on helppo kiriä kolmeen tonniin. Sen sijaan penkki lähtee keskimäärin 50-80kg kertanostosta jolloin tuohon 150 kiloon on pitkä matka. Sanoisin että 3000 cooper ja 120kg penkki ovat enemmän vertailukelpoisia.
3000 m cooperissa ja 120 kg penkistä voi olla aika samantasoisia suorituksia. Ehkä Cooper 3000 m himeman helpompi saavuttaa. Mutta se että sama ihminen (mies) voisi sekä juosta 3000 m cooperissa ja nostaa 120 kg penkistä on jo vaikeampi setti. Silloin on oltava varsin hyvässä tikissä.
Sanoisin että 18-vuotiaalle 3000m cooper on helpompi kuin 120 kg penkki, ja 40-vuotiaalle 120 kg penkki helpompi kuin 3000m cooper, tämä keskivertotyypille. Itse 60-vuotiaana sopivasti kuntoilevana cooperissa menee 2800m ja penkiltä 90 kg. 18-vuotiaana Cooperissa meni samat kuin nyt mutta silloin ilman harjoittelua, ja kolmekymppisenä penkistä nousi vähän yli 100 kg vuoden parin punttiharjoittelun jälkeen. Säännöllisen lenkkeilyn vuoksi juoksukestävyys pitkällä matkalla nykyjään parempi kuin nuorempana. Ilman harjoittelua hapenottokyky laskee tasaisesti jo alle 20-vuotiaasta alkaen ja vain 12 minuuttia kestävä cooper-testi mittaakin hyvin juuri tätä hapenottokykyä.
Jos on kestävyyslahjakkuus, 3000 menee heittämällä ilman harjoittelua. Jos on hyvät voimageenit peritty vanhemmilta, menee 150kg muutaman kuukauden treenillä. Toisin sanoen, 3000 on helpompi.
Toisinsanoen niin miten niin kumpikaan ei ole toista helpompi.
"Te olette keskimittainen ja sopusuhtainen."
Juoksin lukiossa Coopperissa suoraan koulunpenkiltä yli 3300 m, juossut en ollut moneen kuukauteen metriäkään, mutta raskaita töitä kyllä tein. Raskaita töitä olen tehnyt, mm. tukkihommia jne. Penkistä en ikimaailamassa nosta 100 kg. Minulla on pitkät raajat ja tuntuu, että nivelet eivät kertakaikkiaan kestä niin luonnotonta touhua. Voimiltani koen olevan ihan keskiverto suomalainen mies ja tukin käsittelyssä ja kivien kärräyksessä olen mielestäni uupumaton.
Jokainen terve ja normaalikuntoinen ihminen juoksee 3000 m cooperissa, mutta vain aniharva nostaa 150 kiloa penkistä.
Juoksua harrastamaton aikuinen ei juokse 3000m Cooperissa puhumattakaan että jokainen. Cooper-taulukostakin näkee esim. kiitettävän suorituksen raja-arvot eri ikäisille aikuisille.
Taitaa+olla+aika+vähän+terveitä+ja+normaalikuntoisia.+Kuinka+moni+juoksee+nykyisin+armeijan+cooperissa+yli+3000+m?++Veikkaisin+3-4%.+150+kg+noussee+vielä+paljon+harvemmilta.