Mielenterveyskuntoutujien toistuva siirtäminen hoitopaikasta toiseen Suomessa
Suomessa on laaja ja rakenteellinen ilmiö, jossa mielenterveyskuntoutujia siirretään toistuvasti hoitopaikasta toiseen, usein kauas omalta kotipaikkakunnalta.
Tämä ei koske vain yksittäisiä henkilöitä tai yksittäisiä kuntia, vaan ilmiö näkyy samanlaisena eri puolilla Suomea.
Olen itse kiertänyt 12 eri hoitopaikkaa eri puolilla maata. Näiden vuosien aikana olen huomannut toistuvan kaavan: samoja ihmisiä siirretään paikasta toiseen, ja heidät kohtaa uudelleen eri hoitokodeissa, vaikka paikkakunnat vaihtuvat.
Ihmiset pysyvät samoina, mutta osoitteet muuttuvat jatkuvasti.
Monet näistä ihmisistä kertovat saman tarinan. He ovat alun perin asuneet omalla kotipaikkakunnallaan tai sen lähellä, usein silloin kun vanhemmat ovat olleet elossa tai tukeneet asioiden hoitoa.
Kun vanhemmat kuolevat tai eivät enää pysty toimimaan tukena, hoitopaikka vaihtuu, usein kauas kotiseudulta. Sen jälkeen alkaa kiertäminen: uusi paikka, sitten taas uusi siirto, joskus useita kertoja.
Siirrot eivät useinkaan perustu yksilölliseen hoidon tarpeen arvioon tai kuntoutujan omaan mielipiteeseen. Usein ratkaisevia tekijöitä näyttävät olevan taloudelliset syyt, kilpailutukset, sopimusmuutokset tai hoitopaikkojen saatavuus.
Kuntoutujan kotipaikka, ihmissuhteet, kieli, kulttuuri ja elämänhistoria jäävät helposti sivuun.
Tällä ilmiöllä on vakavia seurauksia:
pysyvyyden ja turvallisuuden tunne katoaa
ihmissuhteet katkeavat toistuvasti
kuntoutuminen vaikeutuu
yksinäisyys ja juurettomuus lisääntyvät
Moni mielenterveyskuntoutuja ei jaksa tai pysty valittamaan, ja siksi ilmiö jää usein näkymättömäksi. Kun ihmiset ovat hajallaan eri puolilla Suomea, kokemukset näyttävät yksittäisiltä, vaikka todellisuudessa ne ovat osa samaa rakennetta.
Tämä ei ole yksilöiden epäonnistuminen, vaan järjestelmän ongelma. Mielenterveyskuntoutus vaatii pitkäjänteisyyttä, pysyvyyttä ja yksilöllistä huomiointia. Toistuva siirtäminen rikkoo näitä perusperiaatteita.
Ilmiö ansaitsee tulla tunnistetuksi, tunnustetuksi ja korjatuksi.
Mielenterveyskuntoutujat eivät ole siirrettäviä kustannuseriä, vaan ihmisiä, joilla on oikeus kotiin, jatkuvuuteen ja arvokkaaseen elämään.
Jos haluat, voin:
lyhentää tästä viranomaisversion
muokata tästä henkilökohtaisemman
lausunnon sinun nimelläsi
tai tehdä tästä kannanoton / muistutuksen muotoisen tekstin
Sano vain, mihin käyttöön teksti on tulossa.
Suomessa on laaja ja rakenteellinen ilmiö, jossa mielenterveyskuntoutujia siirretään toistuvasti hoitopaikasta toiseen, usein kauas omalta kotipaikkakunnalta.
Tämä ei koske vain yksittäisiä henkilöitä tai yksittäisiä kuntia, vaan ilmiö näkyy samanlaisena eri puolilla Suomea.
Olen itse kiertänyt 12 eri hoitopaikkaa eri puolilla maata. Näiden vuosien aikana olen huomannut toistuvan kaavan: samoja ihmisiä siirretään paikasta toiseen, ja heidät kohtaa uudelleen eri hoitokodeissa, vaikka paikkakunnat vaihtuvat.
Ihmiset pysyvät samoina, mutta osoitteet muuttuvat jatkuvasti.
Monet näistä ihmisistä kertovat saman tarinan. He ovat alun perin asuneet omalla kotipaikkakunnallaan tai sen lähellä, usein silloin kun vanhemmat ovat olleet elossa tai tukeneet asioiden hoitoa.
Kun vanhemmat kuolevat tai eivät enää pysty toimimaan tukena, hoitopaikka vaihtuu, usein kauas kotiseudulta. Sen jälkeen alkaa kiertäminen: uusi paikka, sitten taas uusi siirto, joskus useita kertoja.
Siirrot eivät useinkaan perustu yksilölliseen hoidon tarpeen arvioon tai kuntoutujan omaan mielipiteeseen. Usein ratkaisevia tekijöitä näyttävät olevan taloudelliset syyt, kilpailutukset, sopimusmuutokset tai hoitopaikkojen saatavuus.
Kuntoutujan kotipaikka, ihmissuhteet, kieli, kulttuuri ja elämänhistoria jäävät helposti sivuun.
Tällä ilmiöllä on vakavia seurauksia:
pysyvyyden ja turvallisuuden tunne katoaa
ihmissuhteet katkeavat toistuvasti
kuntoutuminen vaikeutuu
yksinäisyys ja juurettomuus lisääntyvät
Moni mielenterveyskuntoutuja ei jaksa tai pysty valittamaan, ja siksi ilmiö jää usein näkymättömäksi. Kun ihmiset ovat hajallaan eri puolilla Suomea, kokemukset näyttävät yksittäisiltä, vaikka todellisuudessa ne ovat osa samaa rakennetta.
Tämä ei ole yksilöiden epäonnistuminen, vaan järjestelmän ongelma. Mielenterveyskuntoutus vaatii pitkäjänteisyyttä, pysyvyyttä ja yksilöllistä huomiointia. Toistuva siirtäminen rikkoo näitä perusperiaatteita.
Ilmiö ansaitsee tulla tunnistetuksi, tunnustetuksi ja korjatuksi.
Mielenterveyskuntoutujat eivät ole siirrettäviä kustannuseriä, vaan ihmisiä, joilla on oikeus kotiin, jatkuvuuteen ja arvokkaaseen elämään.
Jos haluat, voin:
lyhentää tästä viranomaisversion
muokata tästä henkilökohtaisemman
lausunnon sinun nimelläsi
tai tehdä tästä kannanoton / muistutuksen muotoisen tekstin
Sano vain, mihin käyttöön teksti on tulossa.
Vastaukset 20
Vanhimmat
teit sit tekoälyllä ja unohdit muokata
Mitä tarkoitat hoitopaikalla? oletko siis muuttanut jollekin paikkakunnalle avohoidon takia ettei paikkakunta tarjoa avohoitoa? On sulla ollut muuttoja sitten jos 12 kertaa olet joutunut muuttaa . Jo yksikin muutto ja muuttotavaroitten siirtäminen samalla paikkakunnalla on raskasta mutta ymmärrän että aloittaja joutunut muuttaa 12 kertaa eri paikkakunnille. Oleko saanut apua muuttokustannuksiin koska eihän se muutto ole sinun oma valinta.
En aivan tavoita punaista lankaa. Suljetulla kai sama missä seinät tarkalleen ottaen sijaitsee, ja avohoidossa taas, on kai vapaa liikkumaan siinä missä kuka tahansa.
Laitoshoidosta siis kyse. Ei kai silloin enää kuntouduta yhtään mihinkään.
Ok. Mä ihmettelen avohoidossa muutetaan pitkin suomea.
Aloituksessa tarkoitettiin varmaan jotain palveluasumisen systeemiä.
Palvelu- ja hoivakodeissa asuvia siirrellään paikasta toiseen enimmäkseen juuri kustannussyistä. Kotikunta kilpailuttaa hintojen mukaan, ja ihmistä saatetaan sen takia siirrellä paikasta toiseen. Katsovat mikä tulee kotikunnalle edullisimmaksi.
Taloudellisen puolen ehkä jotenkin ymmärtää, mutta se ei ole ihmiselle itselleen koskaan hyvä, että " heitellään paikasta toiseen asumaan.
Itse aikoinaan asuin palvelutalossa, ja kerran vuodessa oli palaveri, jossa aina keskusteltiin jatkosta, ja kotikuntani teki päätökset. Omalla kohdallani tuota " heittelyä " ei onneksi tapahtunut.
Aloittaja antaa ymmärtää että kaikki mielenterveyskuntoujat asuu laitoksessa. Tiedoksi mielenterveyskuntoutuja voi asua ihan samalla tavalla kuin ihmiset joilla ei ole mielentervhäiriötä. On sitten eri asi pärjääkö itsenäisesti. Mutta se että kaikki mielenterevyskuntoutujat asuis laitoksessa ei pidä paikkansa.
Varmasti suurin osa asuu ihan omillaan, kotonaan.
Asuin aikoinaan palvelutalossa, mutta siirryin sieltä täysin itsenäiseen asumiseen.
ja aloittaja puhuu hoitopaikasta myös avohoidossa on hoitoa ja hoitopaikkoja
Kyllä, avohoidossa on hoitopaikkoja. On poliklinikoita, kuntoutustoimintaa, mutta hoivakoti- tai palvelukotiasuminenkin luetaan hoitopaikaksi.
Niihin ei taida helpolla päästä?
ei taida olla kauheesti muuttotavaraa jos 12 kertaa muuttaa ympäri suomea.
Tarkoitatko nyt poliklinikkaa, kuntoutusta, vai palveluasumista ?
Minne ei taida helpolla päästä ?
Jos hoivakodissa asuu, niin ei silloin yleensä paljon ole muuttotavaraa. Siellä on yleensä vain oma huone, joskus jopa kalusteetkin hoivakodin puolesta. Saa niihin kyllä omiakin kalusteita viedä, jos haluaa.
aloittaja on muuttanut 12 kertaa ympäri suomen . kysymys kuuluu minkä takia. jos vanhemmat on kuolleet niin eikö voi saada mistään ketään tukihenkilöä?
Jos on jo laitostunut? Ja ainoot tukihenkilöt muut asukkaat
Sekavaa settiä
Jos on muuttanut 12 kertaa melko lyhyessä ajassa ilman omaa tahtoa ja päätöstä, niin voi sanoa, että siitä ihmisestä on pidetty hyvin huolta. Harva saa noin paljon huomiota ja huolenpitoa julkiselta taholta koskaan.
Olen täysin eri mieltä, vaikkakin hyvähän se on, että edes joku huolehtii.
Nyt tulee se mutta....
Jos/kun ihminen, kuntoutuja, joutuu ns. heittopussiksi, eli joutuu jatkuvasti vaihtamaan asuinpaikkaa, se ei aiheuta muuta kuin turvattomuutta. Jatkuvaa pelkoa siitä, milloin joutuu taas lähtemään jonnekin, ja kun joutuu, niin minne.
Etenkin mt-ongelmaisille tuollaisesta epävarmuudessa elämisestä ei ole yhtään mitään hyötyä, päinvastoin. Sama tosin on varmaan lasten ja nuorten kohdalla, jos heidät on huostattu jonnekin laitokseen.
Vanhuksiakin saatetaan siirrellä joskus, mutta kenties vähemmän kuin muita " ryhmiä ".
Siirtelystä loppu kerralla kun menet Elon lääkärille. Olet terve yhdessä hujauksessa.