Hei!
Olen nyt 18-vuotias ja muutan 1.6. omaan asuntoon. Minkäänlaisia tuloja tai tukia ei ole, tosin säästötilillä on pari tuhatta perintörahoja. Vaikeaa ja keskivaikeaa masennusta oon sairastanut 8-vuotta, josta avunparissa oon ollut huimat 3-vuotta. Useiden viikkojen osastojaksojakin on aikaan mahtunut. Mitään merkittävää muutosta terveydessä ei ole tapahtunut ja nyt epäillään maanisdepressiivisyyttä.
Voisiko minulla olla oikeus sairauspäivärahaan?
Mielenterveysongelmien takia olen joutunut keskeyttämään lukion, ammattikoulun ja saanut potkut/joutunut irtisanoutumaan useista töistä. Syksyllä yritän opiskelua ammattikoulussa uudelleen, vaikka jo etukäteen pelottaakin pärjääminen. Omaan asuntoon muuttamisesta vielä sen verran, että mm psykiatri, 3 psykologia, 2 sairaanhoitajaa, sosiaalityöntekijä ja lääkäri ovat todenneet, etten voi terveyden kannalta asua äitini luona.
Tunnen itseni saamattomaksi luuseriksi ja ärsyttää, että olen näinkin pitkään saanut apua ilman edistystä. Suurin osa ajasta "avun parissa" on mennyt ei poliklinikoiden välillä palloilussa kun ammatti-ihmiset eivät halua ottaa vastuuta tekemisistään.
Olen nyt 18-vuotias ja muutan 1.6. omaan asuntoon. Minkäänlaisia tuloja tai tukia ei ole, tosin säästötilillä on pari tuhatta perintörahoja. Vaikeaa ja keskivaikeaa masennusta oon sairastanut 8-vuotta, josta avunparissa oon ollut huimat 3-vuotta. Useiden viikkojen osastojaksojakin on aikaan mahtunut. Mitään merkittävää muutosta terveydessä ei ole tapahtunut ja nyt epäillään maanisdepressiivisyyttä.
Voisiko minulla olla oikeus sairauspäivärahaan?
Mielenterveysongelmien takia olen joutunut keskeyttämään lukion, ammattikoulun ja saanut potkut/joutunut irtisanoutumaan useista töistä. Syksyllä yritän opiskelua ammattikoulussa uudelleen, vaikka jo etukäteen pelottaakin pärjääminen. Omaan asuntoon muuttamisesta vielä sen verran, että mm psykiatri, 3 psykologia, 2 sairaanhoitajaa, sosiaalityöntekijä ja lääkäri ovat todenneet, etten voi terveyden kannalta asua äitini luona.
Tunnen itseni saamattomaksi luuseriksi ja ärsyttää, että olen näinkin pitkään saanut apua ilman edistystä. Suurin osa ajasta "avun parissa" on mennyt ei poliklinikoiden välillä palloilussa kun ammatti-ihmiset eivät halua ottaa vastuuta tekemisistään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuota... itselläni on kyllä tehty tutkimukset ja b-todistuksiakin on useampi, mutta eipä vaan KELA myönnä eläkettä tai sairaspäivärahaa. Joulukuusta 2009 on tämä tilanne jatkunut ja ikää on 46 vuotta.
Mikään ei silti estä Sinua yrittämästä sairauspäivärahaa ja toivotan parhainta menestystä.
Voit saada, ja toivottavasti saat. On totta että Kela voi joskus kieltäytyä maksamasta sairaspäivärahaa vaikka olisi oikeasti syytäkin. Ei kuitenkaan kaikkien tapauksessa. Jos ei maksa niin mene vajaakuntoiseksi työttömäksi tai sossuun. Mutta perintörahat joudut sitten käyttämään ennen sossuun menemistä.
Tai ota perintörahat pois tililtäsi ! Älä käytä, jollei ole pakko. Hae toimeentulotuki ja älä ilmoita käteisvaroja (=perintörahoja) - muuten menetät ne.
Miten on muka voinut 10-vuotiaasta asti sairastaa masennusta?????
Missä harhamaailmassa sä vatipää elät? Itse kanssa olen samanikäisestä vaikeaa masennusta sairastanut. Nyt 32v ja useampi vuos sitten sairaus muuttui kaksisuuntaiseksi. Ne voivat jättää tänne kirjoittamatta jotka asioista eivät mitään tiedä tai paksuun kalloonsa asiaa saa mahdutettua.
Ole kiitollinen jos sinulla ei masennusta ole. Masennukseen voi valitettavasti sairastua jo 10- vuotiaskin, ja on todella valitettavaa, että sen ikäiset yrittävät jo itsemurhaa masennuksessaan ja pahassa olossaan. On hyvä asia jos joku on saanut avun jo siinä iässä ja masennus on tunnistettu.