Itse aijoin lukion jälkeen lähteä yliopistoon opiskelemaan molekyylibiologiaa. Unelmani olisi toimia yliopistossa molekyylibiologian professorina. Voiko joku selittää, kuinka tämä matka opiskelijasta professoriksi oikein etenee? Oma käsitykseni tällä hetkellä on seuraavanlainen:
Kandidaatti --> Maisteri --> Tohtori --> yliopiston tutkija --> Tutkimusjohtaja --> dosentuuri --> ???
Toki tämä mielikuvani ei ole mikään tarkka tai kaikissa tilanteissa edes paikkaansapitävä. Tiedän että tämä matka voi viedä muutaman vuosikymmenen ja vaatii paljon panostusta. Ala on kuitenkin intohimoni ja olen hyvin kiinnostunut alasta.
Onko ylipäätään mahdollista tai kuinka yksinkertaista, että tohtorikoulutuksen jälkeen jää yliopistolle tutkijaksi, eikä lähde etsimään työtä muualta?
Kandidaatti --> Maisteri --> Tohtori --> yliopiston tutkija --> Tutkimusjohtaja --> dosentuuri --> ???
Toki tämä mielikuvani ei ole mikään tarkka tai kaikissa tilanteissa edes paikkaansapitävä. Tiedän että tämä matka voi viedä muutaman vuosikymmenen ja vaatii paljon panostusta. Ala on kuitenkin intohimoni ja olen hyvin kiinnostunut alasta.
Onko ylipäätään mahdollista tai kuinka yksinkertaista, että tohtorikoulutuksen jälkeen jää yliopistolle tutkijaksi, eikä lähde etsimään työtä muualta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nykyään on tosiaan käytössä kansainvälinen "Tenure Track". Kannattaa pitää mielessä se, että rahoituksen hakeminen on ainainen riesa tutkimushommissa. Julkaisupaine on myös kova (rahoitus jälleen), ja nykyään myös julkaisun painoarvoa kuvaava "impact factor" pitää myös ottaa huomioon.
https://www.jyu.fi/hum/opiskelu-ohjeet/pikaohjeet/tutkijanura/
Se "joutuuko" töitä hakemaan muualta selviää vasta kun tohtorin tutkintoa on suorittamassa. Itse en kyllä olisi kovin nirso... Jos hyvästä kansainvälisestä firmasta paikan löytää, niin siihen todennäköisesti kannattaa tarttua (palkkaa ainakin pitäisi tippua paremmin). Molekyylibiologiassa tämä tarkoittanee lähinnä lääkefirmoja.
50% molekyylibiologiaa opiskelleista vaihtaa alaa ennen maisteritasoa.
Maisteritason suorittaneista 50% menee tutkijakouluihin, toinen puoli vaihtaa alaa maisteritutkinnon jälkeen. Tutkijakouluista valmistuneista tohtoreista 50% jatkaa tutkimuksen parissa, loput vaihtaa alaa tutkinnon jälkeen. Tutkimuksen parissa jatkaneista 50% siirtyy ulkomaille tutkijoiksi 3-5 julkaisun jälkeen, ja lopuilta loppuu rahoitus ja he jäävät työttömiksi - monet syrjäytyy. Ulkomaille tutkijoiksi lähteneistä 50% palaa takaisin Suomeen, ja saa dosentuureja tai alempia juoksupojan hommia, pätkätöinä tietenkin (ehkä 1-3 kk pätkiä vuosia tai vuosikymmeniä). Näistä 50% saa sitten sen eläkeviran tai akatemiaprofesuurin.
Todellisuudessa Suomessa molekyylibiologian professoreista lähes kaikki ovat ulkomailta tuotuja. Jos haaveilet tutkijan urasta ammattina, valmistaudu ulkomaille lähtöön (mielummin aikaisemmin kuin myöhemmin) ja jää sinne. Siellä se kulta vuollaan. Tässä maassa on liian vähän rahoitusta ja erityisesti pitkäjänteistä rahoitusta (>10v) perustutkimukselle jota yliopistoissa tehdään.