Mulla on persoonallisuushäiriö tietääkseni. En ole varma onko mut käsittäääkseni on.
Isä usein sanoo että olen hankala luonne. Varmaan joo olen.
Mut pystyisittekö asuun saman katon alla tällaisen kanssa?
Ymmärrättekö edes persoonallisuushäiriöisiä?
Isä usein sanoo että olen hankala luonne. Varmaan joo olen.
Mut pystyisittekö asuun saman katon alla tällaisen kanssa?
Ymmärrättekö edes persoonallisuushäiriöisiä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minä en siis ole narsisti vaan mulla persoonallisuushäiriöön liittyy muut tekijät.
Itse asun persoonallisuushäiriöisen kanssa. Itselläni on todettu kauan sitten persoonallisuushäiriö ja asun itseni kanssa, siis yksin kuitenkin.
No juu...
Millä tavalla sinä sitten olet muka hankala ?
Jokaisella on joskus hankaluuksia omien vanhempiensa kanssa, ja varmaan vielä enemmän, jos heidän kanssaan asuu yhdessä.
Alaikäisillä tosin ehkä hieman erilaisia hankaluuksia, kuin vaikka aikuisella lapsella, joka asuu vanhempansa/vanhempiensa kanssa saman katon alla.
Onko sinulla siis muitakin hankaluuksia, kuin että isäsi sanoo sinua hankalaksi ?
en osaa sanoa millä tavalla oon hankala mut ehkä liittyy johonkin semmosiin pointteihin kuin että teen asioista vaikeita yleensä etten jousta myöskään aina asioissa että itsepäisyyttä aika-ajoin ja että teen asioista vaikeampia koska minulla on monimutkaiset ja mustavalkoiset aivot/mieli.
Esim en pysty joustamaan ruokaostoksissa koska minä oon päättänyt syyä terveellistä vähäkalorista ruokaa ja se myös maksaa enemmän kuin epäterveellisempi jolloin siitä isä huomauttaa minua. Oon koettanut tulla isääni vastaan siten että ostan välillä epäterveellisempiä ja en itte niitä mielelläni syö mutta kun asuu kahdestaan oman isäukon kanssa niin väistämättä silloin tulee itsekin syötyä epäterveellisempää ja isä on valittanut siitä että ostosten hinta nousee liian korkeaksi kun molemmilla pitää olla eri ruoat .
En yleensä jousta näissä asioissa. Sanoo hankalaksi.
Myös jos yhtäkkiä pitää lähteä tekeen jotakin pihatyötä niin usein kun oon mukavuusalueella niin en saa aikaiseksi mennä auttamaan joka kerta koska mulla on ittellä joku oma juttu menossa silloin. Vaatii aikaa ensin rauhoittua ja vasta sitten lähteä myöhemmin auttamaan.
Hankalasti en sano isälleni etten sano sille mitään ilkeää kuitenkaan.
Isä valittaa myös siitä että minä valitan välillä ja itsesäälin itseäni josta isä valittaa "lopeta itsesääli ja valitus". Sanoo että taas oot hankalana kun tuollai valitat taas.
Isäni ruukkaa myös valittaa.
Me molemmat olemme henkisesti sairaita. Isä ja minä emme pysty paljoa työtä tekeen kun hermot menee &loppuu aika pian. Noin 1-2 tuntia korkeintaan eikä isä enää sitäkään kun isällä on ikää jo niin paljon että fysiikka antaa periksi.
isä pitää myös hankala sitä käyttäytymistäni etten kuuntele aina häntä kun hän esim neuvoo mitä pitää laittaa päälle kun minä aina kuulemma laitan ylleni vaatteet mitkä itse haluan enkä ota huomioon muita ihmisiä&isää/muiden mielipiteitä.
Oon yleensä semmonen ihminen etten kuuntele aina muiden mielipiteitä ja esim mua ei vois vähempätä kiinnostaa mitä muut ajattelee minusta jotain kielteistä.
Elän omaa elämää kotonani.
yleensä isä sitten pyytää anteeksi ja sanoo että taas tuli sanottua hieman hankalasti sinulle poika.
Mä vastaan isälle "ei se mitään välillä voi tulla pientä kinaa se on ihan normaalia".
Isä nyökyttää päätä sitten.
Minäkin pyydän anteeksi isältäni jos on aihetta siihen.
Olen siis aikuinen keski-ikäinen 44-vuotias.
sanoo minua myös vahvaksi persoonaksi, peräänantamattomaksi ja pomotyypiksi.
Sanoo välillä /hermostuu minulle "taas sinä johtaja seuraat vaan sivusta kun minä teen hommia". Tosin ne tilanteet on vähän semmosia että isä ehkä ylireagoi hieman.
Oma psykologini sanoi myös samaa kun pian ilmeni se että hän huomasi minun olevan suora johtajaluonne.
Joskus en meinaa antaa periksi etenkin jos tiedän olevani oikeassa.
mutta myönnän kyllä sen että olen johtajaluonne ja suora sekä vahva persoona. En tiedä voiko näitä ominaisuuksia yhdistää hankalaan persoonaan . Ei kai.
kun se tekemättömyyteni ei ole sitä että dominoisin toista osapuolta vaan kyllä se on sitä että joskus vaan ei jaksa yksinkertaisesti että henkiset voimavarat on niin lopussa.
Tee se, minkä jaksat, ei kai mikään pakko ole yrittää liikaa.
Kaiken kaikkiaan vaikuttaa, että teillä on isäsi kanssa ilmeisesti ihan hyvät välit. Tulette toimeen ajoittaisesta kinastelusta huolimatta.
Tuskin sinä mikään liian hankala olet, taitaa aika monilla olla vanhempiensa kanssa samantyylistä kinaa aina joskus. Etenkin jos asutaan yhdessä, tai läheisyydessä.
Teidän jutut vaikuttaa aika tavalliselta elämältä. Nauti elämästä ja isästäsi, isäsi seurasta, ennen kuin on myöhäistä. Yleensä vanhemmat lähtee täältä ennen lapsiaan, etenkin kun alkaa ikää tulla paljon.
Mikä se sinun oikea persoona sitten on, jos elät persoona "häiriössä"? Joku muuko on tuntevinasi oikean persoonasi sinua paremmin?
Jokainen on hankala luonne joillekin, toisille ei ollenkaan.
en oikein tunne itseäni vieläkään kovin hyvin vaik oon 44 -vuotias. Mulla on kai niin monipuolinen luonne että oon hieman duaali ihmistyyppi että on kaikki myös vastakohdat luontteessa. Voin olla tunteikas mutta joskus en sitten tunne tunteita taas niin paljoa. Voin olla välillä itsepäinen mutta toisena hetkenä en ollenkaan itsepäinen vaan joustava.
Joskus taas iloinen ja sitten seuraavana päivänä voin olla vakavaakin vakavampi.
Toisinaan oon sanomassa kyllä mutta sitten sanonkin ei.
Tämä kaikki muuttuvuus on aiheuttanu minulle elämäni aikana identiteettiini kysymysmerkkejä paljon.
Oon myös aika mustavalkoinen ihminen ja ristiriitainen.
ja välillä oon älykäs mutta toisena hetkenä en ole älykäs yhtään, jopa typerä ihminen joka kyselee kuin pikkulapsi vaikka voisin ittekin esim googlettaa tai ottaa asiasta selvän.
Tämä ärsyttää joitakin ihmisiä netissä.
Niinhän se on. Ja onneksi ollaan erilaisia.