Olen 14-vuotias poika, ja vanhempani erosivat noin 2 vuotta sitten. Olen erosta lähtien halunnut muuttaa isäni luokse, sillä äidilläni ei ole mitään sääntöjä, ja hänen asunnossaan on sotkuista ja ahdasta. Meillä on nykyään silleen, että joka toinen viikko vaihdetaan isältä äidille ja äidiltä isälle.
Isäni luona olen aina tuntenut olevani kotona, kun taas äitini luona en.
Isäni on oikeasti kiinnostunut terveydestäni, koulumenestyksestäni, harrastuksistani, kavereistani, ja mukavuudestani, kun taas äitini ei.
Äitini on aina valehdellut, pettänyt isääni, valehdellut jopa minulle ja siskolleni päin naamaa ties kuinka monta kertaa. (Äitini mukaan menneisyyttä tämä kuitenkin (liekö valehtelee? :s))
Isäni kanssa voin puhua pitkiä ja syvällisiä keskusteluja, kun taas äitini kanssa en.
Olen monesti puhunut muuttamisesta isälleni, ja hän ajattelee asiasta myönteisesti. En kuitenkaan ole kertonut vielä äidilleni.
En halua, että äitini tulee surulliseksi (ja mahdollisesti jopa masentuneeksi) lähdöstäni, varsinkin kun hän on aina niin iloinen nähdessään minut. Minulla ei vaan ole sydäntä jättää äitiä taakseni, vaikken hänen luonaan tykkääkkään olla.
Sitten tässä on vielä se, että pikkusiskoni on sanonut minulle muuttavansa äidin luokse, mikäli muutan isän luokse, enkä halua sitä, sillä isäni tulisi surulliseksi, enkä voi antaa sen tapahtua.
En usko kuitenkaan että pikkusiskoni aikoo oikeasti muuttaa, mutta mahdollisuuden kipinä on.
Joten, mitä pitäisi tehdä? Tämä on todella kinkkinen tilanne, joten haluaisin teidän mielipiteitänne kuulla. Toivottavasti saitte jotain selvää tekstistäni!
Isäni luona olen aina tuntenut olevani kotona, kun taas äitini luona en.
Isäni on oikeasti kiinnostunut terveydestäni, koulumenestyksestäni, harrastuksistani, kavereistani, ja mukavuudestani, kun taas äitini ei.
Äitini on aina valehdellut, pettänyt isääni, valehdellut jopa minulle ja siskolleni päin naamaa ties kuinka monta kertaa. (Äitini mukaan menneisyyttä tämä kuitenkin (liekö valehtelee? :s))
Isäni kanssa voin puhua pitkiä ja syvällisiä keskusteluja, kun taas äitini kanssa en.
Olen monesti puhunut muuttamisesta isälleni, ja hän ajattelee asiasta myönteisesti. En kuitenkaan ole kertonut vielä äidilleni.
En halua, että äitini tulee surulliseksi (ja mahdollisesti jopa masentuneeksi) lähdöstäni, varsinkin kun hän on aina niin iloinen nähdessään minut. Minulla ei vaan ole sydäntä jättää äitiä taakseni, vaikken hänen luonaan tykkääkkään olla.
Sitten tässä on vielä se, että pikkusiskoni on sanonut minulle muuttavansa äidin luokse, mikäli muutan isän luokse, enkä halua sitä, sillä isäni tulisi surulliseksi, enkä voi antaa sen tapahtua.
En usko kuitenkaan että pikkusiskoni aikoo oikeasti muuttaa, mutta mahdollisuuden kipinä on.
Joten, mitä pitäisi tehdä? Tämä on todella kinkkinen tilanne, joten haluaisin teidän mielipiteitänne kuulla. Toivottavasti saitte jotain selvää tekstistäni!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kun olet täyttänyt 12v niin otetaan lapsen mielipide huomioon ja senkun muutat ja jos tulee sanomista niin kerrot että äitisi ei huolehdi sinusta vanhempana ja isäsi on parempi vanhempi niin helpottaa elämää huomattavasti.
Mitä mieltä on isäsi?
Aikuistenhan tämä asia pitää hoitaa.
Molemmat vanhemmat ovat sulle tärkeitä. Mutta poika sinä olet tärkein! Älä ajattele mikä vanhemmista tuntuu hyvältä,, sinä olet myös tärkein isälle ja äidille. Puhu tai kirjoita.. kerro myös ajatukset siskosta. Olen varma,että asia ratkeaa.. rakkaudella vipe
Eläkä murehdi sitä, että kuka tulee muutoista tai muutoksista surulliseksi.. koska senhän olette jo kokenut.
Rohkeasti vaan äipälle kerrot mitä haluat, olet tarpeeksi vanha tekemään omia päätöksiä, toki toivotaan että saat tukea molemmilta vanhemmilta..
Kerro isällesi, että haluaisit asua ja elää hänen kanssaan.
Kirjoittakaa paperille sinun toiveesi ja pyydä isääsi varamaan ajan paikkakuntasi lastensuojelijalle.
Tuttavaperheessäni kolme lasta halusivat asua isänsä kanssa, eivät halunneet muuttaa toiselle paikkakunnalle, toiseen kouluun, eivätkä halunneet menettää sukulaisiaan, ystäviään ja kavereitaan.
Lasten isä kirjoitti lasten toivomukset paperille ja varasi ajan lapsille.
Isä ei lähtenyt sosiaalivirastoon mukaan, koska hän ei halunnut vaikuttaa sosiaalitoimen päätökseen.
Kaikki asiat toteutuivat lasten toivomalla tavalla.
---------------
Kova tilanne. Mutta kuten aiemmatkin viestit kertoivat: kerro äitille että muutat isälle. Ja sisaresi tekee omat ratkaisut. Samassa tilanteessa olleena voin suosittaa muuttamista isille, se tajuu (lopulta) ja on hyvä tyyppi.
vaikutat aika mielenkiintoselt tyypilt mut voit sanoo sun faijalle et haluut sen luo ja sanoo mutsilles f2f et elämä sun kaa ei oo vaan niin helppoo ja eks nuorten pitäis tehä sitä mitä ne haluu. sano vaan faijalles et haluun asuus sun luona, mut hoida se asia sillee et sun mutsi ymmärtää ja että et loukkaa sitä
No muuta!
Aikas hyvin 14-v. Kirjoittaa kun on pilkut ja pisteet paikoillaan.
Liian hyvin kirjoitettua textiä ollakseen murkun käsialaa.