Olipa tuossa syksymmällä Herttoniemeläisessä yhtiössä (asun siinä) myynnissä alkuperäiskuntoinen kaksio. Pyyntihinta oli tuntuvasti yli kämpän arvon.
Asunto meni ekalla näytöllä kun ostajalle oli jäänyt niin "kodikas tunne" kämpästä.
Syynä tuohon tunnelmaan oli "ihana pullan tuoksu", joka rapussa leijaili.
Tuoksun aiheuttivat ne yhtiön mummelit, jotka olivat sopineet leipovansa tiettyyn aikaan, kun "Hilman" asunnossa on näyttö. Myönnän , että tuoksu rappukäytävässä oli kotoisa.
Siellä se "Hilmakin" oli alakerran naapurissa naureskelemassa kakkaisesti, ja nykyään nauraa taksissa matkalla pankkiin. Ostaja olisi voinut käyttää ehkä enemmän harkintaa, mutta eipä siinä, jos rahaa on= )
Asunto meni ekalla näytöllä kun ostajalle oli jäänyt niin "kodikas tunne" kämpästä.
Syynä tuohon tunnelmaan oli "ihana pullan tuoksu", joka rapussa leijaili.
Tuoksun aiheuttivat ne yhtiön mummelit, jotka olivat sopineet leipovansa tiettyyn aikaan, kun "Hilman" asunnossa on näyttö. Myönnän , että tuoksu rappukäytävässä oli kotoisa.
Siellä se "Hilmakin" oli alakerran naapurissa naureskelemassa kakkaisesti, ja nykyään nauraa taksissa matkalla pankkiin. Ostaja olisi voinut käyttää ehkä enemmän harkintaa, mutta eipä siinä, jos rahaa on= )
Vastaukset 1
Vanhimmat
Todelliset asunnonostajat tietävät tämän kikan eivätkä mene vipuun.
Pullan tuoksu saattaa peittää alleen vaikka minkälaisen homeloukun aromit.