Uusi dekkaristi piti tutkia, vaikka Shanghailainen komissario Chao ei juuri kiinnostusta herättänyt.
Hyvä kuitenkin. Tarina lähti liikkeelle ja piti otteessaan kuin Mauri Sariolan parhaissa dekkareissa. Ajoittain tuntui, että vauhti oli liian kova, mutta se osoittautui harhaksi.
Eksoottinen ympäristö ei häirinnyt, pikemminkin se alkoi kiinnostaa alkuhämmennyksen jälkeen. Juha Kuikka tuntee ilmeisesti Kiinan hyvin. Millään erikoistiedoilla ei kuitenkaan diivailla.
Rakenteeltaan kirja on perinteinen salapoliisiromaani. Kahta rinnakkaista tarinaa poliisista ja syyllisen reppanasta ei siis kuljeteta rinnakkain.
Loppu oli ehkä aavistuksen verran vaisu. Syyllinen kuitenkin selviää komissario Caon aivotyöskentelyn ansiosta.
Suomalaisten dekkarien sarjassa Juha Kuikan uutuus sijoittuu kirkkaasti keskitason yläpuolelle.
Hyvä kuitenkin. Tarina lähti liikkeelle ja piti otteessaan kuin Mauri Sariolan parhaissa dekkareissa. Ajoittain tuntui, että vauhti oli liian kova, mutta se osoittautui harhaksi.
Eksoottinen ympäristö ei häirinnyt, pikemminkin se alkoi kiinnostaa alkuhämmennyksen jälkeen. Juha Kuikka tuntee ilmeisesti Kiinan hyvin. Millään erikoistiedoilla ei kuitenkaan diivailla.
Rakenteeltaan kirja on perinteinen salapoliisiromaani. Kahta rinnakkaista tarinaa poliisista ja syyllisen reppanasta ei siis kuljeteta rinnakkain.
Loppu oli ehkä aavistuksen verran vaisu. Syyllinen kuitenkin selviää komissario Caon aivotyöskentelyn ansiosta.
Suomalaisten dekkarien sarjassa Juha Kuikan uutuus sijoittuu kirkkaasti keskitason yläpuolelle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse asiassa ympäristön ja tapahtumapaikkojen kuvaus oli sen verran tarkkaa, että alkoi tehdä mieli matkustaa Shanghaihin ja tutkia nuo paikat.
Kuten mainitsit, loppu oli hiukan vaisu aivan viimeiseltä sivultaan, sitä olisi voinut pitkittää lisää. Mutta muutoin loppuhuipentumaan "laskeutuminen" oli jännittävästi toteutettu.
Sattumoisin lukaisin kyseisen kirjan juuri.
Suosittelen kyllä, koska juoni etenee ripeästi ja mielenkiinto pysyy yllä ilman, että kerronnassa sorruttaisiin ylitsepursuaviin tyhjänpäiväisiin kuvauksiin. Ei se loppukaan oikeastaan liikaa lässähdä, sillä miksi pitäisi aina laatia ylimääräisiä kiemuroita jo sinänsä selvään tulokseen.
Tuolla asenteella kun kirjoittaa niin varmasti syntyy parempaakin vaikka tämä ensimmäinen oli hyvä myös.
Ei ollut mitään tyhjänpäiväistä lätinää. Kiinalainen komissario sankarina tuntui kyllä oudolta.
Minä en halua matkustaa sinne jos autokaistojakin menee neljä yhteen suuntaan. Muuten hyvä kirja ja hyvä kerronta. Seuraavan kirjan Juha kuikka voisi laittaa suomalaiseen pikkukaupunkiin tai kylään ja suomalainen komissario ratkomaan rikosta.