Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) on erittäin tietoinen tästä globaalista jaosta. KOK:n puheenjohtaja Thomas Bach on toistuvasti muistuttanut, että jos olympialaisista tulee vain "sellaisten maiden kisat, jotka ovat poliittisesti samaa mieltä keskenään", olympialiike menettää merkityksensä ja hajoaa.
Kun olympialaisia järjestetään, tilanne jakautuu todennäköisesti seuraavasti:
1. Länsimaiden yksittäiset protestit: Länsimaiset urheilijat tai joukkueet saattavat kieltäytyä kättelemästä venäläisiä tai osoittaa mieltään podiumilla (mikä on säännön 50 nojalla kiellettyä, mutta käytännössä vaikeaa estää täysin).
2. Globaalin etelän tuki neutraaliudelle: Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan maat tulevat urheilufoorumeilla äänestämään sen puolesta, että Venäjä ja Valko-Venäjä palautetaan täysivaltaisiksi jäseniksi omilla lipuillaan mahdollisimman pian. Länsimaat jäävät tässä äänestyksessä todennäköisesti vähemmistöön.
3. Vaara ihmisoikeuskysymyksistä ja urheilun jakautumisesta: Tilanne luo todellisen riskin sille, että kansainvälinen urheilu jakautuu kahteen leiriin. Jos länsimaat kokevat, että KOK tai lajiliitot päästävät Venäjän liian helpolla takaisin, osa Euroopan maista saattaa alkaa boikotoida kisoja. Toisaalta, jos Venäjä suljetaan kokonaan pois, Venäjä ja sen liittolaiset (kuten BRICS-maat) voivat alkaa järjestää omia varjokisojaan (kuten "Ystävyyden kisoja"), mikä murentaisi olympialaisten aseman maailman ainoana yhteisenä urheilujuhlana.
Kyseessä on siis valtataistelu siitä, kuka määrää kansainvälisen urheilun säännöt: länsimaat moraalisilla ja turvallisuusperusteillaan, vai muu maailma urheilun universaaliuden ja syrjimättömyyden nimissä.
Tämä poliittinen jako vaikuttaa myös muihin suuriin urheilutapahtumiin, kuten jalkapallon MM-kisoihin.
Kun olympialaisia järjestetään, tilanne jakautuu todennäköisesti seuraavasti:
1. Länsimaiden yksittäiset protestit: Länsimaiset urheilijat tai joukkueet saattavat kieltäytyä kättelemästä venäläisiä tai osoittaa mieltään podiumilla (mikä on säännön 50 nojalla kiellettyä, mutta käytännössä vaikeaa estää täysin).
2. Globaalin etelän tuki neutraaliudelle: Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan maat tulevat urheilufoorumeilla äänestämään sen puolesta, että Venäjä ja Valko-Venäjä palautetaan täysivaltaisiksi jäseniksi omilla lipuillaan mahdollisimman pian. Länsimaat jäävät tässä äänestyksessä todennäköisesti vähemmistöön.
3. Vaara ihmisoikeuskysymyksistä ja urheilun jakautumisesta: Tilanne luo todellisen riskin sille, että kansainvälinen urheilu jakautuu kahteen leiriin. Jos länsimaat kokevat, että KOK tai lajiliitot päästävät Venäjän liian helpolla takaisin, osa Euroopan maista saattaa alkaa boikotoida kisoja. Toisaalta, jos Venäjä suljetaan kokonaan pois, Venäjä ja sen liittolaiset (kuten BRICS-maat) voivat alkaa järjestää omia varjokisojaan (kuten "Ystävyyden kisoja"), mikä murentaisi olympialaisten aseman maailman ainoana yhteisenä urheilujuhlana.
Kyseessä on siis valtataistelu siitä, kuka määrää kansainvälisen urheilun säännöt: länsimaat moraalisilla ja turvallisuusperusteillaan, vai muu maailma urheilun universaaliuden ja syrjimättömyyden nimissä.
Tämä poliittinen jako vaikuttaa myös muihin suuriin urheilutapahtumiin, kuten jalkapallon MM-kisoihin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ennen oli lännen ja idän välissä muurit.
Nyt on vauraan pohjoisen ja köyhän etelän välissä muurit.Ei pitäisi olla muureja vaan pitäisi olla kilpailun iloa ja empatiaa.
Kriitikoiden ja olympia-aatteen puolustajien mielestä yksittäisiä urheilijoita ei saisi rangaista heidän hallituksensa teoista. Tästä näkökulmasta kansalaisuuteen perustuva sulkeminen rikkoo perusoikeuksia ja urheilun alkuperäistä yhdistävää tarkoitusta.
Globaalissa etelässä länsimaita arvostellaan usein kaksoisstandardeista, sillä muiden maiden käymät sodat tai ihmisoikeusloukkaukset eivät ole johtaneet vastaaviin laajoihin urheiluboikotteihin. Tämä syventää vastakkainasettelua ja vähentää länsimaiden arvovaltaa kansainvälisissä lajiliitoissa.
Valtioiden ja lajiliittojen välinen valtakamppailu: Kansainväliset kattojärjestöt pyrkivät pitämään ovet auki kaikille kaupallisista ja periaatteellisista syistä, mutta yksittäiset valtiot rajoittavat osallistumista esimerkiksi viisumipolitiikalla ja rahoitusehdoilla. Vaikka toive kilpailun ilosta ja empatiasta elää vahvana, lähivuosina urheilukentät toimivat yhä selvemmin maailmanpolitiikan näyttämönä.