Viitisen vuotta käyttänyt ja kerran lopettanut, kun aloitin uudestaan niin ei yhtä hyvää hyötyä enään tullut, kuin ekalla kerralla, mistähän tämä johtuu?
Olen huomannut, jos alkoholia ottaa vähän reilummin, niin aika kova väsymys seuraavalla viikolla, pitäisi vissiin odotella se kuukausi että lääke alkaa vaikuttaan kunnolla.
Lääke on duloxetine
Olen huomannut, jos alkoholia ottaa vähän reilummin, niin aika kova väsymys seuraavalla viikolla, pitäisi vissiin odotella se kuukausi että lääke alkaa vaikuttaan kunnolla.
Lääke on duloxetine
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lääkkeitä ei ole tarkoitettu käytettäväksi alkoholin kanssa samanaikaisesti.
Se, että sinusta tuntuu, että lääkkeet auttoivat ensimmäisellä kerralla, eivätkä nyt enää auta, voi johtua elämäntilanteestasi.
Käytätkö ehkä enemmän alkoholia nykyään kuin silloin aiemmin ?
Miten elämä muuten sujuu, onko tapahtunut jotain isompia muutoksia ?
Kyllä kaikki elämään ja elämiseen liittyvät asiat vaikuttavat myös lääkkeiden tehoon, tai ainakin tuntemukseen siitä, tehoaako ne vai ei.
Jos haluaa elämäänsä ja oloaan paremmaksi, alkoholin ja lääkkeiden yhteiskäytöllä se ei tule onnistumaan.
Minusta elämä on jopa mennyt parempaan päin ja juon harvemmin.
Silti tuntuu ettei lääke auta yhtä paljon, kuin ennen, sitä olen ihmetellyt, vaikka kerran kuussa tulee juotua reilummin.
Mutta en silti koe tarvetta niin että huomaisi lääkkeen auttavan, auttaahan se varmaan koko ajan vähän, ihan positiivisin mielin ollut silti, paitsi kun menee alkoa ottaan enemmän.
No jos olet positiivisin mielin, niin mihin tarvitset apua lääkkeestä ? Mihin tarvitset apua siitä lääkkeestä, etkö pärjää ilman, mihin se auttaa ?
Kyllä se sen verran auttaa etten uudestaan aijo hetkeen luopua
Sen kun tietäis miten auttaa
No onko sinulla jotain ongelmia, joiden takia lääkettä käytät ?
Se on monimutkainen juttu, enkä viitsi sitä tässä avata, mutta ei sinänsä ongelmia
Sosiaaliseen jännitykseen
Tuo on aika yleinen vaiva, sosiaalisten tilanteiden pelko.
Aikoinaan kärsin siitä itsekin todella voimakkaasti. Käytin myös omahoitona alkoholia, joka ei johtanut mihinkään hyvään.
Vasta siinä vaiheessa, kun sain itsetuntoani paremmaksi, opin hyväksymään itseni tällaisena kuin olen, enkä miettinyt, mitä muut ajattelevat minusta, alkoi se pelko helpottamaan.
Kun pidin itseäni huonona ihmisenä, täysin luuserina, epäonnistuneena, jne. koin häpeää itsestäni, silloin kuvittelin, että muut ajattelivat minusta samalla tavalla. Siitä johtui se sosiaalisten tilanteiden pelkoni. Se kaikki oli vain omassa päässäni, omissa luuloissani, ei ne muut ihmiset ole sen kummempia kuin on esim. itse.
Myös epäonnistumisia, mokaamisia, tms. on turhaa pelätä tai hävetä, jokainen tekee joskus virheitä, jokainen mokaa joskus. Ja ainoa, joka ne muistaa, on ihminen itse, muut unohtavat sen toisen ihmisen mokat lyhyessä ajassa.
Se on oma itse, joka "tuomitsee" itsensä, ei muut.
Eikä tuohon oikein lääkkeet auta kummemmin, mutta itseään pystyy harjoittamaan olemaan ja toimimaan sosiaalisissa tilanteissa. Itsestään voi oppia myös tykkäämään, vaikka ei se aina helppoa olekaan.
Olipas hyvin avaava kirjoitus.
Pikkuhiljaa se kai alkaa helpottaa, kun muokkaa omia ajatuksiaan paremmiksi.
Jostain syystä sitä jää vain kiinni välillä itseään tuomitsemiin ajatuksiin