Kuten me kaikki varmastikin hyvin tiedämme, Gladiaattorit tv-ohjelmaformaattia esitetään uusintana subtv televisiokanavalla.
Olen ilokseni huomannut melkein jokaisella kilpailijalla olevan harrastuksena amerikkalainen jalkapallo. Ei ole vielä kulkenut yhtään jaksoa iirikseni läpi ilman mainintaa amerikkalaisesta jalkapallosta: kilpailijat harrastavat lajia, gladiaattorien ja kilpailijoiden varusteet ovat ehtaa 1990-luvun jefukypärää isolla grillillä, läpimurto haastelaji ja monia muita mainitakseni.
Itse ohjelmahan oli hyvin suosittu 1990-luvun pahimpina lamavuosina. Kenties suosituimpia viihde- ja urheiluohjelmia Suomessa.
Kysynkin siis, milloin niin sanottu glory days aika loppui?
Gladiaattoreita kuvattiin kolme tuotantokautta vuosien 1993 ja 1994 välisenä aikana, ja amerikkalaisen jalkapallon vaikutus näkyy hyvinkin vahvasti ohjelmassa.
Toinen kysymykseni on, miksi lajia ei enää näy yhtä paljon eri medioissa?
Tietenkin tiedostan gladiaattoreissa lajin näkyvyyden olevan triviaali yksityiskohta, mutta onko sittenkään?
Terveellisen näköiset ja oloiset nuoret lihaksikkaat miehet kilpailemassa trikoissa ja hihattomissa avonaisissa narupaidoissa on tietenkin itsessään viihdearvoa lisäävä, mutta on se myös ollut varmastikin samalla lajille käyntikortti. Oliko ohjelmalla merkitystä lajin harrastajien lukumäärän kasvulle? Jos oli, niin oliko muutos merkittävä?
Gladiaattorit tv-ohjelmaformaatin lajeista yksi muistuttaa hyvin paljon kotimaista amerikkalaista jalkapalloa. Puhun nyt lajista nimeltä läpimurto (breaktrough and conquer). Seuraavaksi lyhyt sitaatti wikipediasivulta:
"Läpimurto: amerikkalainen jalkapallo piti viedä maaliin gladiaattorin ohi ja toisena osuutena paini, jossa oli viisitoista sekuntia aikaa saada gladiaattori ulos merkitystä ympyrästä."
Tämähän on mahtavaa käytännössä osoitettua havainnollistavuutta lajin luonteesta. On ollut mahtavaa seurata, miten lajia harrastavat juksaavat juke-liikkeillä isoja gladiaattoreita. Toki myös on mainittava, että tilanteissa, joissa gladiaattori taklaa pallonkantajan, on sekin hyvää mainosta amerikkalaisessa jalkapallossa puolustusta pelaaville. Kamerakulma, missä kuvataan takaa gladiaattoria, joka on tukimiehen hyökkäysasennossa, on mahtavaa. Vielä mahtavampaa, on kameran liikkuminen vertikaalisesti. En voi olla mainitsematta, miten mahtavaa on kaikki ne välkkyvät siniset ja punaiset valot pimeässä studiossa. Minulle tulee aina mieleen thunderdome. Mahtavaa. Ja sitten ne iskut, ne ovat mahtavia.
Mutta ei siinä vielä kaikki. Läpimurron jälkeen heti on vuorossa paini. Vanhaa linjamiestä oikein hersyttää seurata pienten kilpailijoiden yritystä liikuttaa vuoren kokoisia gladiaattoreita.
Jos linjamies ei tule vuoren luo, tulee linjamies vuoren luo.
Paini on mahtavaa lajin esille tuomista suuressa mediassa.
Olen ilokseni huomannut melkein jokaisella kilpailijalla olevan harrastuksena amerikkalainen jalkapallo. Ei ole vielä kulkenut yhtään jaksoa iirikseni läpi ilman mainintaa amerikkalaisesta jalkapallosta: kilpailijat harrastavat lajia, gladiaattorien ja kilpailijoiden varusteet ovat ehtaa 1990-luvun jefukypärää isolla grillillä, läpimurto haastelaji ja monia muita mainitakseni.
Itse ohjelmahan oli hyvin suosittu 1990-luvun pahimpina lamavuosina. Kenties suosituimpia viihde- ja urheiluohjelmia Suomessa.
Kysynkin siis, milloin niin sanottu glory days aika loppui?
Gladiaattoreita kuvattiin kolme tuotantokautta vuosien 1993 ja 1994 välisenä aikana, ja amerikkalaisen jalkapallon vaikutus näkyy hyvinkin vahvasti ohjelmassa.
Toinen kysymykseni on, miksi lajia ei enää näy yhtä paljon eri medioissa?
Tietenkin tiedostan gladiaattoreissa lajin näkyvyyden olevan triviaali yksityiskohta, mutta onko sittenkään?
Terveellisen näköiset ja oloiset nuoret lihaksikkaat miehet kilpailemassa trikoissa ja hihattomissa avonaisissa narupaidoissa on tietenkin itsessään viihdearvoa lisäävä, mutta on se myös ollut varmastikin samalla lajille käyntikortti. Oliko ohjelmalla merkitystä lajin harrastajien lukumäärän kasvulle? Jos oli, niin oliko muutos merkittävä?
Gladiaattorit tv-ohjelmaformaatin lajeista yksi muistuttaa hyvin paljon kotimaista amerikkalaista jalkapalloa. Puhun nyt lajista nimeltä läpimurto (breaktrough and conquer). Seuraavaksi lyhyt sitaatti wikipediasivulta:
"Läpimurto: amerikkalainen jalkapallo piti viedä maaliin gladiaattorin ohi ja toisena osuutena paini, jossa oli viisitoista sekuntia aikaa saada gladiaattori ulos merkitystä ympyrästä."
Tämähän on mahtavaa käytännössä osoitettua havainnollistavuutta lajin luonteesta. On ollut mahtavaa seurata, miten lajia harrastavat juksaavat juke-liikkeillä isoja gladiaattoreita. Toki myös on mainittava, että tilanteissa, joissa gladiaattori taklaa pallonkantajan, on sekin hyvää mainosta amerikkalaisessa jalkapallossa puolustusta pelaaville. Kamerakulma, missä kuvataan takaa gladiaattoria, joka on tukimiehen hyökkäysasennossa, on mahtavaa. Vielä mahtavampaa, on kameran liikkuminen vertikaalisesti. En voi olla mainitsematta, miten mahtavaa on kaikki ne välkkyvät siniset ja punaiset valot pimeässä studiossa. Minulle tulee aina mieleen thunderdome. Mahtavaa. Ja sitten ne iskut, ne ovat mahtavia.
Mutta ei siinä vielä kaikki. Läpimurron jälkeen heti on vuorossa paini. Vanhaa linjamiestä oikein hersyttää seurata pienten kilpailijoiden yritystä liikuttaa vuoren kokoisia gladiaattoreita.
Jos linjamies ei tule vuoren luo, tulee linjamies vuoren luo.
Paini on mahtavaa lajin esille tuomista suuressa mediassa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Glory days, glory days. Ainoastaan lajia harrastaneet vanhat miehet kuiskuttelevat sanaparia toisilleen salassa. Onko tätä glory days aikaa edes ikinä ollutkaan?
Ja miten paljon totuus eroaa vanhojen miesten fantasioista? Rohkeimmat meistä näpyttelevät tänne Internetin virtaan ujoja kyselyitä aiheesta. Vastauksia on turha odottaa, lajin omerta on rikkomaton. Mitä pahaa, mitä salaista, mitä niljakasta liittyy glory days aikaan? Mikä saa viisinkertaisen vaahteramalja- ja Euroopan mestarin kyynelehtien vaientumaan?
Koko lajille olisi tärkeää käsitellä tätä märkivää haavaa, joka vaikuttaa meissä jokaisessa lajin harrastajassa, niin nuorissa kuin vanhoissakin. Eheytyminen alkaa tosiasioiden myöntämisestä. Emme voi jäädä 1990-luvun vangiksi, pelaammehan 2010-luvun päätösneljänneksellä.
Toimikaamme ennen loppuvihellystä.
Amen!