Vaikka en Nokian sisäpiireissä, saunassakaan, ole ollut tilaisuudessa asioita paikan päällä kärpäsenä katossa kuulostelemaan, niin uskallanpa kuitenkin perätä vanhaa sanontaa, jota muistaakseni on käyttänyt ainakin Juho Kusti Paasikivi: "Viisaus alkaa tosiasioitten tunnustamisesta.".
Nokiaan sovellettuna tuo paasikiveläinen tokaisu tarkoittaa ikävienkin asioitten nostamista firman neuvottelu- ja työhuoneitten pöydille käänneltäviksi ja tarkasteltaviksi ja opiksi otettaviksi. Virheitähän firmassa on ilman muuta tehty monenmoisista syistä johtuen. Väärä asenne olisi ilmoittaa, että ei menneitä kannata tonkia, vaan on katsottava tulevaisuuteen. Kyllä menneitä pitää käännellä ja verheratkaisuista on otettava opiksi, jos semmoiseen oppimiseen on ylipäätään asennetta ja kykyä.
Tuo brittien lanseeraama saunomiskohu on sekin aiheellista ottaa vakavasti. Vaikka suomalaisjohtajien saunominen ei nyt ihan pahimpien virheratkaisujen tekopaikka olisikaan, niin jotain syyn tynkää saattaa löytyä lauteiltakin. Kun Nokian koko johto koostui suomalaisista, niin silloin saunakokousten pitäminen oli "luonnollista". Kun johtoportaaseen alkoi tulla mukaan ulkomaalaisia, niin silloin olisi suomalaisjohtajien pitänyt ymmärtää, että osittaisestakin saunajohtamisesta piti luopua. Tehtiinkö niin? Ellei tehty eli ei luovuttu, tehtiin virhe.
Saunomiskohua paisuttelematta lienee kuitenkin paikallaan pitää sitä oireellisena Nokian yleistä sisäistä ilmapiiriä heijastelevana luonnehdintana. Muutakin kiinnostavaa on ollut julkisuudessa. Kun Esko Aho hahmotti Elopin olemusta uutena johtajana, niin Aho kuvasi hänen olevan työnarkomaani tai jotain sen kaltaista. Se oli erittäin kiinnostava luonnehdinta. Pitäisikö kommentista päätellä, että Elop on toisenlainen kuin Nokian muut eli vanhat johtajajat, jotka siis eivät olisi työnarkomaaneja? Niinkö? Kun Kallasvuo siirtyi siviiliin, hän totesi julkisuudessa, että nyt jää enemmän aikaa golfaamiseen ja purjehtimiseen. Siitä heräsi kysymys, miten paljon puikoissa ollessaan Kallasvuo hoiteli puikkoja ja miten paljon hänen aikaansa kului golfaamiseen ja purjehtimiseen sekä ehkä saunomiseenkin?
Nähtävästi on niin, että Elop on jo käynnistänyt Nokian yleisen sisäisen ilmapiirin perusteellisen tuuletuksen. Siinä raikastamisessa taitavat saada kyytiä myös monet suomalaiskansalliset piirteet ja pinttymät, jos niistä on haittaa firman virvaviivaistamiselle ja juohevalle toimivuudelle.
Nokiaan sovellettuna tuo paasikiveläinen tokaisu tarkoittaa ikävienkin asioitten nostamista firman neuvottelu- ja työhuoneitten pöydille käänneltäviksi ja tarkasteltaviksi ja opiksi otettaviksi. Virheitähän firmassa on ilman muuta tehty monenmoisista syistä johtuen. Väärä asenne olisi ilmoittaa, että ei menneitä kannata tonkia, vaan on katsottava tulevaisuuteen. Kyllä menneitä pitää käännellä ja verheratkaisuista on otettava opiksi, jos semmoiseen oppimiseen on ylipäätään asennetta ja kykyä.
Tuo brittien lanseeraama saunomiskohu on sekin aiheellista ottaa vakavasti. Vaikka suomalaisjohtajien saunominen ei nyt ihan pahimpien virheratkaisujen tekopaikka olisikaan, niin jotain syyn tynkää saattaa löytyä lauteiltakin. Kun Nokian koko johto koostui suomalaisista, niin silloin saunakokousten pitäminen oli "luonnollista". Kun johtoportaaseen alkoi tulla mukaan ulkomaalaisia, niin silloin olisi suomalaisjohtajien pitänyt ymmärtää, että osittaisestakin saunajohtamisesta piti luopua. Tehtiinkö niin? Ellei tehty eli ei luovuttu, tehtiin virhe.
Saunomiskohua paisuttelematta lienee kuitenkin paikallaan pitää sitä oireellisena Nokian yleistä sisäistä ilmapiiriä heijastelevana luonnehdintana. Muutakin kiinnostavaa on ollut julkisuudessa. Kun Esko Aho hahmotti Elopin olemusta uutena johtajana, niin Aho kuvasi hänen olevan työnarkomaani tai jotain sen kaltaista. Se oli erittäin kiinnostava luonnehdinta. Pitäisikö kommentista päätellä, että Elop on toisenlainen kuin Nokian muut eli vanhat johtajajat, jotka siis eivät olisi työnarkomaaneja? Niinkö? Kun Kallasvuo siirtyi siviiliin, hän totesi julkisuudessa, että nyt jää enemmän aikaa golfaamiseen ja purjehtimiseen. Siitä heräsi kysymys, miten paljon puikoissa ollessaan Kallasvuo hoiteli puikkoja ja miten paljon hänen aikaansa kului golfaamiseen ja purjehtimiseen sekä ehkä saunomiseenkin?
Nähtävästi on niin, että Elop on jo käynnistänyt Nokian yleisen sisäisen ilmapiirin perusteellisen tuuletuksen. Siinä raikastamisessa taitavat saada kyytiä myös monet suomalaiskansalliset piirteet ja pinttymät, jos niistä on haittaa firman virvaviivaistamiselle ja juohevalle toimivuudelle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuon aloituksen kirjoittamisen jälkeen ei tarvinnut kovin pitkään odotella, kun kävi juuri se, mitä olin ounastellut aikaisempien aikojen muistelemisten osalta. Televisiossa Jorma Ollila kehoitti jättämään menneet penkomatta ja sen sijaan suuntaamaan mielenkiinnon tulevaan. Niinpä niin. Totta kai tulevaan pitää suuntautua. Sehän on selvä juttu se. Ehkä silti kuitenkin olisi menneitäkin tarkasteltava sillä silmällä, että jos sieltä aikaisemmasta löytyisi jotain opiksi otettavaa. Samoja virheitä ei ainakaan pitäisi tehdä toistuvasti.
Pari seikkaa tulee tässä mieleen edes erityisemmin haeskelematta. Kun tuo Ollilan persoona oli tuossa jo mainittuna, niin yksi muutos näkyy ainakin tapahtuneen uuden ylipääjohtajan myötä. Elop on todennut, että Nokia on ja pysyy Suomessa. Ja piste. Tässä yhteydessä muistamme takavuosilta liiankin hyvin Ollilan toistuneet vihjaukset Nokian siirtymisestä ulkomaille, elleivät Suomen poliitikot tekisi tiettyjä hänen edellyttämiään asioita.
Menneisyyden ilmiöistä Nokian historiassa lienee kohtalokkaimmasta päästä firman byrokratisoituminen vai mitenkä sitä asiaa oikein osaisi luonnehtia. Päätöksenteko muuttui hitaaksi ja jähmeäksi. Luovuuden kääntyilytila kävi sitä ahtaammaksi mitä pitemmälle menestyksen ja suurentumisen vuosia siunautui. Liekö pärjääminen jo ajateltu ikään kuin luonnonlaiksi ja itsestäänselvyydeksi. Uskovaiset käyttäisivät kenties siunauksellisen predestinaation termiä. Nyt voimme todeta, että todellisuus oli toisenlainen. Ehkä senkin ilmiön syvällinen tarkastelu olisi paikallaan, jos haluttaisiin menneisyyttä penkoa ja sitä kautta löytää opiksi otettavaa.