Jos voi, onko todennäköisempää, että hän rakastuu toiseen narsistiin kuin sellaiseen ihmiseen, jossa on vähän tai ei yhtään (onko sellaisia?) narsistisia piirteitä? Tietoa? Kokemuksia?
Voiko narsisti rakastua palavasti toiseen ihmiseen?
narsisseja penkissä
489944
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Narsisti ei "rakastu" keneenkään sanan varsinaisessa merkityksessä koska tunne-elämää ei narsistilla ole kuten ns."normi-ihmisillä".Narsisti kyllä näyttelee ihan aidon tuntuisesti "rakastunutta", mutta vain siinä tapauksessa jos kohteesta on hänelle hyötyä.
"Narsisti kyllä näyttelee ihan aidon tuntuisesti "rakastunutta", mutta vain siinä tapauksessa jos kohteesta on hänelle hyötyä. "
Tuo itseasiassa, yhdistettynä jonkunlaiseen fyysiseen vetovoimaan vastaa narskuille tunnetta nimeltä "rakkaus"...
Joten ei voida puhua näyttelemisestä.
Lähimpänä "rakkautta" oli lienee suhteeni narsku-eksäni kanssa...Ainoa kerta, kun tunsin jonkunlaista samankaltaisuutta jonkun kanssa.
Mikä oli toisaalta myös aika huolestuttavaa...
Appalakille : se esim hyödyntunne voi tuntua rakkaudelta. Jos ei kykene rakkauteen, ei välttämättä ymmärrä ettei rakasta. Tämäkin koskee uhreja.
"Tuo itseasiassa, yhdistettynä jonkunlaiseen fyysiseen vetovoimaan vastaa narskuille tunnetta nimeltä "rakkaus"...
Joten ei voida puhua näyttelemisestä"
Olen elänyt tässä "rakkaudessa" jo 4 vuotta ja näin koen sen myös. Narsistinen ei tietoisesti valehtele rakkaudesta vaan tuntee tunteita jotka kokee tai joita luulee rakkaudeksi. Mikä pätee myös uhriin.
Uhrit kuvittelevat rakastavansa mutta jokainen vähänkään täysijärkinen tajuaa ettei pahoinpitelijäänsä kukaan RAKASTA. Joten se on jotain jota LUULEE rakkaudeksi. Se ei ole sama kuin valehtelu.
Näin on. :)
Mistä tullaan taas kysymykseen, mitä ON rakkaus..?
Voiko pedofiili rakastua itseensä?
Narsisti valahtelee aina kun siitä itse hyötyy. Ja usein valehteleekin kun yrittää myös tekosistaan selvitä kuin koira veräjästä. Hirviön konstit eivät valitettavasti valehteluun jää.
Parasta hivuttautua turvaan näiltä itsekkäiltä, arvaamattomilta, väkivaltaisilta, ahneilta, epäreiluilta hirviöiltä ettei oma elämä mene pilalle.
Kyllä voi rakastua, mutta se ei ole ihan samanlaista kuin muiden ihmisten rakkaus.
Siis ne rakastuu ainoastaan itseensä, mutta jos niille on hyötyä leikkiä rakastavaa ihmistä niin senkin tekevät uskottavasti , ja moni menee lankaan , ei ne pidä edes omista lapsistaan .
Niistä on pysyttävä hyvin kaukana , taitureita vakehtelemaan joka asiassa ja kehuvat itseään koko ajan
Itse en osaa muuten "rakastaakaan", kuin "tulisesti".
Luonteeseeni yhdistettynä se ei sitten olekaan kovin hyvä juttu...Mitä enemmän koen "rakastavani" jotakuta, sen enemmän häntä myös vihaan.
Ainoastaan eläimiä kykenen kai rakastamaan aidosti...
Vai pitäisikö sanoa eläimiä ja narskuja. 8)
Eksääni en oikein kyennyt vihaamaan...
Ööh...Nuo sisäiset miehet ja eläimet menee minulta pikkuisen yli ymmärryksen...Mutta hauska teoria. :D
Muistan joskus lapsena katselleeni yksinäistä joutsenta uiskentelemassa järven pinnalla...Siellä se huuteli sydäntäsärkevästi yötä myöten. Surullinen näky...
Meni ehkä viikko niin se oli löytänyt sulhasen/ morsiamen itselleen. Olin onnellinen sen puolesta...
Silloin naiivina alle kymmenen ikäisenä sitä ajatteli, että kun minä joskus maailmassa alan seurustelemaan, en koskaan jätä, enkä petä...Se tulisi olemaan täydellinen rakkaustarina...Mietin miksi ihmiset riitelevät turhista asioista ja eroavat...Minä en tulisi olemaan niin typerä, ajattelin...En koskaan pettäisi. Se ei osoittautunutkaan niin helpoksi kuin olin kuvitellut...
Toivon, etten olisi koskaan kasvanut aikuiseksi. :)
En usko, että ihmiset ovat ainoita "tuntevia" olentoja...Mielestäni ihminen on ehkä tunteettomin otus kaikista elollisista...
Muistan jotenkin vieläkin sen alkuhämmennyksen, kun aloin sitten ensimmäistä kertaa seurustelemaan...Yhtäkkiä kaikki olikin jotenkin väärin, kaikki mitä tein, nimittäin olin tottunut osoittamaan sitä "välittämistä" hieman kyseenalaisin keinoin. En ollut aavistustakaan, mitä tein väärin, niinpä ajattelin, että sen vian täytyy olla siinä toisessa...Olin jotenkin sanoinkuvaamattoman pettynyt. Kaikki ne suuret odotukset valuivat suoraan viemäristä alas...
Jos silloin olisin tiennyt, ettei se tilanne tule muuttumaan, muuta kuin ainoastaan ehkä pahempaan suuntaan ja sen, etten koskaan kykenisi seurustelemaan ns. normaalisti, en tiedä miten olisin reagoinut.
Mutta...Elämä on. :)
Hyvä biisi...Memories.
Eläimet...se on "rakkautta" joka ei tule ns iholle. Tarkoitan sitä, että ensinnäkin se on "säädeltävissä" ja toisekseen se on pyyteetöntä eikä herätä "niitä juttuja".
En ole koskaan surrut mitään muuta niin paljon kuin ensimmäistä rakastani...koiraa =)
Narsistisia ihmisiä on ns helpompi rakastaa koska heiltä on tilanteen tajuttuaan emotionaalisesti turvassa. Ei tavallaan tarvitse heittäytyä hommaan "samalla riskillä". Näin itse sen koen tai tarpeeni sellaiseen.
Kun valitsen aina uudelleen shittikumppanin, en joudu ottamaan mitään emotionaalista riskiä koska lopputulos on jo valmiiksi selkeä. Eikä tartte pelätä sydänsurujakaan vaikka en tiedäkään mitä ne tarkoittavat kuin sen "ekan mieheni" kohdilta =)
Harvinaista ja herkkää tekstiä ja ajatuksia.
Ole onnellinen herkkyydestäsi ja empaattisuudestasi.
Minä rakastan itseäni
Narsisti ei voi mielestäni rakastua kehenkään siitä yksinkertaisesta syystä, että hän ei rakasta itseään, eikä tunne itseään. Me ns. ei-narsistit emme myöskään voi rakastua, jos emme rakasta itseämme, mutta meillä on siihen mahdollisuus. Minusta rakastuminen vaatii itsensä hyväksymisen täydellisesti. Ja itsensä tuntemisen: kuka olen, mitä haluan. Tottakai me voimme luoda illuusion mielessämme rakastumisesta, koska haluamme rakastua. Näin kävi kun rakastuin narsistiin. Halusin rakastua, mutta olin ihmisenä rikki, kuten narsistikin, ainoana erona se, että narsisti ei koskaan korjaannu. Minulla on se mahdollisuus oppia rakastamaan itseäni ja tätä kautta voin kokea aidon rakastumisen tunteen.
Minulle rakkaus merkitsee aina hyvyyttä ja jotakin jumalallista. Siihen narsisti ei kykene, koska hän ei pysty olemaan hyvä. Hän voi teeskennellä sitä, mutta ei todellisuudessa siihen pysty koskaan. Narsisti ei rakasta ketään tai mitään, koska pohjimmiltaan hän on tyhjä. Hänelle rakkaus ei ole tunnetila, se on onttoja tunteita ja fyysistä tyydyttymistä, romanttisia lurituksia.
Ihan oikein että sellainen lipevä k-pää on aivan "tyhjä". Toivottavasti täyttävät tyhjyyttään viinalla.
"En usko, että ihmiset ovat ainoita "tuntevia" olentoja...Mielestäni ihminen on ehkä tunteettomin otus kaikista elollisista... "
Tuo jos mikä on totta, vertaus joutsen on hyvä pointti, he ovat yksiavioisia ja ovat uskollisia puolisolleen koko elämänsä. Vain ihminen on niin "älykäs", että voi kostaa, pettää, kiusata ja muka rakastaa. Eläimen rakkaus on todellista ja pyyteetöntä.
Narsisti rakastaa sillä omalla tavallaan, kyllä hän itse uskoo rakastavansa joka kerta kun hän uuden uhrin löytää, rakkauden muotoja on vain niin monenlaisia. Narsistin rakkaus on yhtä pirstaleista kuin hänen elämänsäkin ja ajatusmaailmansa, tavallaan hän on nautiskelja, joka toivoo, että koko ajan on rakkauden tila, arki ei ole narsistille rakkautta ja silloin kun arki tulee eteen, täytyy etsiä uusi rakastumisen kohde.
Rakastava narsisti?
Oman kokemukseni mukaan narsisti ei kykene rakastamaan, koska tunne-elämä on niin erilainen kuin normi ihmisellä, niin kuin joku jo totesikin. Narsistin rakkaus on kumppanin omistamista, hallitsemista ja hyötymistä kaikin mahdollisin tavoin. Kun kumppaniin kyllästytään tai ei pysty enää hyödyntämään esim. taloudellisesti, hylkää narsisti kumppaninsa ilman omantunnontuskia.
Pahinta on se, että narsistin kumppani uskoo narsistin syyllistävät puheet ja itsetunto murenee vaikka se alun alkaen olisi ollut kunnossa.
Tai roikkuu ja roikkuu ja roikkuu vielä entistenkin perässä varsinkin kun sillähetkellä oleva suhde on vaiheessa, tarvitsee vähän näpäyttää sitä entistäkin jos se pirulainen on nyt onnellinen, sitä ei narsisti siedä että joku joka hänet kenties hylännyt on onnellinen..ilman häntä aijaijaijai jaaiaaa-aaaa.
Ei voi todellakaan rakastua koska rakastaa vain omia valheitaan ja rakastaa sitä että voi jotain vihata ja kiusata.
Näinhän se menee mutta on tietyssä määrin ihan inhimillistäkin. Kuka voi sanoa, että on jossain olemassa joku massajoukko "terveitä" ihmisiä jotka eivät koskaan katso "sillä silmällä" toisen uutta suhdetta tai haluaisi siitä näpäyttää jollain tavoin. Varsinkin jos kokevat tulleensa väärinkohdelluksi tai jätetyksi.
Mutta sama on toisin päin. Myös uhrit kokevat sietämättömäksi narsistisen uuden suhteen. Varsinkin jos se ei kaadukaan samalla tavoin.
Se lienee myös luonnollista.
Yleensä se osapuoli, joka ei ole samalla tavoin varautunut eroon tai ehtinyt käsitellä sitä yhtä pitkälle (niin kuin taas se on, joka on eropäätöksen tehnyt todennäköisesti jo aikaa sitten mutta on silti pitkittänyt tilannetta parannuksen toivossa = on siis silti käsitellyt eroa jo ns etukäteen), reagoi suuremmalla raivolla, katkeruudella tai surulla.
Kun erosin ekasta ukosta, olin tehnyt sitä eroa jo vuosia. Periaatteessa. Sitten vain katkesi kamelin selkä ja se oli menoa. Hänelle se oli "yllätys" vaikka asiasta olikin puhuttu...niin, vuosia. Mutta anyway.
On olemassa sanonta "nainen ymmärtää jo puolesta sanasta" mutta valitettavasti se ei kaikkien kohdalla päde varsinkaan kun ei halua ymmärtää!
Ja narsisti on niin toope että vuosien jälkeenkin kehtaa soitella jos on jotakin vailla. Röyhkeästi tunnustelee onko vipata vitosta kaiken vedätyksensä jälkeen!
"Kyllä voi rakastua, mutta se ei ole ihan samanlaista kuin muiden ihmisten rakkaus",,
Kopio -
olisi mukava nähdä, miten joku voi esittää väitteen ''muiden ihmisten rakkaudesta'' omissa nimissään.. kuulosti melko narsistiselta väittämältä...
See.. kaikki on käännettävissä,
riippuu ihan mistä kulmasta haluaa katsoa.
Löysin tämän ketjun ja mielenkiinnolla luin... heräsi vähän ajatuksia siitä, että mistähän sen tietää mikä kellekään se rakkaus on? Kuinka pystyy määrittelemään sen, ettei narsisti rakasta... Puhutaan myös, että rakkaus on narsistille omistamista ja hallintaa.
Puhtaimillaanhan rakkaus on sitä rakkautta, jota Raamatussa kuvataan. Se on anteeksiantoa, kuuliaisuutta, nöyryyttä, kärsivällisyyttä, luopumista, vapauden toiselle antamista. Mutta uskallan sanoa, että nykysuhteissa sellainen rakkaus on aika harvassa. Iste koin, että rakastin exmiestä näin, mutten kuitenkaan rakastanut. Koska luompuminen hänestä on tosi vaikeaa. Kun mietin miksi niin tulen siihen tulokseen, että minun oli hyvä olla hänen kanssaan, pidin hänestä sellaisena kuin hän oli vaikka olikin omituinen hieman, halusin jatkaa suhdetta hänen kanssaan. Miksi? No koska minä halusin,koska omasta mielestäni rakastin, meidän hyvät hetket olivat huippuja ja se tunne oli sanoinkuvaamaton. Halusin pitää hänestä huolta ja että hän pitää minusta. Halusin jakaa elämän ilot ja surut juuri hänen kanssaan.
Nuo ylläolevat ovat kuitenkin aika itsekkäitä syitä. Vaikken halunnut omistaa häntä, tukenut eteenpäin, tsemppasin uskaltamaan elää yms. niin silti halusin että hän oli minun kanssani... Eli itsekkyys -minä halusin... Tekeekö tämä minusta narsistin? Vai miten määritellään ns normi-ihmisen rakkaus? Itsellä on se käsitys että kun ihminen ihastuu, hän näkee toisessa sen hyviä puolia... miksi? Ihastunut ihminen myös haluaa ihastuksensa yleensä parisuhteeseen...miksi? Itselläni oli käsitys, että siksi että hän HALUAA. ja haluaminen on aika itsekästä.
Toivottavasti joku sai höpinöistäni kiinni, mitä tarkoitan. Nyt kuin luin enemmännarsismista, tuntuu että kaikki tuntemani ihmiset samoin kuin minä itse, ovat enemmän tai vähemmän narsisteja... Niin romanttinen rakkaus on aika itsekästä... Ainut järkevä ja yhtenäinen sekä myös narsisteihin pätevä selitys rakkaudelle löytyy kemiasta. Hormoneista ja välittäjäaineista. Niin sellainen kemiaalinen rakkaus ei tunne narsismia, koska se tapahtuu teidostamatta, elimistö reagoi. Voiko sittenkin päätellä että myös narsistit tuntevat sitä romanttista rakkautta, jos oletetaan että kaikkien elimistöt kuitenkin toimivat suht samalla tavalla...?
Hienosti kirjoitit!
Samantapaisia ajatuksia aikoinaan kävin läpi, mitä tulee hormonimyrskyihin...
Narsisti kuitenkin tottuneesti pysäyttää oman hormonimyrskynsä, jos tarve vaatii, tarkkailee oman myrskynsä toimintaa ja kontrolloi sitä eri tilanteiden mukaan, kuten myös käyttää useita kohteita tarpeen vaatiessa hormonimyrskynsä tainnuttamiseen tai ylläpitoon, miten milloinkin.
Kaikki sitä tovova mielessään käy läpi, ennenkuin tajuaa (jos tajuaa), että se toinen on pelkkä hyväksikäyttäjä.
mietintämyssykän lierontarpeisiin...
Tarkoitatko,+että+narsisti+pystyy+hallitsemaan+hormonitoimintaa?+Vaikea+uskoa,+mutta+voihan+se+olla+niinkin.+Eli+hormonimuutokset+aiheuttavat+tietynlaisia+ajatuksia+ja+sitä+sisäistä+tunnetta,+jota+kutsumme+ihastumiseksi.+Itse+en+aikoinaan+pystynyt+hallitsemaan+ollenkaan+ajatuksianikaan+edes,+työnteosta+ei+tullut+mitään,+mies+oli+aluksi+20%+ajasta+ajatuksissani,+sitten+50%,+sitten+75+ja+lopulta+koko+ajan+taustalla.+Ja+se+jatkui.+Nytkin,+vaikka+päästin+irti+ja+yritän+jäsentää+tunteita+ja+löytää+selityksiä+kysymyksiini,+edelleen+tuo+ihminen+vie+osan+ajastani+ajatusten+tasolla.+Minä+taas+en+ole+koskaan+ollut+ihastuva+tyyppi,+voin+sanoa+että+tämä+mies+oli+toinen+elämäni+ihastumisista+ja+ensimmäinen+oli++kun+olin+15+v.+Ja+luulin+pystyväni+kontrolloimaan+itseäni+ja+ajatuksiani+ennen+ihastumista.+Mutten+pystynyt,+vaikka+tosissani+yritin.+Loppujen+lopuksi+annoin+periksi,+enkä+yrittänytkään+enää.+Samoin+eron+yhteydessä+käydyt+tunnemyrskyt+olivat+jotain+käsittämätöntä...+Kyllä+siinä+oli+varmasti+mun+burn+out+ja+elämänmuutoksetkin+taustalla,+mutten+olisi+ikinä+kuvitellutkaan,+että+voin+sellaiseen+tilaan+vaipua...+ja+kolmeksi+viikoksi!+
Niin ja vielä, oma narsisti-psykopaattini käyttää luultavasti alkoholiakin oman hormonimyrskynsä tainnuttamiseen. Narsisteilla on useimmiten useita suhteita, joiden avulla säätelee lähteensä ja myrskynsä. Tunnetusti syöksyvät suhteesta toseen tuulen nopeudella, mikä ihmetyttää aidosti tuntevia ihmisiä ja tuottaa uhreille tuskaa.
Niin... en toivo enää mitään sen ihmisen kanssa. Mutta en kestä sisäistä katkeruutta ja uskon ihmisen hyvyyteen kaikesta huolimatta. Ymmärrän sen narsismin paremmin, ja onhan se surullista jos olenkin viettänyt 7 kk elämästäni sellaisen otteessa. Narsisti on mikä on, mutta haluan saavuttaa sisäisen rauhan edes osittain.
Siitä ne pohdinnat :) tulivat vain mieleen kun luin sekä palstaa että muita lähteitä.
Tuota... Ainakin oma narsistini toteutti kyllä hormonimyrskynsä vaatimuksia... Mutta kun ne tuppaavat perusajatuksiltaan olemaan niitä vilppiviikareita, jotka pohjimmiltaan ovat inhorealisteja (lievästi ilmaistuna), niin niiden hormonimyrskyjä ei tue henkinen rakkaus... Se menee nopeammin ohi ja taittuu pienistäkin syistä. Narsisti myös hakee tietoisemmin kuin muut rakkauden kohteensa hyödyn perusteella.
Minä olen tuntenut useita rakkauksia elämässäni (lähinnä nuorena ja teininä), ja tiedän kyllä, kuinka tunne voi unohtua kun löytääkin uuden.
Narsisti on niin pinnallinen lopultakin suhteessaan yhteen henkilöön, että sitä suhdetta siihen yhteen ei oikein kannattele muu kuin hänen arvomaailmansa vaatimat hyödyt... Tavallaan menee kovin syvälle tunneilmaisuissaan, mutta tekee sen kaikkien kanssa samalla tavalla. Sanoo kaikille, että sinä olet ainoa jota jne. Nostaa kaikki uhrinsa jalustalle.
Sitten, hormonimyrskyistä vielä, että niistä tiedetään, että nimenomaan mies on altis pettämään rakastumisen aikoihin, mikä on tietenkin aika ikävää. Mutta selittää myös osaltaan sitä, että narsistia ei pitele oikeastaan mikään. Myös monet naiset löytävät tuon miehisen käyttäytymiskoodin.
Narsismi aiheuttaa häkellystä myös uskonnollisilla ihmisillä, ja toisinaan palstalle ilmestyy uskonnollisia keskusteluja aiheesta.
Miten suhtautuu lähmmäisen rakkaus narsismiin? Miten kestää raamatun ihmiskuva ja anteeksianto narsistit? Jne.
Yleensähän ihmiset pystyvät tuntemaan empatiaa, mutta narsistit eivät. Se on se perusjuttu siinä.
Kyllähän meidän koulumme käyneiden ihmiskuvan täytyy olla syvempi kuin hyvyyteen uskominen, koska tunnemme myös historiaa.
"Tarkoitatko, että narsisti pystyy hallitsemaan hormonitoimintaa?"
Muistan kuin eilisen päivän, miten ainakin muutaman kerran elämässäni oman hormonirakkauteni on pysäyttänyt kuin seinään kohteen joku teko, joku sanominen, tai se, että on jäänyt kiinni valheesta... Eikä se hormonirakkaus siitä enää koskaan noussut sitä samaa henkilöä kohtaan. Näin meillä ihmisillä kait yleensä on. Mitä olen muiden kanssa jutustellut aiheesta. Entiset unohtuvat.
Eikö tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että narsisti, joka suuttuu pienimmästäkin asiasta, saa sen hormonimyrskyn todellakin luonteensa puolesta talttumaan hyvin nopeasti. Kyllä elin myrskyrakkautta oman narsisti-psykopaattini kanssa, joka taisteli ja taiteili hormoneittensa kanna silminnähden. Lopulta otti juomaputken ja h:en (psst... joku voi suuttua...) avulla kunnon irtioton.
Kiitos selvennyksestä. Tämä kuullostaa ihan järkevältä. Ymmärrän ehkä paremmin exmiehen ilmaisua, kun hän vastasi kysymykseeni: kuinka rakkaus voi loppua viikossa, että: hän suuttui minulle ja päätti ettei rakasta. Sun selitys ainakin tähän tapahtumaan sopisi kyllä selitykseksi, kun oon miettinyt miten se rakkaus oikeesti voi viikossa loppua ja miten sitä vain voi päättää että nyt en enää rakasta. Oisin halunnut osata myös näin :D
"Kyllähän meidän koulumme käyneiden ihmiskuvan täytyy olla syvempi kuin hyvyyteen uskominen, koska tunnemme myös historiaa"
Onhan se kyllä näinkin. Jotenkin vain ahdistaa ajatus, että ympärillä saattaa olla sellaisia ihmisiä, joihin on pakko suhtautua torjuvasti. Noh... mut mul on näitä omia pöpöjäni päässä :D mutta oppia ikä kaikki :)
" Narsisti on mikä on, mutta haluan saavuttaa sisäisen rauhan edes osittain. "
Tietenkin. Totuuttahan tässä joudumme etsimään näkemämme ja kokemamme tueksi.
Sitähän tämä lukeminen/kirjoitteleminen täällä palstallakin suurimmalle osalle on.
Mikä tarve olla ilkeä?
Minä ratkaisen tuota ongelmaa niin, että elän vieraampien kanssa ikäänkuin vain hetken kerrallaan. Jos ovat ystävällisiä ja käyttäytyvät hyvin, niin ok. En kuitenkaan lähde liikkeelle pahimmasta päästä ajatuksia. Kaikkien kanssa on hyvä jotenkin tulla toimeen, mutta pitää ei kaikista tarvitse.
Vastaus sinun tekemässäsi aloitusketjussa.
Kaikki narskun mitä minä olen nähnyt, ovat eristäneet puolisonsa muusta maailmasta jopa puolison perheesstäkin , kaikki nämä ovat kovia valehtelemaan ja kehuvat itseään , jättävät laskut usein maksamatta kun tietävät että puoliso ne maksaa ettei mene ulosottoon.
Valehtelemiseen on heidän erikoisalaansa . Näitä tyyppejä on nähnyt tuttava piirissä aika monta pitkän elämän aikana. Kaikille heille on tullut myös avioero , siis puoliso on joko tullut sairaaksi tai jättänyt hänet ennen kun on liian myöhäistä .
Joten jotain puuttuu ihmisestä kun he eivät kykene tuntemaan empatiaa samoista asioista kun tavalliset ihmiset tuntevat .
Narsistiksi pystyy vääntämään kyyneleet esiin jos tilanne vaatii sen
Muutamalla näistä pahoinpitelystä tuomio .
Onpa monella omahyväistä tekstiä omasta rakkauden tunteistaan ihan normiksi saakka. Mitenköhän nykyajan lapset, jotka kasvavat monissa perheissä ja ylisuurissa tarhaus- ja koulutusryhmissä vaihteluineen tulevat kokemaan ja normittamaan rakkauden? Ei sitä ehkä vuotta pidempää jaksa samaa naamaa katsella? Narsismista sitten vai sopeutumista. Jos ei sopeudu niin psykiatri antaa lääkettä.
Se rakastaa vain itseään.
Narsisti ei voi rakastaa . Hän hullaantuu siitä kun häntä ihaillaan ja rakastetaan. Narsisti haluaa olla euforian lähde jotta saa tuntea olevansa ihailtu ja hyväksytty uhrin silmissä. Narsisti tarvitsee narsistisia lähteitä ympärilleen jatkuvasti tunteakseen olevansa haluttu ja tavoiteltava. Tämä on hänen luomaansa illuusiota joka on totta vain hänelle. Kun uhri osoittautuukin ihan tavalliseksi ja keskeneräiseksi ihmiseksi, Narsisti kyllästyy kun ei saa tarpeeksi ihailua. Narsisti lähtee suhteesta ja etsii uuden uhrin joka sitä täydellistä peiliä hänestä näyttää. Että tämmöistä rakastamista!
Ei narsisti voi rakastaa ketään mutta kun itseään, ja jos hän on päättänyt olla yhdessä jonkun kanssa niin alkaa muuttelemaan sitä ihmistä ja kieltää yhteydenpidon ihmisiin kokonaan, siis toisen Oman perheen jäseniin ja ystäviin, mustasukkainen hirviö oli narsku nainen tai Mies.
Joten paras kun eilyö hynttyitään yhteen narskun kanssa sills mikään sunde ei kestä heillä