Ongelma on se, että yritän syödä terveellisesti ja lasken kaloreita. Oon niistä hyvin (liiankin) tarkka, mutta muutenkin elämässä oon hyvin, millai luonnehtis.. rutiinin omainen jne. Eikä siinä mitään, mutta ... esimerkiksi tänään ystävän luona grillattiin, mistä en tiennyt ja tuputettiin sitä syömistä, ok, ei siinä mitään. Mutta joka ikinen kerta, kun joudun poikkeen näistä omista syömisruutineista/ -laskelmista, niin tulee täydellinen hälläväliä meininki välittömästi päälle. Esim. tänään hyvän aterian päälle ei tehnyt mitään enään mieli,nälkä lähti todella, jos olikaan, mutta pakko vaan oli mennä kauppaan ostaan vielä sipsit, karkit, pitsaa, jätskia, koska mitäs tässä väljä, kun peli menetetty ja tosiaan mitään ei tehny enään edes mieli!! ETTÄ OTTAA AIVOON!! Ja kyllä ihminen vaan voi olla sairas :(. Auttakaa kiltit! Onko kohtalon tovereita ja miten tästä päästy eroon? Ja tätä tapahtuu aina uudelleen ja uudelleen ...
Auttakaa!!
Epätoivoinen
4156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miksi laskeskelet kaloreita? Oletko siis ylipainoinen?
Mitä? Missä salimimmi on? Hänen kuuluu tulla haukkumaan aloittaja luuseriksi välittömästi. Ehkä he voivat antaa luuseritukea näin toisilleen ;)
On kohtalontovereita. Minäkin hyvin tarkka syömisistäni ja pysyn ruokavaliossa hyvin, mutta jos jossain tilanteessa (kuten juuri yllätysjuhlissa) syön pienenkin palan jotain mitä en ole etukäteen suunnitellut, homma karkaa käsistä välittömästi eli juuri noin kuin sinäkin kerroit: vaikka ei tee edes mitään mieli, on ihan pakko ahmia valtava määrä kaikkea sontaa sen jälkeen. Ei voi lopettaa, vaikka koko ajan päässä ääni huutaa, että lopeta jo helvetti!! Ei vaan voi. Aivan kuin aivojen käsky lopettaa ei tavoittaisi käsiä, jotka sitä paskaa naamaan lappaa.
Olen pudottanut painoa 30 kiloa ja olen nyt normaalipainoinen.Ja lasken edelleen kaloreita.Merkkaan kaikki syömiseni ylös,myös mässäilypäivinä.Olen huomannut ,jos en merkkaa ylös syömisiä niin syöminen karkaa käsistä.Toki on päiviä ja tilanteita kun ei voi merkata ylös ja laskea kaloreita.Silloin vaan pitää katsoa mitä suuhunsa laittaa.Kaloreiden laskeminen ei teetä mulle kauheesti ylimääräistä vaivaa.Jos joskus sorrun mässäilyyn niin ei mun maailma siihen kaadu.Seuraavina päivinä syödään kevyemmin ja vähemmän.