Olen jo monesti meinannut kirjoittaa tänne, mutta olen ajatellut ettei siitä ole hyötyä. Nyt ajattelen toisin kun on rahat taas pelattu hienosta kk-budjettisuunnitelmasta huolimatta.
Olen 28-vuotias, juuri valmistunut. Voitin pari kk sitten isomman summan rahaa, joka olisi helpottanut taloudellisesti ensi kevättä ajatellen. Olen siis pienituloinen, osa-aikainen työntekijä. Varsinkin keväällä töitä tulee olemaan vähän, muutamana päivänä viikossa. Tåmä voitettu rahasumma olisi siis auttanut kevään menojen kattamisessa. Mutta ei. Pelasin ne. Sekään ei riittänyt. Pelasin aiemmin nostettua opintolainaa, joka oli oikeasti tarkoitus säästää ja käyttää vain äärimmäisessä hädässä. Sitten tuli kerrankin isompi palkka töistä. Kaks päivää nii suurin osa oli pelattu.
Pelivelkani ei ole iso, ja se on opintolainaa, jonka takaisinmaksu alkaa parin vuoden sisään. Tiedän selviäväni siitä. Kadun vain äärettömästi sitä päivää kun rupesin pelaamaan. Kenellekään en ole kertonut omasta tyhmyydestä, en edes puolisolle. Tänä aamuna heräsin ensimmäistä kertaa kunnon ahdistukseen ja itkin pari tuntia. Aiemmin on lähinnä v*tuttanut. Olen aina pitänyt itseäni suht järkevänä rahankäyttäjänä, kun on pienet tulotkin. Nyt vaan päässä napsahti. Olen yrittänyt antaa anteeksi itselleni ja katsoa tulevaan, mutta ahdistaa vaan niin pirusti.
Tänään pelaamaton päivä nro 2. En halua enää ikinä pelata, älkää pelatko tekään.
Olen 28-vuotias, juuri valmistunut. Voitin pari kk sitten isomman summan rahaa, joka olisi helpottanut taloudellisesti ensi kevättä ajatellen. Olen siis pienituloinen, osa-aikainen työntekijä. Varsinkin keväällä töitä tulee olemaan vähän, muutamana päivänä viikossa. Tåmä voitettu rahasumma olisi siis auttanut kevään menojen kattamisessa. Mutta ei. Pelasin ne. Sekään ei riittänyt. Pelasin aiemmin nostettua opintolainaa, joka oli oikeasti tarkoitus säästää ja käyttää vain äärimmäisessä hädässä. Sitten tuli kerrankin isompi palkka töistä. Kaks päivää nii suurin osa oli pelattu.
Pelivelkani ei ole iso, ja se on opintolainaa, jonka takaisinmaksu alkaa parin vuoden sisään. Tiedän selviäväni siitä. Kadun vain äärettömästi sitä päivää kun rupesin pelaamaan. Kenellekään en ole kertonut omasta tyhmyydestä, en edes puolisolle. Tänä aamuna heräsin ensimmäistä kertaa kunnon ahdistukseen ja itkin pari tuntia. Aiemmin on lähinnä v*tuttanut. Olen aina pitänyt itseäni suht järkevänä rahankäyttäjänä, kun on pienet tulotkin. Nyt vaan päässä napsahti. Olen yrittänyt antaa anteeksi itselleni ja katsoa tulevaan, mutta ahdistaa vaan niin pirusti.
Tänään pelaamaton päivä nro 2. En halua enää ikinä pelata, älkää pelatko tekään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä sinä pelaat?
Toivon sydämestäni, että päätöksesi pitää. Älä pelaa enään. Rukoile vaikka korkeammalta voimaa siihen.
Älä anna pahan tuhlata elämääsi. Paitsi rahat, peli vie aikasi, läheisesi, terveytesi.
Toivottavasti pelaamattomuus onnistuu! Pidän peukkuja