Asun kerrostalossa, jossa on ilmeisesti olematon äänieristys. Vuorokausirytmini on "valtaväestöstä poikkeava", ja saatan puhua puhelimessa tai pelata öisin, jolloin puhelussa muiden kanssa. En asumisen alussa tiedostanut äänieristyksen heikkoutta (olen elänyt vuosia samalla tavalla ja useassa eri kerrostaloasunnossa, mutta tämä on ensimmäinen, jossa kukaan on sanonut mitään), naapuri kävi soittelemassa ovikelloa ja siitä lähtien olen kuiskannut öisin sekä puhunut matalaan ääneen päivisin.
Ongelma on, että nyt naapuri valittaa kuiskauksestakin. Kävi viimeksi tänään soittamassa klo 20 ovikelloa - tuolloin puhuin normaalia matalammalla äänellä - ja klo 00 kuulin koputuksen ovelta, kun olin pari tuntia puhunut vähän mutta silloinkin kuiskaten. Minulla on mielenterveyden, erityisesti ahdistuneisuuden ja masentuneisuuden kanssa valmiiksi ongelmia. Ehdin siis ahdistumaan naapurin valittamisesta niin, että jouduin jäämään sairaslomalle, koska pelkään kotona - saan paniikkireaktion ovikellon äänestä, ahdistun jos vahingossa nauran liian kovaan ääneen (naapuri on valittanut aiemmin nauruni kuuluvuudesta myös _päivällä_) jne. Homma siis vaikuttaa omaankin elämääni huomattavan paljon. Etsin uutta asuntoa, vaikka rahatilanne ei sitä sallisi, koska minulla ei ole voimia enää elää näin.
Missä kohtaa tässä menee raja? Tutkin asiaa, ja huono äänieristys on isännöitsijän /rakennuttajan ongelma, mutta taitaa olla turha toivo että niitä parannettaisiin. Kuitenkin on mielestäni kohtuutonta, että omassa kotonaan ei saisi edes kuiskata, saati nauraa päivälläkään, koska naapuri häiriintyy. Onko kellään mitään kokemusta tilanteen ratkaisemisesta? Tuntuu pahalta elää pelossa ainoassa paikassa, jonka pitäisi olla turvallinen.
Ongelma on, että nyt naapuri valittaa kuiskauksestakin. Kävi viimeksi tänään soittamassa klo 20 ovikelloa - tuolloin puhuin normaalia matalammalla äänellä - ja klo 00 kuulin koputuksen ovelta, kun olin pari tuntia puhunut vähän mutta silloinkin kuiskaten. Minulla on mielenterveyden, erityisesti ahdistuneisuuden ja masentuneisuuden kanssa valmiiksi ongelmia. Ehdin siis ahdistumaan naapurin valittamisesta niin, että jouduin jäämään sairaslomalle, koska pelkään kotona - saan paniikkireaktion ovikellon äänestä, ahdistun jos vahingossa nauran liian kovaan ääneen (naapuri on valittanut aiemmin nauruni kuuluvuudesta myös _päivällä_) jne. Homma siis vaikuttaa omaankin elämääni huomattavan paljon. Etsin uutta asuntoa, vaikka rahatilanne ei sitä sallisi, koska minulla ei ole voimia enää elää näin.
Missä kohtaa tässä menee raja? Tutkin asiaa, ja huono äänieristys on isännöitsijän /rakennuttajan ongelma, mutta taitaa olla turha toivo että niitä parannettaisiin. Kuitenkin on mielestäni kohtuutonta, että omassa kotonaan ei saisi edes kuiskata, saati nauraa päivälläkään, koska naapuri häiriintyy. Onko kellään mitään kokemusta tilanteen ratkaisemisesta? Tuntuu pahalta elää pelossa ainoassa paikassa, jonka pitäisi olla turvallinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Asutko pääkaupunkiseudulla? Itse asun. Olen ääniyliherkkä, olen ollut sitä jo lapsuudesta saakka. Minua on häiritty naapureiden puolelta jo vuodesta 2002 lähtien. 18 vuotta elämästä on siis mennyt osittain pilalle, täysin kelvottomien äänieristysten vuoksi. Naapureina on ollut monenlaista porukkaa. Pelkkiä vankisellejä nämä huonosti äänieristetyt kopit ovat. Ylihintaisiakin vielä. Isännöitsijä vähättelee ongelmaa ja on vain todennut, että: kerrostalossa nyt vain täytyy sietää muiden ääniä. Tuo lohduttaakin paljon :(
Huudata vaan stereoita ja teeveetä täysillä ja lataa naapuria nenukkiin. Sä oot mielenterveyspotilas ja sulle on sallittua mölytä. Myös matut saa mölytä. Muut turpa kiinni!
Ja höpö höpö. Täyspäiset ihmiset osaavat elää ja asua kerrostalossa, niin, etteivät häiritse naapureitaan. Sinäkin osaat, jos vain haluat. Siitä ei pidä ahdistua, se on vain pelin henki. Jos et sopeudu asialliseen yhteisöasumiseen, ja et halua noudattaa lakia ja järjestyssääntöjä, muuta johonkin korpeen möykkäämään ja häiriköimään.