Herra Profeetta ja valtakunnan teatteri

Astukoot nyt sivuun kaikki vaatimattomuuden teeskentelyt, sillä Oulun rauhanyhdistyksen penkkiriveillä ei enää edes yritetä esittää mitään tavallista kristittyä. Korokkeelle marssii mies, joka on päättänyt vetää ylleen …

Valvova silmä

Se oli sellainen salaisuus, joka ei haissut pahalta saarelta tai avoimelta synniltä, vaan tuoksui oudolta, vähän tunkkaiselta ja etäiseltä: sille, että tietyillä ihmisillä, jotka olivat ”hoitomiesten” verta tai sukua, s…

Petojen raunio

Siellä se seisoi mäennyppylällä ja katsoi alas laaksoon, turvallisella etäisyydellä siitä kaikesta. Se oli heidän kultainen vasikkansa, se heidän jumaloimansa maallinen rakkautensa ja yhteinen nautintojensa kohde – se s…

Säteilevä raunio

Kylän laitamilla, romukasojen ja rikkinäisten traktorien keskellä asui Matti, jota kaikki pitivät vajavaisena. Matti ei ymmärtänyt koronkorkoja, ei politiikkaa eikä sitä, miten pörssikurssit heilahtelivat. Mutta Matti k…

Luurangot kuutamolla

Iltaisin, kun pimeys laski suolle ja valot syttyivät pitkin kylän raitteja, ne alkoivat kuulua. Pitkä, matala ja nälkäinen ulvonta, joka ei tullut metsästä, vaan niistä mukavista omakotitaloista ja siisteistä pihoista, …

Sepon rauha

Seppo ei koskaan oppinut ymmärtämään, miksi ihmisten piti puhua niin vaikeasti. Kun maailma juoksi ympärillä, pakotti muttereitaan paikoilleen, vaati papereita, todistuksia ja sitä, että piti tietää, miten missäkin tila…

Uusi video Joonalta

Kertoo kanavan uudesta nimestä Kristus lestadiolaisille ja hänen ja Juuson missiosta: https://youtu.be/C3lQSC1gs2c?si=fyq-Ag2uIS-wXsyr Mitä ajatuksia herää?

Saatanan valtakunta

Äiti ei ollut alku eikä loppu, vaan pelkkä väline – yksi miljoonista rasvatuista rattaista, joka teki vain sen, mitä koneisto häneltä vaati. Jos äiti pystyi heittämään omat lapsensa tuleen, se johtui siitä, että koko ma…

Mielisairaan paperit

Valotuikut loistivat Moskovan studion katossa kirkkaina ja armottomina, mutta miehen silmät tuijottivat jonnekin kauas ohi kameroiden, suoraan sen tyhjyyden läpi, joka oli kuljettanut hänet rajan yli. Hän oli puhunut si…

Koneiston loiset ja orjat

Rattaiden alaosassa, siellä missä rauta hioe luuta ja koneiston öljy haisee vanhalle rasvalle, orjat tekivät työtä käskettyä. He olivat niitä, joiden oli noudatettava sääntöjä, mitattava jokainen millimetri, laskettava …

Kanssasisaret, kanssaveljet

Ei siellä ole seurakuntaa, ei virallisia kirjoja eikä alttaritaulua. On vain harmaa, nimetön massa ja sen keskinäinen, katkera veljeys. He ovat toistensa kanssasisaria ja -veljiä siinä samassa näkymättömässä helvetissä,…

Myrkyn malja

Heidän pyhäkkönsä ei ollut kirkko enää lainkaan, vaan vihan ja panettelun kestikievari, jossa pastorin saarnastuoli toimi pelkkänä kiihotuslavana. Kun mies avasi suunsa korokkeella ja alkoi vaahdota ja rääkyä demonieta,…

Demonien karkottaja

Kansanvälinen kirkkosali oli hiirenhiljaa, kun nuori mies astui sisään. Hänellä ei ollut yllään virallista kaapua eikä valtion leimaa paperissaan, vain avoimet kasvot ja silmät, jotka eivät hakee hyväksyntää keneltäkään…