Kertokaahan viisaammat (tai jos valmennuskokemusta omaavia) onko lapsenne säilynyt terveenä lajissa jossa harrastusmäärät ovat korkeita jo 6-7vuotiaasta lähtien? Miten valmennuksessa huomioidaan lasten ikä, kasvu, fyysiset ominaisuudet/rakenteelliset erot lasten fysiikasssa, muut harrastukset, levon/palautumisen suhde kuormitukseen jnejne.
Olen sivusta seurannut sukulaistytön kilparyhmässä luistelua ja terv.huollon ammattilaisena huolestuttaa. Lasten fyysinen kehitys ja kasvu asettaa erilaiset haasteet valmennukselle kuin aikuisten valmentaminen. Onneksi liitossakin on havahduttu huomaamaan että loukkaantumisia/uran lopettamisia on liikaa. Mutta välitetäänkö seuroissa näistä asioista lainkaan vai onko pääasiana menestys uran alkuvaiheessa?
Olen sivusta seurannut sukulaistytön kilparyhmässä luistelua ja terv.huollon ammattilaisena huolestuttaa. Lasten fyysinen kehitys ja kasvu asettaa erilaiset haasteet valmennukselle kuin aikuisten valmentaminen. Onneksi liitossakin on havahduttu huomaamaan että loukkaantumisia/uran lopettamisia on liikaa. Mutta välitetäänkö seuroissa näistä asioista lainkaan vai onko pääasiana menestys uran alkuvaiheessa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pääasia on menestys liiton näkökulmasta. Se on kuin liikeyritys ja täynnä ihmisiä, jotka kyräävät toisia ja suosivat toisia. Toimii valmentajien ja luistelijoiden osalta näin. Tällä tavalla parhaat eivät ikinä tule esiin. Vain jonkun suosikit.
Tärkeä huolenaihe aloittajalla. Psyykkinen puoli on vähintään yhtä tärkeä; lapsi tarvitsee kasvuympäristön, jossa ympärillä olevat ihmiset aidosti tukevat, kannustavat ja ovat reiluja toisilleen.
totta puhut....
Miten lapsen psyyke kestää jatkuvan vertailun ja kilpailun "kavereita" vastaan? Saavatko lapset valmentajiltaan tasapuolisesti kannustusta ja huomiota, jotta jaksavat harjoitella intensiivisesti? Kaikki lapset tarvitsevat positiivistakin palautetta jatkuvan tekniikan korjaamisen lisäksi.
Entä miten huonommuudentunteet / pilalle mennyt kisasuoritus käsitellään valmentajan kanssa?Vanhempien taidot tukea lastaan psyykkisessä prosessissa ovat varmasti laidasta laitaan, joten voidaanko ammattimaisesti toimivassa seurassa jättää sitä puolta vanhempien varaan? Käytetäänkö psyykkistä valmennusta tai sisältääkö valmentajien koulutus tätä näkökulmaa lainkaan?
kertokaahan kokemuksianne, jotta saadaan tärkeistä asioista keskustelua aikaan...jos vaikka joku asiaan vaikuttava taho ottaisi asiat seuroissakin käsittelyyn?
No olen tavannut katkeria vanhempia pitkän uramme aikana. Jalkoja hypitetty alta kirjaimellisesti, syrjitty, kiusattu, painostettu laihtumaan, opetettu arvostamaan itseään ja toisia vain suoritusten kautta, ei opeteta kuinka toisten kanssa käyttäydytään, seuran johto rikkoo lapsista huolimatta valmennussuhteita joista seuraa eroahdistusta, omia lapsia suositaan , taidot eivät ratkaisekkaan vaan asema piirissä.
On anoreksiaa, ortoreksiaa, vanhempien dissausta
Voi voi taitoluistelusta puuttuvat kypsä ihmiset seuroista tilalla on kieroonkasvanutta lapsen kautta elämäänsä eläviä vanhempia, ja ylirasitettuja lapsia, joita retuutetaan koko ajan aikataulullisesti superaikuisen tyyliin.
Kaiken tämän keskellä ovat ihanat vilpittömät lapset jotka yrittävät taatusti aina parhaansa. Kaikki ollaan nähty, kaikesta huolimatta laji kantaa koska joku tämän kaiken kantaa ja ne ovat tavalliset äidit ja isät muutaman diivan eteen. Kunnia kaikille joille se oikeasti kuuluu!