Urpilaisen kelkka kääntyi jälleen

Onko mitään tolkkua kirjoitti:

Jutta Urpilainen on käytökseltään lähinnä tuuliviiri: yhtenä päivänä yhtä, seuraavana päivänä täysin vastakkainen mielipide. Kuinka valtion talous mahtaa kestää tuollaisen menon ?
Ja muistakaa ne Jutan kuuluisat hupipuheet, kun hän ennen viime ek-vaaleja lupasi kuin huutokauppameklari kansalle 100 000 uutta työpaikkaa kuluvan vaalikauden aikana. Eipä ole juurikaan näkynyt......Minusta Jutta on huijari.

Jutan tuuliviiri-poliitiikka johtuu äänten kalastelun maksimoimisesta ja ajattelun kapea-alaisuudesta. Pelkällä humanistisella yleissivistyksellä ja politiikan kultaisella lusikalla (valmiiksi päällystetty tie politiikkaan) ei synny johtajaa, joka voisi pohtia asioita laaja-alaisesti ja ymmärtää eri asioiden riippuvuussuhteita.

Demarien yleinen puute on taloudellisten asioiden tuntemuksen puute. Raha ei tule taivaasta kuten manna raamatun mukaan.

Maslowin tarvehierarkiaa (erilaisten tarpeiden tärkeysjärjestys) ei voida täyttää, jos ei ole rahaa.

Hobby Halli kirjoitti:

Jos lisäämme Jutan tuuliviireilyyn vielä koko monikirjohallituksemme, niin ei ihme, että Heinäluomakin on havahtunut "viimeisen neljänneksen" olevan vaikea.

Pekka rvistelee myötätunnosta mukana, kun ovat saman keitoskauhan varressa soppaamme keitelleet.

http://yle.fi/uutiset/heinaluoma_edessa_on_vaalikauden_vaikein_vuosi/7065698

http://yle.fi/uutiset/stockmannin_varastoista_katoaa_200_tyopaikkaa/7065903

Suomi on vaikeassa vaiheessa niin kuin myös monet muut maat. Suomi on elänyt ja elää vientiteollisuudesta. Maailmantalous on kuitenkin sakannut jo useamman vuoden eikä lähipiirissä ole merkittävää nousua. Saamme olla tyytyväisiä jopa pieneen kasvuun.

Menneisyydessä konsensuksen avulla (työmarkkinajärjestöjen sopimukset) saatiin aikaan paljon hyviä ratkaisuja. Konsensus ja työmarkkinajärjestöjen päätösvalta ei ole kuitenkaan demokratiaa, vaan korporativismia.

Nyt on jo useamman vuoden ajan näyttänyt siltä, että työmarkkinajärjestöt eivät vaikeissa olosuhteissa pääse sellaiseen konsensukseen asioiden kehittämisestä, mitä tilanne vaatisi. Hallitukselle tämä on tarkoittanut jähmettyneisyyttä ja paikallaan oloa. Hallitus on hirttäytyntyt Jutan toiveisiin talouskasvusta, joka paikkaisi julkisten menojen nousun, toisi luvatut työpaikat ja verojenkasvun.

Hallitus voi itsessään vaikuttaa hyvin vähän työllisyyteen ja talouskasvuun omilla päätöksillään. Sitäkin typerämpää on poliittisten vastustajien nimittely ja vastuullistaminen kulloisestakin taloussuhdanteesta.

Loputtomasti on kuultu demarien tahoilta nimittelyä edellisten hallitusten velkaantumisesta, heikosta työllisyyskehityksestä ja vastuuttomuudesta, vaikka nyt velkaannutaan enemmän, työllisyys ei ollenkaan kehity suotuisasti eikä vastuunkannosta ole tietoakaan.

Minua häiritsee eniten poliittisessa huutelussa rehellisyyden puute. Ajattelepa nyt sitäkin, että SDP:n "lupaus" 100.000 uudesta työpaikasta perustui toiveisiin, että heikko talouskasvu kääntyisi nopeaksi talouskasvuksi, mikä tietenkin edellyttää sitä, että maailmantalouden pyörät lähtevät jyrkkään ylämäkeen. Demareilla kuten milläkään muulla puolueeella ei kuitenkaan ole osuutta eikä arpaa maailmantalouden kasvuun. Mitä siis voidaan sanoa lupauksista, jotka perustuvat tällaiseen spekulointiin?

Kansaa johdetaan ylhäältä alaspäin. On paljon helpompi ottaa asiat annettuna kuin tutkia ja selvittää niitä itse, vaikka olemme vapaassa tiedonvälitysyhteiskunnassa. Ongelma on, että valittujen linjojen vastaisia selvityksiä ja tutkimuksia ei herkästi tehdä eikä kerätä sellaista dataa, mikä olisi ristiriidassa valitun linjan kanssa. Tällaisissa olosuhteissa itsenäisen ja objektiivisen tutkimuksen tekeminen on haasteellista.

Yksi annettu ja oletettu asia on, että maahanmuutto on positiivinen asia julkisen talouden kestävyyslaskelmissa. Mitä enemmän tilastoissa oletetaan maahanmuuttoa tapahtuvan, sitä paremmalta laskelmat taloudellisessa mielessä näyttävät.

Joissakin mahdollisesti epävirallisissa ulkomaalaissa lähteissä on tehty laskelmia, joissa on eroteltu maahanmuuton hyötyjä ja haittoja maahanmuuttavan henkilön taustan perusteella. En vielä tämän perusteella tekisi johtopäätöstä siitä, että sanoisin muiden kuin länsimaalaisten maahanmuuttajien aiheuttavan enemmän kustannuksia kuin hyötyjä valtion kestävyyslaskelmissa, mutta tätä asiaa olisi tutkittava viranomaislähtöisesti ilman sarvia ja hampaita.

Samansuuntaista mielipidemuokkausta on jo pitkään tehty, kun on vertailtu yleisen asevelvollisuuteen perustuvan armeijan ja palkka-armeijan välisiä kustannuksia. Kuin mantraa on hoettu palkka-armeijan tulevan paljon kalliimmaksi. Vertailu on kuitenkin naivi, jos eri tutkimuksissa vertaillaan asioita rajaamalla osan vaikuttavista tekijöistä pois.

Kansantalouden kestävyyslaskemissa työuran piteneminen parantaa kansantalouden kestävyyttä. Työura tietenkin edellyttää tuloa ja tuottavuutta. Yleiseen asevelvollisuuteen perustuva aika on nuorilta miehiltä pois eli pitäisi ottaa tämä asia huomioon myös kustannusvertailussa yleisen asevelvollisuuden ja palkka-armeijan välillä.

Myös tästä asiasta pitäisi tehdä rehellinen tutkimus. Luulenpa, että objektiivisen tutkimuksen perusteella palkka-armeija osoittautuisikin Suomelle edullisemmaksi tavaksi. Se on eri asia, muodostaako palkka-armeija uskottavaa puolustusta. Minä en järin uskottavana puolustuksena pitäisi edes nykyistä kansanarmeijaa, jonka kalustosta suuri osa on käytettynä ostettua muiden maiden ylijäämäkamaa (panssariajoneuvotkin taitavat täyttää 10 vuotta).