Tämä onnistuu tarvittaessa helposti:
1) Valitaan kaiken pohjaksi (mahdollisimman halpa) heraproteiinikonsentraatti
2) Lisätään normaaliin tapaan maustamiseen tarvittavat aromiaineet, makeutusaineet ja emulgointiaine (usein lesitiini) sekä mahdolliset värit
3) Lisätään erilaisia mahdollisimman halpoja typpipitoisia yhdisteitä (esimerkiksi huonolaatuista ja siten halvinta mahdollista kreatiinia, glysiinia, lysiiniä, tauriinia tms. Oleellista on, että hinta on halvempi kuin heraproteiinin hinta) sopivan "laskennallisen" proteiinipitoisuuden saavuttamiseksi (tämä toimii "proteiinipitoisuuden" nostajana, koska proteiinipitoisuuden mittaamiseen käytetyt analyysimenetelmät mittaavat itse asiassa typpipitoisuutta, eivät mitattavan aineksen oikeaa proteiinipitoisuutta). Samalla tietenkin rasvan ja hiilihydraattien osuus kätevästi laskee. Ravintoarvot saadaan "säädettyä" tällä tavalla muistuttamaan isolaatin ravintoarvoja, erityisesti "proteiinipitoisuus" saadaan ylös.
4) Niitä varten, jotka raaka-aineluetteloon viitsivät vilkaista ja tuotteeseen tarkemmin tutustua, keksitään sopiva markkinointikikka perustelemaan ylimääräisinä lisättyjen typpipitoisten ainesten olemassaolo tuotteessa. Pyritään siis kääntämään alunperin negatiivinen, ei haluttu juttu asiakkaan mielessä positiiviseksi. Esimerkiksi AminoPEP, AminoMatrix, NitroBOOST jne. tyyliset ratkaisut ainesosaluettelossa ovat suosittuja, jos pelkkiä ylimääräisiä aineksia ei pelkästään sellaisenaan viitsitä mainita.
5) Kaikki viimeistellään kutsumalla käytettyä heraproteiinikonsentraattia ainesosaluettelossa heraproteiini-isolaatiksi
Ja näin: heraproteiinikonsentraatti onkin näppärästi muuttunut heraproteiini-isolaatiksi ja siitä voi pyytää huomattavasti kalliimpaa hintaa, vaikka tuote on itse asiassa halvempi kuin pelkkä pohjana käytetty heraproteiinikonsetraatti olisi sellaisenaan.
Lisäravinnealalla oleva tiukka kilpailu on valitettavasti johtanut jo Suomessakin tämäntyyliseen toimintaan, koska moni vertailee eri proteiinivaihtoehtoja keskenään vain lähinnä proteiinien ilmoitettujen ravintoarvojen perusteella. Näistä ilmoitetuista luvuista merkityksellisin on tietenkin proteiinipitoisuus, mutta ymmärrettävästi myös hiilihydraatti- (käytännössä laktoosipitoisuus) ja rasvapitoisuus kiinnostaa. Tämän takia pelkkien ilmoitettujen ravintoarvojen lisäksi kannattaa tutustua tarkkaan ja ajatuksella myös tuotteen ilmoitettuihin raaka-aineisiin. Tältä pohjalta voi sitten miettiä hieman tarkemmin ilmoitetun ravintosisällön oikeellisuutta ja tuotteen laatua. USA:ssa proteiinijauheiden terästäminen (spiking) niiden näennäisen proteiinipitoisuuden nostamiseksi on jo pitkään esillä ollut juttu ja siellä on oikeudessakin asiaa puitu. Tuotteiden tarkempaan sisältöön kannattaa todellakin tutustua ennen ostamista.
1) Valitaan kaiken pohjaksi (mahdollisimman halpa) heraproteiinikonsentraatti
2) Lisätään normaaliin tapaan maustamiseen tarvittavat aromiaineet, makeutusaineet ja emulgointiaine (usein lesitiini) sekä mahdolliset värit
3) Lisätään erilaisia mahdollisimman halpoja typpipitoisia yhdisteitä (esimerkiksi huonolaatuista ja siten halvinta mahdollista kreatiinia, glysiinia, lysiiniä, tauriinia tms. Oleellista on, että hinta on halvempi kuin heraproteiinin hinta) sopivan "laskennallisen" proteiinipitoisuuden saavuttamiseksi (tämä toimii "proteiinipitoisuuden" nostajana, koska proteiinipitoisuuden mittaamiseen käytetyt analyysimenetelmät mittaavat itse asiassa typpipitoisuutta, eivät mitattavan aineksen oikeaa proteiinipitoisuutta). Samalla tietenkin rasvan ja hiilihydraattien osuus kätevästi laskee. Ravintoarvot saadaan "säädettyä" tällä tavalla muistuttamaan isolaatin ravintoarvoja, erityisesti "proteiinipitoisuus" saadaan ylös.
4) Niitä varten, jotka raaka-aineluetteloon viitsivät vilkaista ja tuotteeseen tarkemmin tutustua, keksitään sopiva markkinointikikka perustelemaan ylimääräisinä lisättyjen typpipitoisten ainesten olemassaolo tuotteessa. Pyritään siis kääntämään alunperin negatiivinen, ei haluttu juttu asiakkaan mielessä positiiviseksi. Esimerkiksi AminoPEP, AminoMatrix, NitroBOOST jne. tyyliset ratkaisut ainesosaluettelossa ovat suosittuja, jos pelkkiä ylimääräisiä aineksia ei pelkästään sellaisenaan viitsitä mainita.
5) Kaikki viimeistellään kutsumalla käytettyä heraproteiinikonsentraattia ainesosaluettelossa heraproteiini-isolaatiksi
Ja näin: heraproteiinikonsentraatti onkin näppärästi muuttunut heraproteiini-isolaatiksi ja siitä voi pyytää huomattavasti kalliimpaa hintaa, vaikka tuote on itse asiassa halvempi kuin pelkkä pohjana käytetty heraproteiinikonsetraatti olisi sellaisenaan.
Lisäravinnealalla oleva tiukka kilpailu on valitettavasti johtanut jo Suomessakin tämäntyyliseen toimintaan, koska moni vertailee eri proteiinivaihtoehtoja keskenään vain lähinnä proteiinien ilmoitettujen ravintoarvojen perusteella. Näistä ilmoitetuista luvuista merkityksellisin on tietenkin proteiinipitoisuus, mutta ymmärrettävästi myös hiilihydraatti- (käytännössä laktoosipitoisuus) ja rasvapitoisuus kiinnostaa. Tämän takia pelkkien ilmoitettujen ravintoarvojen lisäksi kannattaa tutustua tarkkaan ja ajatuksella myös tuotteen ilmoitettuihin raaka-aineisiin. Tältä pohjalta voi sitten miettiä hieman tarkemmin ilmoitetun ravintosisällön oikeellisuutta ja tuotteen laatua. USA:ssa proteiinijauheiden terästäminen (spiking) niiden näennäisen proteiinipitoisuuden nostamiseksi on jo pitkään esillä ollut juttu ja siellä on oikeudessakin asiaa puitu. Tuotteiden tarkempaan sisältöön kannattaa todellakin tutustua ennen ostamista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heh,+tuli+oikea+malliesimerkki+vastaan:
Googlettelin tätä amihappokusetusta ja tuli tämä ketju vastaan. Erittäin mielenkiintoista kehitystä lisäravinnealalla, taitaa Selfin, Leaderin, Fastin ja monen muun merkin myynnit olla laskussa kun ihmiset ovat alkaneet oikeasti kiinnittämään huomiota siihen minkälaatuisia tuotteita käyttävät. Mannisenkin tuotteisiin tuli raaka-aineita Selfiltä joten vaikka Manninen niitä huippulaadukkaina markkinoi niin ei tainnut ollakaan ihan niin hyviä kaikilta osiltaan.