Kun kerran mutsi ihmetteli miks mulla oli haavoja käsissä, ja kun totesin että sain sen kiipeillessä, niin laski heti kotiintuloaika. Yleensä hyppyjen jälkeen oon puolrampa kun hyppään väärin, ja joskus on hyvä ett pääsen ees ulos, jos mutsi vaan sattuu näkemään että onnun vähäkään.
Veljen mielestä mun kaikki puhuminen parkouraamisesta on ''mahtailua'' sanoin siitä mitä vaan. Kuulemma pikkupissisten harrastus jotka yrittää olla COOLEJA. Ihan sama vaikka näytän parkour sivua, ja miten selitän ettei se oo mikään itsemurhalaji kukaan ei usko.
Yhtäkkiä mun porukoissa siirryin arvoasteikossa sinne alas ja tuntuu että se johtuu vaan siitä parkourista, jossa satutan itteeni. Taitaa olla sitten muukin perhe sitä mieltä että se on vaan mahtailua. Ja kyllä oon yrittäny selittää ei todellakaan onnistu. Ymmärrän että musta ollaan huolissaan, että satuttasin vaikka vahingossa itteeni mutt toi menee yli. Ei siitä tarvii kuitenkaan ilkeillä, ja eikä mun kukaan perhenjäsen ikinä ees kuuntele jos selitän mitä se oikeesti on. Mua ei ees kuunnella kun mainihen mutsille tai veljelle, että mitä se sanoo mun parkourista niin on loukkaavaa. Aina kun meen ulos mua muistetaan muistuttaa ''Et sitten kiipeile tai satuta ittees''.
Voinhan pitää harrastuksistani turpani kiinni ja yrittää olla satuttamatta itteeni, ettei kukaan tajuu mitään, mutta vähän ärsyttää. Parkourilla on niin suuri osa mun elämässä, ja oon tosi onnellinen kun kehityn siinä, ja ois tosi ihanaa jakaa se onnellisuus muiden perheenjäsenten kanssa, ja tuntee että musta ollaan ylpeitä. Ja haluisin pystyy kertomaan mun perheelle kaikesta :/
Veljen mielestä mun kaikki puhuminen parkouraamisesta on ''mahtailua'' sanoin siitä mitä vaan. Kuulemma pikkupissisten harrastus jotka yrittää olla COOLEJA. Ihan sama vaikka näytän parkour sivua, ja miten selitän ettei se oo mikään itsemurhalaji kukaan ei usko.
Yhtäkkiä mun porukoissa siirryin arvoasteikossa sinne alas ja tuntuu että se johtuu vaan siitä parkourista, jossa satutan itteeni. Taitaa olla sitten muukin perhe sitä mieltä että se on vaan mahtailua. Ja kyllä oon yrittäny selittää ei todellakaan onnistu. Ymmärrän että musta ollaan huolissaan, että satuttasin vaikka vahingossa itteeni mutt toi menee yli. Ei siitä tarvii kuitenkaan ilkeillä, ja eikä mun kukaan perhenjäsen ikinä ees kuuntele jos selitän mitä se oikeesti on. Mua ei ees kuunnella kun mainihen mutsille tai veljelle, että mitä se sanoo mun parkourista niin on loukkaavaa. Aina kun meen ulos mua muistetaan muistuttaa ''Et sitten kiipeile tai satuta ittees''.
Voinhan pitää harrastuksistani turpani kiinni ja yrittää olla satuttamatta itteeni, ettei kukaan tajuu mitään, mutta vähän ärsyttää. Parkourilla on niin suuri osa mun elämässä, ja oon tosi onnellinen kun kehityn siinä, ja ois tosi ihanaa jakaa se onnellisuus muiden perheenjäsenten kanssa, ja tuntee että musta ollaan ylpeitä. Ja haluisin pystyy kertomaan mun perheelle kaikesta :/
Vastaukset 1
Vanhimmat
ok... kuulostaa kyl aika pahalta tilanteelta :( mutta sano tuo kaikki sun porukoilles äläkä muille