Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Uskotko ? Onko kuolema saanut sinut uskomaan "taivaaseen", Jumalaan

    ja siihen, että tapaat rakkaasi tuonpuoleisessa ?
    Monta läheistä menetettyäni haluaisin uskoa.
    Ainakin toivon, mutta järkeni sanoo muuta.
    26483
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 26

    Vanhimmat

    Olen kai aina uskonut Jumalaan ja "taivaaseen".

    Äänestä

    Olen menettänyt montakin omaisistani ja monta tuttavaakin.

    En vaan näe mitään syytä uskoa johonkin jumalaan.
    Ajatus jostakin ikuisesta elämästä ja jälleennäkemisestä ovat lähinnä vaivaannuttavia juttuja minulle.

    Kun elämä on ohi, se vaan on täysin ohi. Ihan niin kuin muilla solullisilla.
    Kuolleena oleminen ei ole minulle mitään. Minua ei enää silloin ole olemassa.

    Kuolema on itsestäänselvyys, jota ei tarvitse pelätä.

    Äänestä

    Älä usko järkeä. Usko Jeesukseen. Jeesuksessa Jumala antaa kaiken, mitä tarvitset. Onnellisen elämän , vapauden synnistä. Vapauden kuolemanpelosta. Pääset iankaikkiseen elämään.

    Äänestä

    • Kun on kerran aloittanut järjen käytön, vähän vaikea siitä on luopuakaan, siihen ei ole mitään järkevää syytä.

      En usko tuonpuoleiseen tms. mutta toki ymmärrän hyvin halun uskoa sekä uskon tuoman lohdun. Läheisen ihmisen kuoltua nämä toiveet tulivat itsellekin hyvin todellisiksi. Ajatus siitä, että en enää tapaisi rakasta ihmistä oli musertava, mutta se ei saanut uskomaan jälleennäkemiseen vaikka sitä toki toivoisin. Henkeäsalpaava ikävä lisäsi ymmärrystä siitä, miksi jälleennäkemisen ajatuksesta on tullut niin vahva osa monen uskoa.

      Läheisen kuoleman jälkeen näin unen, joka tuntui hyvin todelliselta. Unessa läheinen tuli lohduttamaan minua. Vaikka uni tuntui hyvin todelliselta, en osaa pitää sitä minään muuna kuin unena, jonka oma mieleni rakensi ehkä itseään suojatakseen. Tuo uni toi ymmärrystä siihen, miksi moni uskoo että läheiset oikeasti tulevat lohduttamaan tuonpuoleisesta, onhan se lohdullinen ajatus.

      Uskomukset elämän jälkeiseen elämään ovat syntyneet pelosta, kivusta, menetyksistä, epäoikeudenmukaisuudesta. Kun elämässä ei ole toivoa, toivo etsitään elämän jälkeisestä ajasta. Kun elämä on ollut ympäröitynä asioilla joita ei voi ymmärtää, on ollut helppo keksiä erilaisia "korkeampia voimia" selitykseksi milloin millekin. Uskomukset ovat olleet pakotie, mielialalääke ja selitys selittämättömälle.

      Mielen tueksi syntyneet uskomukset ovat muotoutuneet uskonnoiksi joihin ihmiset ovat sekoittaneet kaikenlaista manipulaatiota ja oman edun tavoittelua. Kristinuskon toivoa tuova armon ja anteeksiannon ajatus ei ole riittänyt, vaan sinnekin sekaan on pitänyt sulloa kaikenlaista pelottelua ja ihmisten alentamista. Uskontojen varjolla on ylennetty itseä alentamalla muita aivan järkyttävässä määrin aina tappamiseen saakka, ja vielä yhteiskunnan laajaa kannatusta nauttien. Muutamat pahimmat, itsekkäät ja ilkeät k-päät joita olen elämässäni tavannut, ovat olleet "uskovaisia", mikä on antanut heille suojaa ja keinojakin toteuttaa k-päisyyttään.

      Kun ymmärtää uskontojen psykologisen tarpeen ja taustan, on aika vaikea alkaa yhtäkkiä "uskoa" mihinkään jumalaan tai jumalan perheenjäseneen. Maailman muuttuessa uskonnoille ei ole ollut enää samaa tilausta kuin silloin, kun jokainen päivä oli taistelua eloonjäämisestä. Tiede on tuonut selityksiä asioille, jotka ennen laitettiin korkeamman voiman piikkiin paremman selityksen puutteessa. Toki nykymenossa on paljon toivottomuutta, mikä kasvattaa tilausta uskonnoille, varsinkin kun mielenterveyden tukeen on heikot resurssit. Tähän rakoon monet uskonnot varmasti nyt iskevät, enemmän ja vähemmän pyyteettömästi.

      Läheisen kuoleman kanssa olen oppinut elämään ajatuksella että se saa sattua. Ikävä ei koskaan katoa ja kun se vyöryy yli, se pakahduttaa. Siinä pakahduksen tunteessa ei kuitenkaan ole mitään pahaa tai vaarallista, se on vain merkki suuresta rakkaudesta jota olen saanut ja antanut. Tunne saa tulla kun on tullakseen ja se helpottaa kun sen on aika helpottaa. Ajan myötä vyöryjä tulee harvemmin kun ajatuksissa alkaa olla tilaa muillekin asioille. Pois se ei kuitenkaan koskaan lähde, enkä haluakaan lähtevän. Mieleni ymmärtää ja kestää tilanteen, ei siihen tarvita mitään järjenvastaista tueksi.

      Äänestä

    • Anonyymi00008 kirjoitti:

      Kun on kerran aloittanut järjen käytön, vähän vaikea siitä on luopuakaan, siihen ei ole mitään järkevää syytä.

      En usko tuonpuoleiseen tms. mutta toki ymmärrän hyvin halun uskoa sekä uskon tuoman lohdun. Läheisen ihmisen kuoltua nämä toiveet tulivat itsellekin hyvin todellisiksi. Ajatus siitä, että en enää tapaisi rakasta ihmistä oli musertava, mutta se ei saanut uskomaan jälleennäkemiseen vaikka sitä toki toivoisin. Henkeäsalpaava ikävä lisäsi ymmärrystä siitä, miksi jälleennäkemisen ajatuksesta on tullut niin vahva osa monen uskoa.

      Läheisen kuoleman jälkeen näin unen, joka tuntui hyvin todelliselta. Unessa läheinen tuli lohduttamaan minua. Vaikka uni tuntui hyvin todelliselta, en osaa pitää sitä minään muuna kuin unena, jonka oma mieleni rakensi ehkä itseään suojatakseen. Tuo uni toi ymmärrystä siihen, miksi moni uskoo että läheiset oikeasti tulevat lohduttamaan tuonpuoleisesta, onhan se lohdullinen ajatus.

      Uskomukset elämän jälkeiseen elämään ovat syntyneet pelosta, kivusta, menetyksistä, epäoikeudenmukaisuudesta. Kun elämässä ei ole toivoa, toivo etsitään elämän jälkeisestä ajasta. Kun elämä on ollut ympäröitynä asioilla joita ei voi ymmärtää, on ollut helppo keksiä erilaisia "korkeampia voimia" selitykseksi milloin millekin. Uskomukset ovat olleet pakotie, mielialalääke ja selitys selittämättömälle.

      Mielen tueksi syntyneet uskomukset ovat muotoutuneet uskonnoiksi joihin ihmiset ovat sekoittaneet kaikenlaista manipulaatiota ja oman edun tavoittelua. Kristinuskon toivoa tuova armon ja anteeksiannon ajatus ei ole riittänyt, vaan sinnekin sekaan on pitänyt sulloa kaikenlaista pelottelua ja ihmisten alentamista. Uskontojen varjolla on ylennetty itseä alentamalla muita aivan järkyttävässä määrin aina tappamiseen saakka, ja vielä yhteiskunnan laajaa kannatusta nauttien. Muutamat pahimmat, itsekkäät ja ilkeät k-päät joita olen elämässäni tavannut, ovat olleet "uskovaisia", mikä on antanut heille suojaa ja keinojakin toteuttaa k-päisyyttään.

      Kun ymmärtää uskontojen psykologisen tarpeen ja taustan, on aika vaikea alkaa yhtäkkiä "uskoa" mihinkään jumalaan tai jumalan perheenjäseneen. Maailman muuttuessa uskonnoille ei ole ollut enää samaa tilausta kuin silloin, kun jokainen päivä oli taistelua eloonjäämisestä. Tiede on tuonut selityksiä asioille, jotka ennen laitettiin korkeamman voiman piikkiin paremman selityksen puutteessa. Toki nykymenossa on paljon toivottomuutta, mikä kasvattaa tilausta uskonnoille, varsinkin kun mielenterveyden tukeen on heikot resurssit. Tähän rakoon monet uskonnot varmasti nyt iskevät, enemmän ja vähemmän pyyteettömästi.

      Läheisen kuoleman kanssa olen oppinut elämään ajatuksella että se saa sattua. Ikävä ei koskaan katoa ja kun se vyöryy yli, se pakahduttaa. Siinä pakahduksen tunteessa ei kuitenkaan ole mitään pahaa tai vaarallista, se on vain merkki suuresta rakkaudesta jota olen saanut ja antanut. Tunne saa tulla kun on tullakseen ja se helpottaa kun sen on aika helpottaa. Ajan myötä vyöryjä tulee harvemmin kun ajatuksissa alkaa olla tilaa muillekin asioille. Pois se ei kuitenkaan koskaan lähde, enkä haluakaan lähtevän. Mieleni ymmärtää ja kestää tilanteen, ei siihen tarvita mitään järjenvastaista tueksi.

      Niin hyvin sai asian esille, oikein mielenkiintoista luettavaa kerrankin .
      Totta on että sitä omaistaan kaipaa , mutta en ole koskaan edes ajatellut mitään jälleen näkemistä. Ja unetkin sureville on usein sellaiset missä se kuollut ihminen on elävänä. Musta kun 15 vuoden päästä mieheni kuolemasta näin unta hänestä ja hän tuli muka makuuhuoneen ovelle ja kysyi minulta josko lähden hänen matkaansa . Mietin hetkisen , olinhan uudessa suhteessakin , että lähdenkö vai en , mutta lopulta sanoin muka hänelle että jään koottiin enkä lähde hänen matkaan. Sen jälkeen en ole hänestä uneksinut .

      Joten ihmisen aivot ovat fantastiset sentään kun tutkijat pystyvät selittämään asioista tieteellisestä näkökulmasta , joita ennen sanottiin jumalan ihmeeksi . Ja vieläkin on joitakin jotka elävät niillä ehdoilla. Joten surraan surumme täällä maan päällä ja muistetaan omiamme aina välillä, nekin kerrat harvenevat vuosien kuluessa ja uudet polvet ovat kasvaneet aikuisiksi ja he taas jatkavat elämää uusilla lapsilla .

      Äänestä

    En ymmärrä kristinuskoa, kun ihminen on sen mukaansyntinen jo syntyessään.
    Vaikea uskoa siihen. Kristinusko syyllistää ihmisen. Tekeekö se sen siksi,
    että papeilla ja kirkolla olisi valta ihmiseen ?

    Äänestä

    • Minäkään en ymmärrä miksi ihmisen päähän iskostetaan joku "perisynti".
      Voisiko joku selittää sen ?

      Äänestä

    • Juuri sitä minäkin väistelen kun niitä syntisiä muka on joka puolella ja pitäisi pyydellä anteeksi syntejään vaikka ei edes tiedä mitä syntiä milloinkin on tehnyt jonku; mielestä .
      Tuomitseminen on myöskin uskovaisilla aina mielessä , eikö jossain niiden kirjoissa sanota että
      ” älä tuomitse ettei sinua tuomittaisi” joten siksi en ymmärrä koko homman nimeä. Sitten ihmiset jotka kuuluvat vähemmistö ryhmiin ovat uskovaisille syntisiä jotenkin ja heidän tulisi olla anteeksi pyytäviä ihmisiä joka päivä , että syntyivät erilaisena maailmaan .
      Ei sellaista elämää pysty elämään jossa tekee syntiä vaikka ei edes tiedä sitä tekevänsäkkään .
      Ja sitten nämä naispappeuden vastustajat , se on oikeastaan huippu näiden kanssa ettei muka nainen pysty tekemään papin hommia , siksi kun on nainen, silloin ollaan jo täydellisesti pimeyden vallassa . Nykyaika on tasarvoista ja kaikilla on samat ehdot omien lakiemme mukaan . Ei eroitella, eikä syyttelyjä ainoastaan kullakin oma elämänsä elettävänä

      Äänestä

    • Kirkko on aina hamunnut valtaa ja rahaa, siksi se on pelotellut synnillä ja helvetillä. Kaikki tuo on ihmisen keksintöä ja sitä tekee kaikki uskonnot. Olemme itse moniulotteisia luojaolentoja ja kaikissa on alkulähteen valo. Ja kun ruumis kuolee, sielu jatkaa eteenpäin ja tapaamme aiemmin poistuneet itsekukin kun aikamme on lähteä. Sen ajankohdan olemme itse päättäneet jo ennen syntymää. Ajatelkaa vapaasti ja avartakaa ajatusmaailmaa, pois kaikki yhteiskunnan ohjelmoinnit.

      Äänestä

    Perisynti ja viimeinen tuomio on pelottavaa evl- uskonnossa.

    Äänestä

    • Niinhän uskovaiset uhkailevat aina viimeisellä tuomiolla ,ja pienet laoset pelkäävät niitä juttuja ja yrittävät olla kilttejä siinä koskaan onnistumatta ettei vaan joudu sinne viimeiselle tuomiolle,
      Se on lapselle psyykkistä tortyyriä , kaikki sellaiset jutut, miten lapsi niitä käsittelee mielessään koska on vaan pieni lapsi .

      Äänestä

    • Lopeta pelkääminen ja ala ajatella omilla aivoillasi.

      Äänestä

    Haluan uskoa, että jotakin muutakin on.

    Äänestä

    • Moni haluaa uskoa niin mutta totuus on kuitenkin että muuta ei ole kun tämä elämä mitä eletään nyt. Kyllä minäkin katselen tähtitaivaalle ja ajattelen ystävääni joskus heikko toivon kipinä että hän on siellä, silloin tulee se loogisuus ajatuksiin , ja huomaa että on harrastanut jonkun asteen toive ajattelua .

      Äänestä

    Emme tietenkään ole ainuita tällä Tellus-planeetalla,
    muitakin on - jopa miljoonia ?
    Ja mistä me voimme varmuudella tietää mitä kaikkea on,
    jota emme näe ?
    Aina kannattaa epäillä kaikkea.

    Äänestä

    • Ihminen näkee vain hyvin pienen siivun valotaajuudesta, taisi olla muutaman prosentin. ja kaikki muu jää näkemättä, se mitä meidän ympäristössämme on .

      Äänestä

    Läheisteni kuolemat ovat muuttaneet ajatuksia usko-myönteiseksi.
    Se antaa toivoa ja lohduttaa.

    Äänestä

    Uskon muutenkin jonkun korkeamman voiman olemassaoloon.
    Onko se Jumala vai mikä ?

    Äänestä

    • Samanhan se on millä nimellä sitä kutsutaan, Luoja, Alkulähde, Valo...Siellä tapaamme kaikki omaisemme ja ystävämme, kun aika on. Herkimmät voivat olla heihin yhteydessä jo eläessäänkin, unessa ja valveillakin. Sielu on ikuinen kaikilla elävillä olennoilla.

      1Äänestä

    Uskon. Muuten en jaksaisi elää.

    Äänestä

    Usko auttaa. Jumala kantaa.

    Äänestä

    Kannattaa uskoa, saa lohtua.

    Äänestä

    Enpä tiedä miksi kuolema saisi uskomaan mihinkään muuhun kuin kuoleman todellisuuteen.
    Mikä olisi kyllä aika tärkeä juttu tajuta, ja omaa elämäänsä punnita sitä todellisuutta vasten.

    Mutta henkimaailma on erittäin todellinen, se on ympärilläsi juuri nyt, et vain suostu sitä näkemään tai havainnoimaan millään tavoin.

    Taivas: Kun katsot ylös näet sen, yöllä näet tähdet ym. Miksi sen olemassaoloon olisi nyt niin vaikeaa uskoa... Minun taas olisi hyvin vaikeaa olla uskomatta siihen, se on itsestäänselvyys. No, miten nyt itse kukin sen "taivaan" käsittää, itselläni on siitä realistinen versio mielessäni.
    On mahdollista tavata läheisiä siellä, mutta ovatko ne nyt niin läheisiä enää siellä, enpä tiedä, eivät välttämättä ollenkaan ole niin. Se on aivan toinen maailma kuin tämä missä nyt olemme. Itse ainakaan en välittäisi omia sukulaisiani enää tavata tämän jälkeen. Lisäksi heillä voi olla muita menoja kun sinä itse sinne vihdoin pääset, mutta silti voi olla mahdollista tavata heitä mikäli niin tahtoo tehdä. Siellä ei ole aikaa, ei ollenkaan näitä rajoituksia mitä maan päällä on.
    Sieltäpäin käydään myös maan päällä kylässä, katselemassa mitä tänne jääneille kurjille kuuluu. Usein ihmiset kohtaavat unessa menneitä henkilöitä, niin minäkin olen tehnyt monta kertaa. Itse en niin välittäisi sitä tehdä... mutta se halu tavata tulee heidän puoleltaan, ei minun. Usein kun täältä on muita sukulaisia lähdössä pois tulee uneeni joku jo mennyt käymään, useita kuukausia ennen sitä tapahtumaa.

    Jumalan olemassaolo: Haluaisin kovasti väittää ettei jumalaa ole olemassa... mutta valehtelisin jos niin tekisin.

    1Äänestä

    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Anonyymi-ap kirjoitti:

    ja siihen, että tapaat rakkaasi tuonpuoleisessa ?
    Monta läheistä menetettyäni haluaisin uskoa.
    Ainakin toivon, mutta järkeni sanoo muuta.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu