Riikka Purran laatima leikkauslista on samaa suuruusluokkaa kuin se miljardin euron veronalennus rikkaille ja hyvätuloisille. Eli onko nyt niin, että on pakko leikata, jotta saadaan veronalennus tehtyä?
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuten Sipilän persuhallituksessa, myös tässä nykyisessä persuhallituksessa on tahtotila leikata köyhiltä että saataisiin lisää rikkaille. Kummassakin tapauksessa persu toimivat täysin päinvastoin kuin mitä lupasivat. Persut pettivät kansan siis jo toistamiseen.
Perskokkarehallituksen tavoitteena on tehdä miljonääreistä miljardöörejä. Valitettavasti vain heidän kannaltaan vaaleissa yhdellä miljonäärillä on edelleen vain yksi ääni, kun taas miljoonalla köyhällä on miljoona ääntä.
Kyllä valitettavasti niin voi sanoa. Purran puheista paljastuu aika selkeänä reunaoikeistolainen verovastaisuus. "En halua korottaa veroja" - hän sanoo, Kun Purra leikkaa vähentääkseen valtion menoja niin hän ei tajua leikkaavansa samalla joissain leikkauskohteissaan valtion tuloja kun työttömyyden kasvu vähentää verotuloja. Kun siihen sitten lisätään tämä tuloveron alennus niin seuraus on ollut velkakierre - valtion tulot vähenevät nopeammin kuin menot. Purra voisi oppia virheistään, mutta ilmeisesti reunaoikeistolainen ideologia sumentaa järjen.
Oma järkeni sanoo, että kun ollaan mukana yhteisvaluutassa niin verot ovat tärkein talouspolitiikan väline. Niiden pitäisi liikkua molempiin suuntiin. Varsinkin nykyisinä epävarmoina aikoina se olisi välttämätöntä.
Ovatko ekonomistit kokonaan hylänneet Keynesin opit? Onko oikeistolainen monetarismi taloustieteessä ainoa suuntaus nykyään? Keynesin ajatus oli, että valtio voi tasapainoittaa taloutta kun keinottelu ja korruptio tai muut häiriöt ajavat markkinat kaaokseen.
Reunaopikeisto näkee julkisen sektorin pelkkänä talouden rasitteena, joka pitää minimoida. Keynesin oppeja pidetään sosialismina. Eivät Keynesin opit mitään sosialismia ole, markkinaperusteisia nekin ovat. Pääsääntöisesti markkinat toimivat paremmin kuin suunnitelmatalous, mutta historiakin osoittaa, että markkinoiden häiriöt voivat johtaa pahoihin ongelmiin ellei niitä saada hallintaan.
Nykypäättäjille politiikka on iskulauseita ja mielikuvien luomista. Toimitaan sokeasti, kuten omat rahoittajat eli eturyhmät haluavat. Äänestäjiltä tarvitaan vain äänet, että päästään hillopaaluille.
"Leikkauksia on yksinkertaisesti pakko tehdä." "Rahaa ei ole." "Nyt on pakko."
Tuollaisia lauseita poliitikot taatusti harjoittelevat peilin edessä ja esiintymiskonsultin ohjeiden mukaan.
Totuus on, että asioita voi aina tehdä monella tavalla. Vaihtoehtoja on aina. Jos ei ole, mihin tarvitsemme ylipalkattuja poliitikkoja, kun valtion virkamiehet voisivat suorittaa pakkotoiminnot halvemmalla?