Oletteko miettineet rakkaan läheisenne hautaamista arkussa maahan ja ruumiin mädäntymistä? Se kaunis tai komea ihminen makaa arkussa -muka siistissä valkoisella kankaalla verhoillussa arkussa kuolinvaate päällä ja tyyny pään alla. Sitten kun arkku on laskettu hautaan, laitetaan maa päälle ja usein arkun kansikin särkyy maa-aineksen painosta. Sitten alkaa ruumiin mätäneminen ja tulee hirveä haju. Eikä kauaa mene kun vainajan kasvoistakaan ei enää tunnistaisi ja iho kuoriutuu pois, lihakset kutistuvat nesteen poistuessa ja vatsa turpoaa suoliston mädäntyessä bakteerien kautta. Minusta tämä asia askarruttaa nytkin kun isäni kuoli ja makaa haudassa, jo yli kuukauden maannut.
Miten ajattelette arkkuhautauksen ja ruumiin mätänemisen
Anonyymi-ap
23614
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
eiköhän sitä ole kaikki kuolleet ja edesmenneet maahan haudattu koko ihmiskunnan historian , ja jo ennen nykyistä ajanlaskua , siihen suhteessa ei ainakaan maan päällä kovin ruumiit haise . . .
Mutta eikö ajatuksenakin tuo ole kammottavaa ja murheellista? Olisiko parasta vaan tuhkata kaikki?
>>> kammottava <<<
"sillä liha ja veri ei voi periä Jumalan valtakuntaa " 1 Kor : 15: 50
sielu on se , joka nousee ylös , ei lihallinen ruumis.
Ei ole, viikingit poltettiin muinoin roviolla niin pääsi nopeammin Valhallaan tapaamaan soturiveljiään.
Itseäni tuo ahdistaa hemmetisti. Rakas isäni makaa nyt haudassa, hautajaisista ei ole vielä kovin kauaa. Aina tulee mieleen se lapsuuden ja nuoruuden ajan vankka vahva isä joka auttoi ja jonka kanssa oli mukavia hetkiä paljon. Hän kuoli sairaana ja raihnaisena, mutta silti ahdistaa se että isä on jo mätänemässä ja se vaan on karmeaa jotensakin. Isä ei halunnut polttoa eli tuhkausta, joten näin sitten on.
Lisää asia ahdistaa, kun katselee valokuvia vuosikymmenten takaa. Isä on elämänsä kunnossa, vahvat käsivarret raskaasta työstä, yhteisiä automatkoja kesällä. Voi niitä aikoja.
Serkkupoika kuoli 1975 liikenneonnettomuudessa, haudattiin perinteisesti kirkkomaahan. Oli kesää, hellettä, ETYK samaan aikaan menossa. Haudalla miettii aina sitä aikakautta, ja siitä kulunutta lähes puolta vuosisataa. Miettii myös millainen veli on siellä, siis onko mitään enää ruumiistaan jäljellä.
argeologit löytää kaivauksista , pääkalloja ja luita , - ei muuta jäljellä .
Kudokset saattaa säilyä jopa 25-30 vuotta osittain jos on hapetonta ja kuiva maaperä. Luut kestää jopa 200-2000 vuotta. Vähimmillään 50 v päästä hautauksesta on pääkallo ja isoimpia luita kuten reisiluu ja selkärangan nikamat sekä lanneluut. Jenkeissä osa haudataan pähkähullusti siten että betonivuoraus arkun ympärille ja sitten maat päälle. Pysyy ruumis aika tunnistettavana vielä 50 v jälkeen, noita on joskus nostettu ylös ja omaiset todenneet että naamakin tunnistettava joskin haju arkku avattuna karmea.
Ite oon miettiny mm. entistä pääministeri valtakunnansovittelija Keijo Liinamaata (k. 1980), näyttelijä Matti Pellonpäätä (k. 1995) ja levyraadin juontaja Jaakko Jahnukaista (. 1980), että mitä mahtaa olla heistäkään enää jäljellä haudoissaan. Tai Kekkonen (k. 1986) tai kirjailija Timo K. Mukka (k. 1973). Tai Sammy Babitzin (k. 1973) ja veljensä Kirka (k. 2007).
argeolgia - kaivauksissa löydetty , luurankoja , kalloja , jo ajalta ennen nykyisen ajanlaskun .
Olisiko meillä mahdollista saada omainen palsamoitua ja istumaan kotiin tuolille?
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Palsamointi
Kammottavaa olisi sekin.
Kun vaimoni kuoli, valitsin hänen sukuhautansa sijaan minulle oman paikkakunnan hautausmaan.
Tämä lähempänä oleva uurnahautausmaa on yli 10 km lähempänä.
Jo ensimmäinen käyntini hänen sukunsa hautausmaalla tuntui hyvin kolkolta paikalta.
On hyvin erikoista, että minua ikäänkuin "rangaistiin" päätöksestäni.
Kun kävin kastelemassa vaimoni hautakukkaa, jouduin sieltä tullessa niin kovan hiumaukseen, että
kaaduin tieluiskaan.
Paikalle tuli ihmisiä auttamaan. Tilattiin jopa lanssi paikalle.
Jatkoin matkaa yli kilometri kun sorruin alamäkikaarteessa taas tiepenkkaan.
Lanssi vei munt sairaalaan. Seuraavana aamuna munt vietiin kipsattavaksi. Nilkka oli murtunut.
Kipsi poistettiin 10 viikon päästä.
. onnetoine äijä.
Ihminen pitäisi polttaa niin ei jäisi matojen ruoaksi. Arkkukin käytetään ainakin Virossa aina uudestaan ja uuniin lykätään vain kuollut alustan kanssa. Paljon on vielä kehitettävää!
Säästyisi tuholta myös hienot metsämme kun arkku uusiokäytettäisiin. Kannatan ehdottomasti Viron systeemiä. Ja tuhkattuna paras, haluan itsekin tulla aikanaan tuhkatuksi, ei maiskuttele naamataulua ja raajoja toukat ja muut.
Job39:29 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää? 30 Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
Älä ajattele sitä. Suru on muutenkin vaikeaa kestää.
Vainajaa kunnioittaen antakaa poismenneiden nukkua rauhassa. Jos asia edelleen askarruttaa kohtuuttomasti, muutama kerta psykoterapiassa saattaa auttaa pääsemaan yli mielikuvituksen tuottamista ikävistä mielikuvista kuolemaan liittyen.
Kyllähän sitä kunnoittaa, mutta juuri siksi ahdistaakin että entinen komea henkilö mätänee maan sisällä! Ei varmasti ole kivaa katseltavaa, tuntuu painajaiselta.
sellaista se elämä on , - luopumista .
"kunnes tulet tomuksi jälleen"
Läheisen kuolema ja suru on raskas ja vaikea asia psyykelle.
Siitä toipuminen vie aikaa.
Muutama kerta psykoterapiassa ei ole hokkuspokkus-ratkaisu.
Itseäni hirvittää ajatus ja mielikuva tulla poltetuksi 700 asteessa,
vaikka en siitä itse tule tietämään mitään.
Toivon mukaan. Toivottavasti henkeni on silloin erkaantunut ruumiistani.
Asteita on ylimmillään krematoriossa 1100 astetta. Arveluttaa vaan yleensäkin se, miten ne tulkitsevat ihmisen kuoleman. Onhan joitakin herännyt eloon ruumishuoneella ja jopa hautaan laskemisen yhteydessä ja "vainaja" on takonut nyrkillä arkun kantta. Karmeaa olisi joutua elävältä haudatuksi tai poltetuksi.