POP lehdessä kriitikko Juha Rantala kirjoittaa erään artistin levystä näin ( ei Tapsan levy )
" Idea vuosikymmenten takaisten rakkauslaulujen uusversioinneista linjalla Romanssi ja Kertokaa se hänelle ei ole kovinkaan omaperäinen. Näitä evegreenien kierrätyslevyjä ilmestyy liiaksikin, useimmiten jo syntyessään omaan keskinkertaisuuteensa kuristuneina. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tässä sarjassa kuulemistani levyistä kunnialla on selvinnyt vain Tapani Kansa albumillaan Valaistu ikkuna, jonka tulkinnat ja sovitukset ovat aivan omaa luokkaansa. Muuten yleisenä periaatteena tuntuu levyjä tehtaillessa olleen "sieltä mennään missä aita on matalin".
" Idea vuosikymmenten takaisten rakkauslaulujen uusversioinneista linjalla Romanssi ja Kertokaa se hänelle ei ole kovinkaan omaperäinen. Näitä evegreenien kierrätyslevyjä ilmestyy liiaksikin, useimmiten jo syntyessään omaan keskinkertaisuuteensa kuristuneina. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tässä sarjassa kuulemistani levyistä kunnialla on selvinnyt vain Tapani Kansa albumillaan Valaistu ikkuna, jonka tulkinnat ja sovitukset ovat aivan omaa luokkaansa. Muuten yleisenä periaatteena tuntuu levyjä tehtaillessa olleen "sieltä mennään missä aita on matalin".
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näin kirjoitti Mikko Kauppinen:
Jotkut asiat paranevat vanhetessaan, Tapani Kansa ei. Sen huomaa hänen uusinta levyään, Sulle, kuunnellessa. Levy on rakenteeltaan otos Kansan rakkauslaulutuotannosta aina vuoden 1968 "Käymme yhdessä ain"- levytyksestä vuoden 2000 versioon "Romanssi"-kappaleesta. Tuona aikana on tapahtunut paljon. Hänen ensimmäisiin kappaleisiinsa verrattuna tulevat uusimmat tekeleet kuin robotin suusta. Nuorella Kansalla oli selvästi aitoa tunnetta mukana, mutta tuo lataus on karissut vuosien vieriessä.