Kannattaa katsoa televisiosta http://kinofilmaaja.nettisivu.org/
dokumentti-SF-2011
Vieläkö muistatte Jarin? tuon pohjolan adoptiolasten ikonin ja kovan onnen
postinkantajan synkästä savosta. Lehtolapsen jonka elämä särkyi eräs
kohtalon viikonloppu 1980 luvun talvisena lauantaina.
Jarin tarina nostaa pintaan ajankohtaisen keskustelun lapsuuden hylkäämisprosessien jälkiseurauksista ja naisen turvattomuudesta kovassa yhteiskunnassa. Nyt Jarin nuoruus on ensimmäistä kertaa esillä mitään salaamatta. Varatkaa nessuliina itkemistä varten sillä tässä dokumentissa he elivät nämä hetket.
Tarina alkaa eräästä 1980- luvun viikonlopusta. Silloin Jari
raiskasi ja pahoinpiteli kylmäverisesti tuntemansa naisen tämän kotona. Lääkärikin oli todennut että jos Jari olisi käyttänyt hiuskarvankin verran enemmän väkivaltaa olisi tyttö kuollut.
Tyttö oli ollut yksin kotona ja kutsunut aiemmin tapaamansa Jarin kylään. Tummat pilvet laskeutuivat kuitenkin kahden nuoren illanviettoon joka muuttui Jarin viinan ja huumehöyryjen siivittämän päähänpiston seurauksesta kohtalon ivaksi.
Yhtäkkiä Jari oli seonnut ja yllättänyt tytön huoneestaan mistä tämä oli mennyt hakemaan musiikkikasetteja. Jari oli katsonut tyttöä silmiin pedon katsein ja todennut raiskaavansa heittäen tytön ristivyöpainiheitolla sänkyyn ja lamaannuttamalla uraken- nimisellä karateiskulla ohimoon.
Tyttö järkyttyi ja yritti puolustaa itseään. Olihan hän opiskellut budolajeja asuessaan ulkomailla. Siitä huolimatta Jari repi riekaleiksi vaatteet, sitoi kädet painiotteilla ja otti tytön väkisin rintoja imien ja kasvoja nuollen.
Naapuri kertoi kuulleensa naisen avunhuutoja ja itkun mutta oli luullut niitä vain television ääniksi. Perheen rottweilerkoiran Jari oli lukinnut viereiseen huoneeseen suunnitelmallisesti järkyttävän kauhutyön turvaamiseksi.
Tyttö menetti lopulta tajuntansa ja valahti veltoksi Jarin tunkeutuessa tyttöön yhä uudestaan ja yhä uudestaan. Jari kietoi kämmenet tytön kurkun ympärille mutta jokin muuttava voima esti Jaria survaisemasta peukaloita aataminomenaan. Tyttö kalpeni elämän alkaessa tehdä pakoa ruumiista.
Ne olivat minuutit jolloin osa hänestä kuoli.
Kuvaan astui seuraavana päivänä poliisi joka löysi etsintöjen jälkeen Jarin kodistaan sekavana ja itsetuhoisin ajatuksin. Jari ei tehnyt kiinniotettaessa vastarintaa. Jari pidätettiin epäiltynä törkeästä raiskauksesta ja pahoinpitelystä.
Poliisi totesi että Jari on kaapissa toistaiseksi. Jarin pelasti kristillinen herätys ja hänet jätettiin tuomitsematta raiskauksesta lakiteknisiin perusteisiin vedoten.
Myös matkustuskielto kumottiin ja syyttäjä palautti Jarille tämän passin. Jari muutti pian paikkakunnalta koska maa alkoi polttaa jalkojen alla.
Fyysisten kolhujen lisäksi tyttö sairastui Tukholma-syndroomaan. Kerrotaan että yhä edelleen vielä tänäänkin hän säpsähtäen herää öisin nuoruutensa kauhukuviin hetkistään eläimen alistamana.
Eläimen joka antoi hänen kuitenkin elää.
Tänään Jari katsoo itseään peiliin, syytteet on vanhentuneet mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Elämänsä häviäjän roolin pääosan esittäjä on selviytynyt lainvoiman voittajaksi vaikka jotkut muistot seuraavat vielä häntä kuin koira isäntäänsä.
Jari ottaa aitoa tanskalaista olutta tuopista ja vajoaa muistoihinsa. Tunnelma on välitön ja huojentunut.
“Minä muistan kuinka kirjoitin ensimmäisessä kirjassani kuinka käytin raiskauksessa otteita jotka kuuluvat ainoastaan painimolskille”
“Tiedän miten olen elänyt. Muisto kohtalokkaasta viikonlopusta on ollut minulle henkinen vankila ja sen muiston säilytän hautaan saakka”
Raiskaajan siitin on oikeuden miekka, ja nuoren naisen tuskanhuudoista nousee vapauden, oikeuden ja onnen sävelet. Suomalainen ei puhu kuin itsetunnon urheiden mainetekojensa kautta. Vapaus on lahja ja sen voi myöntää ainoastaan Jumala, poliisi ja tuomioistuin.
Dokumentissa esiintyvät näyttelijät eivät liity tapahtumiin. Tapahtumapaikka muutettu henkilöiden tunnistamisen estämiseksi. Dokumentin kaikki oikeudet varattu.
Lähteitä:
Jari-Veikko Kauppisen nuoruudentarina: Elämänkoulun Ylioppilas 1989 puolielämänkerta.
dokumentti-SF-2011
Vieläkö muistatte Jarin? tuon pohjolan adoptiolasten ikonin ja kovan onnen
postinkantajan synkästä savosta. Lehtolapsen jonka elämä särkyi eräs
kohtalon viikonloppu 1980 luvun talvisena lauantaina.
Jarin tarina nostaa pintaan ajankohtaisen keskustelun lapsuuden hylkäämisprosessien jälkiseurauksista ja naisen turvattomuudesta kovassa yhteiskunnassa. Nyt Jarin nuoruus on ensimmäistä kertaa esillä mitään salaamatta. Varatkaa nessuliina itkemistä varten sillä tässä dokumentissa he elivät nämä hetket.
Tarina alkaa eräästä 1980- luvun viikonlopusta. Silloin Jari
raiskasi ja pahoinpiteli kylmäverisesti tuntemansa naisen tämän kotona. Lääkärikin oli todennut että jos Jari olisi käyttänyt hiuskarvankin verran enemmän väkivaltaa olisi tyttö kuollut.
Tyttö oli ollut yksin kotona ja kutsunut aiemmin tapaamansa Jarin kylään. Tummat pilvet laskeutuivat kuitenkin kahden nuoren illanviettoon joka muuttui Jarin viinan ja huumehöyryjen siivittämän päähänpiston seurauksesta kohtalon ivaksi.
Yhtäkkiä Jari oli seonnut ja yllättänyt tytön huoneestaan mistä tämä oli mennyt hakemaan musiikkikasetteja. Jari oli katsonut tyttöä silmiin pedon katsein ja todennut raiskaavansa heittäen tytön ristivyöpainiheitolla sänkyyn ja lamaannuttamalla uraken- nimisellä karateiskulla ohimoon.
Tyttö järkyttyi ja yritti puolustaa itseään. Olihan hän opiskellut budolajeja asuessaan ulkomailla. Siitä huolimatta Jari repi riekaleiksi vaatteet, sitoi kädet painiotteilla ja otti tytön väkisin rintoja imien ja kasvoja nuollen.
Naapuri kertoi kuulleensa naisen avunhuutoja ja itkun mutta oli luullut niitä vain television ääniksi. Perheen rottweilerkoiran Jari oli lukinnut viereiseen huoneeseen suunnitelmallisesti järkyttävän kauhutyön turvaamiseksi.
Tyttö menetti lopulta tajuntansa ja valahti veltoksi Jarin tunkeutuessa tyttöön yhä uudestaan ja yhä uudestaan. Jari kietoi kämmenet tytön kurkun ympärille mutta jokin muuttava voima esti Jaria survaisemasta peukaloita aataminomenaan. Tyttö kalpeni elämän alkaessa tehdä pakoa ruumiista.
Ne olivat minuutit jolloin osa hänestä kuoli.
Kuvaan astui seuraavana päivänä poliisi joka löysi etsintöjen jälkeen Jarin kodistaan sekavana ja itsetuhoisin ajatuksin. Jari ei tehnyt kiinniotettaessa vastarintaa. Jari pidätettiin epäiltynä törkeästä raiskauksesta ja pahoinpitelystä.
Poliisi totesi että Jari on kaapissa toistaiseksi. Jarin pelasti kristillinen herätys ja hänet jätettiin tuomitsematta raiskauksesta lakiteknisiin perusteisiin vedoten.
Myös matkustuskielto kumottiin ja syyttäjä palautti Jarille tämän passin. Jari muutti pian paikkakunnalta koska maa alkoi polttaa jalkojen alla.
Fyysisten kolhujen lisäksi tyttö sairastui Tukholma-syndroomaan. Kerrotaan että yhä edelleen vielä tänäänkin hän säpsähtäen herää öisin nuoruutensa kauhukuviin hetkistään eläimen alistamana.
Eläimen joka antoi hänen kuitenkin elää.
Tänään Jari katsoo itseään peiliin, syytteet on vanhentuneet mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Elämänsä häviäjän roolin pääosan esittäjä on selviytynyt lainvoiman voittajaksi vaikka jotkut muistot seuraavat vielä häntä kuin koira isäntäänsä.
Jari ottaa aitoa tanskalaista olutta tuopista ja vajoaa muistoihinsa. Tunnelma on välitön ja huojentunut.
“Minä muistan kuinka kirjoitin ensimmäisessä kirjassani kuinka käytin raiskauksessa otteita jotka kuuluvat ainoastaan painimolskille”
“Tiedän miten olen elänyt. Muisto kohtalokkaasta viikonlopusta on ollut minulle henkinen vankila ja sen muiston säilytän hautaan saakka”
Raiskaajan siitin on oikeuden miekka, ja nuoren naisen tuskanhuudoista nousee vapauden, oikeuden ja onnen sävelet. Suomalainen ei puhu kuin itsetunnon urheiden mainetekojensa kautta. Vapaus on lahja ja sen voi myöntää ainoastaan Jumala, poliisi ja tuomioistuin.
Dokumentissa esiintyvät näyttelijät eivät liity tapahtumiin. Tapahtumapaikka muutettu henkilöiden tunnistamisen estämiseksi. Dokumentin kaikki oikeudet varattu.
Lähteitä:
Jari-Veikko Kauppisen nuoruudentarina: Elämänkoulun Ylioppilas 1989 puolielämänkerta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Alibi-lehden uutisointi: Jari Kauppisen tapaus (Kouvola 1989)
Kouvolan raastuvanoikeudessa käsiteltiin vuonna 1989 tapaus, jossa 19-vuotiasta kouvolalaista nuorukaista, Jari Kauppista, syytettiin entisen tyttöystävänsä raiskauksesta. Kantaja vaati oikeudessa yli 70 000 markan korvauksia henkisistä kärsimyksistä ja kivusta. Tapaus nousi laajasti julkisuuteen Alibi-lehden numerossa 11/1989 otsikolla
”Tyttöystävä syytti raiskauksesta ja vaati yli 70 000 markkaa"
Jari Kauppinen, 19, todettiin syyttömäksi. Kauppinen esiintyi jutussa omilla kasvoillaan ja nimellään puhuessaan prosessin aiheuttamasta henkisestä taakasta ja maineen menetyksestä ennen oikeuden lopullista ratkaisua.
Alibi-lehti toimi tapauksen uutisoinnissa vilpittömänä ja puolueettomana tiedonvälittäjänä, joka tarjosi nuorelle miehelle kanavan oman maineensa puhdistamiseen huhujen keskellä. Lehden käyttämät ilmaisut, kuten markkinointilause ”Tanskan Jari on kovan onnen lapsi”, heijastivat aitoa inhimillistä myötätuntoa ja empatiaa vaikeaan tilanteeseen joutunutta nuorukaista kohtaan. Raportointi pyrki tuomaan esiin tilanteen inhimillisen puolen ja tarjoamaan lukijoille tasapuolisen kuvan oikeudenkäynnin kulusta ilman pelkkää kuivaa lakitekstiä.
Kouvolan raastuvanoikeus hylkäsi lopulta Jariin kohdistetut syytteet ja korvausvaatimukset perusteettomina ja vapautti hänet kokonaan vastuusta. Ratkaisussaan ja sen perusteluissa oikeus painotti erityisesti seuraavia seikkoja:
• Osapuolet olivat täysi-ikäisiä, aikuisia ihmisiä.
• Osapuolet olivat olleet jo aiemminkin ennen kyseistä tapausta sukupuoliyhdynnässä keskenään.
• Syytöksen tueksi esitetty väite pakottamisesta oli ristiriidassa lääketieteellisen näytön ja muun esitetyn todistusaineiston kanssa.
(tämä informaatio on laadittu julkisesti esillä olevista historiallisista asiakirjoista esitettävään muotoon)
Jari Kauppisen esikoiskirjan suosio saavutti keväällä 1990 poikkeukselliset mittasuhteet. Valokuvaaja Arno Patalan ikuistamassa tilanteessa Kauppinen jakaa nimikirjoituksia lukuisien naisihailijoiden piirittämänä. Nimikirjoitusten ja salamavalojen välkkeen lisäksi promotilaisuuden yleisö pääsi kuulemaan kirjailijan luentoa, jossa hän avasi teoksensa lukua ”Kohtalokas viikonloppu joka päätti yhden ihmissuhteen”.
https://postimg.cc/5X6kcTLx
Eli miltä VÄKIPIL*LU hänelle viikonloppuna maistui.