Minun haaveeni on päästä peruskoulun jälkeen opiskelemaan erääseen kouluun, joka on noin tunnin ajomatkan päässä nykyisestä kodistani. Muuttaisin kyllä kaverini kanssa samaan asuntoon. Vanhempani eivät halua minun lähtevän, ja ymmärrän kyllä sen, mutta siellä olisi mahdollisuuteni. He perustelevat näin:
- 16-vuotias on vielä keskenkasvuinen lapsi.
- en pärjäisi siellä.
- "muuttaminen ei ole mikään pikkujuttu"
ymmärrän heitä, mutta en halua jäädä tänne. -.-
He väittävät, etten tiedä muuttamisesta mitään, joka on täysin väärä
tieto. Ärsyttävää. Usein itken tätä, koska se on minulle iso juttu.
Nyt olen kahdeksannella luokalla.
Miten voin vakuuttaa vanhempani?
- 16-vuotias on vielä keskenkasvuinen lapsi.
- en pärjäisi siellä.
- "muuttaminen ei ole mikään pikkujuttu"
ymmärrän heitä, mutta en halua jäädä tänne. -.-
He väittävät, etten tiedä muuttamisesta mitään, joka on täysin väärä
tieto. Ärsyttävää. Usein itken tätä, koska se on minulle iso juttu.
Nyt olen kahdeksannella luokalla.
Miten voin vakuuttaa vanhempani?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihan ensimmäinen kysymys?
Millä aiot kustantaa asumisesi ja elämisesi?
Jos vastaus on vanhempien rahoilla, niin eiköhän päätösvalta tuossa asiassa ole sitten heillä.
Tukiahan sinulla ei vielä ole mahdollista saada muuta kuin mahdollisesti opintotuen asimislisä. Ja se ei todellakaan ole montaa kymmentä euroa, jos kaverisi kanssa muutat.
mutta
"He väittävät, etten tiedä muuttamisesta mitään, joka on täysin väärä
tieto. "
Miten ihmeessä 16-vuotias voi paljoakaan tietää kotoa muuttamisesta
ja omillaan asumisesta?
Ihan mielenkiinnosta kyselen...
Aloittaja tarkoitti varmaankin tuolla lauseella sitä, että tietää muuttamisesta sen, että siinä tavarat muutetaan paikasta A paikkaan B.
Tuskin 16-vuotias tietää, että se on vain pieni osa koko kotoamuutto prosessissa. Tuon fyysisen tavaroiden siirron jälkeen ne ongelmat vasta yleensä alkavatkin, kun se ruusuinen kuvitelma omillaan asumisesta alkaa haalistua elämän realiteettien tullessa silmille.
Tunti matkana kouluun, tai töihin, ei nykyään ole mitään. Saat koulumatkaan mahdollisesti ilmaiset matkaliput, jos kyse on ammattiin valmistavasta koulutuksesta.
Jos kulkisin töihin linja-autolla päivittäin lähtisin kotoa klo 6.10, pysäkille 2 km matka, siitä puolen tunnin bussimatka työpaikalle, mutta koska linja-auton aikataulu ei mene yksiin työajan kanssa jää tuohon väliin turhaa odottelua puoli tuntia ennen kuin hyväksytty työaika alkaa. Iltapäivällä sama toisinpäin, ensin puoli tuntia turhaa odottelua ennen kuin bussi tulee, siten n. 25 minuutin bussimatka, ja vielä kävely pysäkiltä.
Useimmin kuljen puolisoni kyydissä, työpaikat samalla paikkakunnalla ja suunnilleen sama työaika.
Tuntuu et vielä 20 ppisilläkin on hakusessa elämän peruskäsitykset esim rahasta yöstä ja päivästä jne... 16v ei varmasti pysty hallitsemaan asumistaan.Opiskelija asuntoloissa pärjää kuin käy viikonloppuisin kotona vaatteet pesemässä ruokaa rahaa ja hakemassa.Minä muutin 16 v sisäoppilaitokseen siinäkin oli riittävästi lapselle kokemusta.
Meidän tyttö muutti 15-vuotiaana kauas kotoa. Hän hankki oma-aloitteisesti opiskelupaikan, kun kotikaupungin lukio ei napannut. Hän hankki itse asunnon vapailta markkinoilta ja hoiti suurinpiirtein kaiken muunkin niin kuin asiat hoitaa kuuluu.
Mehän sen kaiken tietysti ensin maksoimme, mutta tyttö alkoi pian extrata kaupan kassalla ja tienasi vähän omaakin rahaa. Neljä vuotta meni opintoihin, jotka oikeastaan olisi pitänyt hoitaa kolmessa vuodessa, suurin syy oli kylläkin sairasteleminen, vaikka jonkin verran valmistumisen myöhästymiseen varmaan vaikutti myös turhan nuorena omillaan oleminen.
Nyt kaksi vuotta ammattiin valmistumisensa jälkeen tyttö opiskelee lisää ja kaikki on oikein hyvin. Koko homma siis riippuu aika paljon ihmisestä itsestään. Omamme ei koskaan mokannut asioitaan, vaikka epäilemättä niin olisi saattanut monellekin käydä.
Minulla samat haaveet..
päästä muuttamaan omaan kämppään peruskoulun jälkeen. (=
uskon kyllä, että vanhempasi pehmenevät ajan kuluessa ;)
Muutin 17-vuotiaana, masennuin, jäin sairaslomalle ja palasin äidin helmoihin. Kivaa?
Kyllä äiti lapsensa tuntee.. Usko pois.