Ja Kale onSorsa. Sorsa nousi suhteissaan Kekkoseen jopa presidentin oman puolueen poliitikkojen ohi.
Jo iäkäs presidentti Kekkonen oli menossa Ruotsiin, siihen aikaan oli hienotunteista, että mm pääministeri ja ulkomisteri oli kentällä saattamassa presidenttiä.
https://www.suomenmaa.fi/uutiset/kale-oli-lahempana-kekkosta-kuin-kepu-ikaantyva-presidentti-etaantyi-1970-luvulla-keskustapuolueesta-ja-lahestyi-spdta/
1970-luku oli suomalaisessa politiikassa sekavaa aikaa. Kokoomuksen ja SMP:n vaalivoitot vuoden 1970 eduskuntavaaleissa johtivat vuosia kestäneisiin sisäpoliittisiin ongelmiin.
Kymmenen vuoden aikana maassamme istui peräti yksitoista hallitusta. Niistä kolme koostui virkamiehistä ja kaksi oli vähemmistöhallituksia.
Neuvostoliiton painostus Suomea kohtaan kasvoi sellaisiin mittoihin, että 1970-lukua on jälkikäteen sanottu toiseksi vaaran vuosikymmeneksi.
Tukalassa tilanteessa presidentti Urho Kekkosen uudeksi luottomieheksi nousi SDP:n Kalevi Sorsa.
Kalevi Sorsan ura politiikassa oli käynnistynyt vuonna 1969 raketin lailla. Turun puoluekokouksen lähestyessä Sorsan äänimäärä ei riittänyt edes puoluekokousedustajan paikkaan, mutta itse kokouksessa hänet valittiinkin yllättäen SDP:n puoluesihteeriksi.
Tuore puoluesihteeri tapasi Kekkosen ensimmäisen kerran jo samana syksynä Tamminiemen kuuluisilla lastenkutsuilla. Hauvosen mukaan Kekkonen piti Sorsaa heti alusta lähtien kokemukseltaan ja taidoiltaan monipuolisena.
Helmikuussa 1972 Sorsa nimitettiin Rafael Paasion lyhytikäisen ”nappulaliigan” ulkoministeriksi. Syyskuussa Kekkonen onnistui viimein runnomaan kasaan SDP:n ja keskustapuolueen enemmistöhallituksen.
Sorsa sai hallitustunnustelijan pestin ja pääministerin salkun. Hauvosen mukaan SDP:n puheenjohtaja Paasio valitsi Kekkosen ehdotuksesta hallituksen muodostajaksi Sorsan, vaikka hänen oma suosikkinsa tehtävään olisi ollut Mauno Koivisto.
Kekkonen oli alkanut 1970-luvun alussa etääntyä keskustapuolueesta ja lähestyä sosialidemokraatteja. Presidentin yhteydenpito keskustan puoluejohtoon oli harventunut.
Syynä oli se, että presidentti näki keskustapuolueen liukuneen liikaa oikealle. SDP:stä oli puolestaan tullut aiempaa salonkikelpoisempi, kun se oli siirtynyt vasemmalle ja parantanut suhteitaan Neuvostoliittoon.
Taistelu Kekkosen seuraajasta kävi 1970-luvulla kuumana. Hauvosen mukaan presidentti suhtautui suopeasti Sorsaan, koska ei pitänyt tätä uhkana.
Sorsa puolestaan oli oivaltanut, että Kekkosen tukeminen oli avain vallankahvaan. Hän oli etunenässä junailemassa poikkeuslakia, jonka turvin presidentti valittiin jatkokaudelle vuonna 1974. Tämä syvensi miesten yhteistyötä edelleen.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä helmikuussa 2022.
Kekkosta ja Sorsaa yhdistivät eniten yhteiset vastustajat. Molemmat halusivat pelata Ahti Karjalaisen ja Mauno Koiviston ulos politiikan avainpaikoilta.
Vaikka Kekkonen kaatoikin Sorsan hallituksen keväällä 1975, toimenpide ei ollut suunnattu pääministeriä vaan ulkoministeri Karjalaista vastaan. Siitä omat syynsä, mm ETYK. Joskus myöhemmin tarkemmin.
Jo iäkäs presidentti Kekkonen oli menossa Ruotsiin, siihen aikaan oli hienotunteista, että mm pääministeri ja ulkomisteri oli kentällä saattamassa presidenttiä.
https://www.suomenmaa.fi/uutiset/kale-oli-lahempana-kekkosta-kuin-kepu-ikaantyva-presidentti-etaantyi-1970-luvulla-keskustapuolueesta-ja-lahestyi-spdta/
1970-luku oli suomalaisessa politiikassa sekavaa aikaa. Kokoomuksen ja SMP:n vaalivoitot vuoden 1970 eduskuntavaaleissa johtivat vuosia kestäneisiin sisäpoliittisiin ongelmiin.
Kymmenen vuoden aikana maassamme istui peräti yksitoista hallitusta. Niistä kolme koostui virkamiehistä ja kaksi oli vähemmistöhallituksia.
Neuvostoliiton painostus Suomea kohtaan kasvoi sellaisiin mittoihin, että 1970-lukua on jälkikäteen sanottu toiseksi vaaran vuosikymmeneksi.
Tukalassa tilanteessa presidentti Urho Kekkosen uudeksi luottomieheksi nousi SDP:n Kalevi Sorsa.
Kalevi Sorsan ura politiikassa oli käynnistynyt vuonna 1969 raketin lailla. Turun puoluekokouksen lähestyessä Sorsan äänimäärä ei riittänyt edes puoluekokousedustajan paikkaan, mutta itse kokouksessa hänet valittiinkin yllättäen SDP:n puoluesihteeriksi.
Tuore puoluesihteeri tapasi Kekkosen ensimmäisen kerran jo samana syksynä Tamminiemen kuuluisilla lastenkutsuilla. Hauvosen mukaan Kekkonen piti Sorsaa heti alusta lähtien kokemukseltaan ja taidoiltaan monipuolisena.
Helmikuussa 1972 Sorsa nimitettiin Rafael Paasion lyhytikäisen ”nappulaliigan” ulkoministeriksi. Syyskuussa Kekkonen onnistui viimein runnomaan kasaan SDP:n ja keskustapuolueen enemmistöhallituksen.
Sorsa sai hallitustunnustelijan pestin ja pääministerin salkun. Hauvosen mukaan SDP:n puheenjohtaja Paasio valitsi Kekkosen ehdotuksesta hallituksen muodostajaksi Sorsan, vaikka hänen oma suosikkinsa tehtävään olisi ollut Mauno Koivisto.
Kekkonen oli alkanut 1970-luvun alussa etääntyä keskustapuolueesta ja lähestyä sosialidemokraatteja. Presidentin yhteydenpito keskustan puoluejohtoon oli harventunut.
Syynä oli se, että presidentti näki keskustapuolueen liukuneen liikaa oikealle. SDP:stä oli puolestaan tullut aiempaa salonkikelpoisempi, kun se oli siirtynyt vasemmalle ja parantanut suhteitaan Neuvostoliittoon.
Taistelu Kekkosen seuraajasta kävi 1970-luvulla kuumana. Hauvosen mukaan presidentti suhtautui suopeasti Sorsaan, koska ei pitänyt tätä uhkana.
Sorsa puolestaan oli oivaltanut, että Kekkosen tukeminen oli avain vallankahvaan. Hän oli etunenässä junailemassa poikkeuslakia, jonka turvin presidentti valittiin jatkokaudelle vuonna 1974. Tämä syvensi miesten yhteistyötä edelleen.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä helmikuussa 2022.
Kekkosta ja Sorsaa yhdistivät eniten yhteiset vastustajat. Molemmat halusivat pelata Ahti Karjalaisen ja Mauno Koiviston ulos politiikan avainpaikoilta.
Vaikka Kekkonen kaatoikin Sorsan hallituksen keväällä 1975, toimenpide ei ollut suunnattu pääministeriä vaan ulkoministeri Karjalaista vastaan. Siitä omat syynsä, mm ETYK. Joskus myöhemmin tarkemmin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Vaikka Kekkonen kaatoikin Sorsan hallituksen keväällä 1975, toimenpide ei ollut suunnattu pääministeriä vaan ulkoministeri Karjalaista vastaan. Siitä omat syynsä, mm ETYK. Joskus myöhemmin tarkemmin."
Kerron sittenkin ne syyt jo nyt: Kekkonen halusi estää Karjalaista keräämästä meriittejä kesällä järjestettävästä ETYK-kokouksesta.
https://www.suomenmaa.fi/uutiset/kale-oli-lahempana-kekkosta-kuin-kepu-ikaantyva-presidentti-etaantyi-1970-luvulla-keskustapuolueesta-ja-lahestyi-spdta/
"ulkomisteri oli kentällä saattamassa presidenttiä."
HO HOO, HO HOO. Että ihan ulkomisteri. Missähän sisämisteri oli.
On taas "majurin" ulosanti kuin apukoululaisella.
Politiikassa pitää tällä hetkellä katsoa tulevaisuuteen.