Talvella ei näe vaihtajien vivuista mikä pykälä on silmässä. Pitäisi olla otsavalo sitä varten. No tämä on vielä pieni murhe.
Takavaihtaja rattaineen kerää eturenkaasta pölisevää lunta ja jo 10 kilometrin ajo jälkeen alkaa takavaihteiden toiminta olemaan huonoa. Jos pyörää erehtyy säilyttämään lämpimässä, lumi oikein sulaa ja jäätyy kiinni pyörään. Vannejarrutkin menvät lumesta umpeen.
Vaijerit jäätyvät pakkasessa, vaikka niitä kuinka rasvailisi. Plussan ja pakkasen puolella vaihteleva sää pahentaa tilannetta. Ei muuten, mutta kun jarrut ja vaihteet eivät enää toimi.
Pyörien valot ovat ihan umpisurkeita. Loppusyksyn loputtoman pimeässä vesisateessa ajaessa ei tiedä mitä edessä on. Lisäksi roiskuva kura sotkee lampun ja pyörän pyöräilijää myöten. Takavalonkin akkua saa olla jatkuvasti lataamassa. Miksi lokasuojien pitää olla niin surkeat? Suolainen nastakura ruostuttaa koko pyörän ja ketjut menevät huonoksi ja pyöräilijäkin on yltä päältä kurassa. Toki sitä lentää autoistakin.
Tienhoidosta johtuen lumisateen jälkeen pitää ajaa autokaistan puolella, koska pientareella voi olla 20 cm lunta. Olen huomannut, että kapearenkainen pyörä on paras talvella, se leikkaa parhaiten lumihankea! Liukkaalla ajaminen vaatii rentoutta ja jokien ja vesistöjen kohdalla voi olla jäätä, vaikka muualla on kuivaa asvalttia.
Takavaihtaja rattaineen kerää eturenkaasta pölisevää lunta ja jo 10 kilometrin ajo jälkeen alkaa takavaihteiden toiminta olemaan huonoa. Jos pyörää erehtyy säilyttämään lämpimässä, lumi oikein sulaa ja jäätyy kiinni pyörään. Vannejarrutkin menvät lumesta umpeen.
Vaijerit jäätyvät pakkasessa, vaikka niitä kuinka rasvailisi. Plussan ja pakkasen puolella vaihteleva sää pahentaa tilannetta. Ei muuten, mutta kun jarrut ja vaihteet eivät enää toimi.
Pyörien valot ovat ihan umpisurkeita. Loppusyksyn loputtoman pimeässä vesisateessa ajaessa ei tiedä mitä edessä on. Lisäksi roiskuva kura sotkee lampun ja pyörän pyöräilijää myöten. Takavalonkin akkua saa olla jatkuvasti lataamassa. Miksi lokasuojien pitää olla niin surkeat? Suolainen nastakura ruostuttaa koko pyörän ja ketjut menevät huonoksi ja pyöräilijäkin on yltä päältä kurassa. Toki sitä lentää autoistakin.
Tienhoidosta johtuen lumisateen jälkeen pitää ajaa autokaistan puolella, koska pientareella voi olla 20 cm lunta. Olen huomannut, että kapearenkainen pyörä on paras talvella, se leikkaa parhaiten lumihankea! Liukkaalla ajaminen vaatii rentoutta ja jokien ja vesistöjen kohdalla voi olla jäätä, vaikka muualla on kuivaa asvalttia.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tässä hommassa välineet valitaan tarkoituksen mukaan. Vähemmän on usein enemmän. Mitä vähemmän vaihteita, sitä vähemmän ongelmia. 8 vaihdetta maksimi talveen jos vaihteita haluaa.
Yksivaihteinen hydraulisilla levyjarruilla on hyvä lähtökohta huolettomuutta kaipaavalle. Ei toki sovellu lihas ja luonteenheikkoisille mutta kun kesä koittaa kulkee pyörä sangen vaivatomasti muutenkin.
Sähkömoottori on hyvä apu, samoin hihnaveto.
kuulostaa Tunturilta
Kyllähän pyöräilijä tuntee sen otsaluullaankin, mikä vaihde on päällä. Tai jos ei, niin käyttää vain kahta äärimmäistä vaihdetta, tiheintä ja raskainta.
Ennen vanhaan ei olut edes numeroita tai pykäliä vaihdevivuissa. Lisäksi vaihdevipuja ei katseltu, sillä viput olivat alaputkessa. Käsi vaan alas ja jompaa kumpaa vipua väännettiin eteen- tai taaksepäin.
Jos ajelee omalla pyörällä niin aika nopeasti oppii tuntemaan ihan sormilla ja jaloilla, missä kohtaa vaihteet menee. Eli ei ongelma. Lokasuojat voi vaihtaa, renkaita on eri olosuhteisiin. Lumien auraukselle ei voi mitään
Huvitta avaus kyllä. Kunnon parodia siitä, että kuinka monta syytä voi keksiä sille, miksi en voi ajaa pyörällä Suomessa. LOL
moottoripyörä on myös keskeneräinen keksintö. on niin perhanan kylmä ajaa talvella ja yleensä jo lumisella/mahdollisesti jäisellä tiellä ajamisen yrittäminenkin vaatii aika paljon taitoa. Ja aina on myös törkeän kylmä. Jarruissa ongelmia myös lumen kertymisen takia jne jne.
Eli mielestäni myös moottoripyörä on soveltumaton ajoneuvo Suomen olosuhteisiin. Oikeastaan käveleminen on myös keskeneräinen keksintö Suomen olosuhteisiin nähden: kestää liian kauan päästä paikasta toiseen, hyvin usein on liukasta ja kaatumisessa voi saada hyvinkin pahoja vammoja, kenkiin saattaa mennä lunta ja sukat kastuu. On myös kylmä, ainakin välillä.
Pappatuntsa sopii lumitalveen
Renkaan kyljestä voimansa ottava dynamo on surkeista surkein. Se kerää lunta ja jäätä, vaikka ei olisi käytössä. Sitten ei varmasti pyöri, kun valoa tarvitsee. Ja vaikka aluksi toimisi, kohta luistaa ja valo sammuu.
Kapearenkainen on hyvä tiukkaan pakkaantunella lumella sekä jäisellä tienpinnalla. Jäisellä siksi että pintapaine kovempi ja nastat pureutuvat paremmin jäähän.
Läskirengas on oikeastaan ainoa joka on käyttökelpoinen upottavalla pinnalla. Kapeammat nakit luiraavat minne sattuu.
Talveksi pitäisi olla ainakin kolme erilaista rengastusta aina ajovalmiina.
Läski nastarenkailla, 42 sekä 35 mm nastoilla.
Mutta läskeillä ajavat yleensä läskit, joten se kannatuspinta-alan etu jää teoreettiseksi.
Olen nähnyt Helga neidin näköisiä normaalipainoisia ajamassa läskipyörällä.