Hannu Rautkallion kirja "Laboratorio Suomi-Kekkonen ja KGB 1944-1962." Tulen palaamaan tämän kirjan paljastuksiin myöhemmin.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oikein hyvää kesäluettavaa. Kevyttä viihdekirjallisuutta, suosittelen sinulle.
HYPPÄÄ YLI 1948 VUOSI.
Keno ERKIN ISO-ÄIDIN KOHTA.
Kirjoittaisit joskus oikeatakin asiaa, etkä kertoisi pelkästään kekkostraumastasi.
Eikö sinua yhtään kiinnosta sellaiset asiat, kuin heikompiosasten asiat, joita olettaisi sossudemukoita kiinnostavan muutenkin kuin rosvoamismielessä. Ainahan demukat ovat köyhiltä rosvonneet ja rikkaille hyväosaisille jakaneet.
Suurin paska yhteiskunnassamme on sossudemukat ja vassukat sekä viherhörhöt, jotka ovat vain perustettu ökyrosvojen tukipuolueiksi köyhiä kusettamaan ökyrosvojen taskuihin.
Ei ole ihme jos Halla-ahon suosio on kauheassa nousussa kansan keskuudessa, kun Soinikin oli vain köyhien silmille kuseksiva omanedun tavoittelija.
Pitäisikö oikeistosossudemukan mennä jonnekin pöpilään päänsä sisusta hoidattamaan, kun juttunsakin ovat tuolla tasoa?
Ennen vanhaan tällaisia herravihaa ja katkeruutta tihkuvia vuodatuksia kirjoitettiin johonkin Hymy-lehden yleisönosastolle. Nykyään on paljon helpompaa kun on netti keksitty.
Virallista totuutta ei ole olemassakaan. On vain totuus.
Kirja jota luet on erinomainen agenttiromaani, jonka Rautkallio kirjoitti KGB loikkari Golitsynin kertomusten innoittamana. Totuuden kanssa sillä on samanlainen suhde kuin vaikkapa Paavo Rintalan faktaa ja fiktiota sekoittavalla sissiluutnantti teoksella, tästä tyylisuunasta käytetään usein nimitystä dokumenttiromaani.
Golitsyn loikkasi USA:han toivossa, että saisi entisenä KGB agenttina myytyä tietojaan ja siten elantonsa suuressa lännessä. USA:n hallinto ei noteerannut kuitenkaan Golitsynin tietoja käytännössä lainkaan, niinpä tämä joutui lisäämään tietoihinsa mielikuvituksensa tuotoksia ja myymään tarinaansa seikkailukirjoina. Näitä tarinoita Rautkallio on käyttänyt faktan lisukkeina.
Kepeää kesäluettavaa, ja seikkailuromaaneista kiinnostuneille varmasti kelpo kirja.
Onhan Kekkosesta tehty kahdeksanosainen "Poikien Seikkailukirjasarja". Se jos mikä on viihdeluettavaa. Olen kantanut nuo roskiin.
Onhan se suorastaan koomista miten kaikki Kekkoseen kriittisesti suhtautuva kirjallisuus leimataan viihdekirjallisuudeksi. Ehkä tämän termin käyttö kertookin enemmän käyttäjistään. Laput silmillä on helppo vaeltaa.
Juhani Suomen Kekkos-historiikkiä tarkoittanet?
Ei sitä kukaan historiaa tunteva vakavasti ota. Liian yksipuolinen näkemyksissään.
Toki siinä faktaa on enemmän kuin Rautkalliolla, jonka tuo mainitsemasi kirja perustuu todellakin Golitsynin mielikuvituksellaan ryydittämiin agenttitarinoihin. Sellaisena se pitää lukeakin, hyvänä seikkailuromaanina.
Kekkosesta on tehty vakavastikin otettavaa historiantutkimusta, mm kaksi tohtoris-Jukkaa, Seppinen ja Koivisto. Ja paljon muita, ihan kunnon lähteisiin perustuvia. Alkuperäislähteitäkin alkaa olla jopa internetissä saatavilla niin paljon, ettei totuuden etsiminen omin avuinkaan enää ole vaikeaa. Rautkallion ja Lehtisen tyylisiin "tutkijoihin", eikä etenkään heidän johtopäätöksiinsä, kannata aikaa tuhlata jos haluaa historiallista totuutta Kekkosesta etsiä.