Oftalmofobia eli tuijotetuksi tulemisen pelko. Käyn keskustassa asioilla vasta pimeän tultua jotta ihmiset eivät tuijota minua kadulla, kaupoissa välttelen silmiä parhaani mukaan. En kulje julkisilla kulkuneuvoilla, sillä minua ahdistaa ihmisten tuijotus bussissa. En käy kahviloissa, siellähän voisi vaikka kuolla tuijotukseen. Tiedän, olen henkisesti sairas. Kaikki tämä koska asun pienellä paikkakunnalla jossa kaikki tietävät toisensa ainakin kasvoilta. Olen sekoillut elämässäni, olen tehnyt säälittäviä asioita, olen ollut koulukiusattu ja näiden takia en uskalla nähdä ihmisiä. Jonkun tuijottaessa mietin mitä hän tietää minusta ja huomatessani jonkun kuiskailevan minusta ystävilleen mietin mitä he tietävät minusta ja mitä he nyt ajattelevat minusta. Mitä tehdä? Luulen, että ongelmani on se että mietin liikaa mitä muut ajattelevat minusta ja tämä on johtanut minut tähän tilanteeseen pikkuhiljaa. Vaihdan paikkakuntaa ensi syksynä opintojen perässä mutta siihen asti miten mä jaksan täällä. On rajoittavaa kun pitää vältellä julkisia paikkoja. Ystäväni eivät tiedä tästä enkä kyllä kehtaa kertoakaan. Ovat aina uskoneet minun olevan ylireagoiva ja vainoharhainen. Olen 19v.
Tuijotetuksi tulemisen pelko.
Apua, jooko?
5666
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No, sinun tapauksessasi en yhtään ihmettele että sinua tuijotetaan kun olet niin vastenmielisen näköinen ruma ja tavis ja lisäksi jos oot housut kintuissa räyhänny kännissä siellä kaduilla niin totta vitussa ne muistaa sut. Suosittelen itsemurhaa.
hoitamaton itsetunto-ongelma
miksi ihmeessä noin ruma vastaus
niinkuin olet kertonut. Ei ne kuitenkaan ole niin vakavia, ettet voisi päästä niistä eroon. Kun tiedät, millainen haluaisit olla, teet vain sillä lailla.
Jos sinulla olisi joku ystävä, joka olisi kovempi otteissaan, hän voisi korjata vääriä asenteitasi.
Saatoin saada paniikkihäiriökohtauksia erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, myös kaupan kassajonossa. Mitään ei saanut mennä pieleen, raha aina valmiiksi esillä yms.
Toisaalta sopivissa tilanteissa olen aina nauttinut julkisuudesta ja ihmisten tuijottamistakin. Jostain syystä ihmiset tuijottavat minuu nykyäänkin, mut ei se haittaa.
Nämä paniikkikohtaukset oireilut jäivät pois vähitellen. Näin käy ajan mittaan varmaan sinullekin, apua jooko. Olen puolet sinuu vanhempi mies.