Ajatuksia muistamisesta, kunnioittamisesta Entä jos HUOMENNA, perjantaina 10.9.2010 Reindeerspotting-dokumentin DVD:n julkaisupäivänä, sytyttäisimme jokainen iltasella kynttilän palamaan, siellä missä ikinä olemmekaan? Jokainen, jota tämä aihe on koskettanut, viettäisi omalla tahollaan hiljaisen hetken, kunnioittaen muistoa. Hiljentyisimme, tämän vakavan aiheen ympärille, josta dokumentti on meitä muistuttanut. Osoittaisimme yhdessä, että aihe on koskettanut meitä ja että me välitämme. Muistaisimme heitäkin, jotka parhaillaan elävät päihderiippuvuuden kanssa, kuten heitä, jotka elämänsä vastauksiaan vasta lähtevät päihteistä etsimään. Heitä kaikkia, joilta "punainen tupa ja perunamaa" jäi uupumaan.
*10.9.2010 klo 19.00 - 11.9.2010 klo 06-00 ajalla*
*10.9.2010 klo 19.00 - 11.9.2010 klo 06-00 ajalla*
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toiset sukulaiseni ns. keskivertoluokan palkkalaisia; yo- merkonomi; rahakkaiden rikkaiden sydän; minä taas työkyvyttömyyseläkkeellä oleva Yo- terveydenhoitaja ja nuorempi, opiskeluaikana sivutoiminen mannekiini,vastaavat palkkaluokat..avomieheni rekkamies, vanhempani talonmies/siivooja, huoltomies/"siivousteknikko", (laulajan veri, niin kauan kuin voimassa sanonta, sellainen kuin äiti, niin on tytär...) Olin myös vähän aikaa ennen tätä partiotoiminnassa lippukunnanjohtaja?
narkkaripaskiaiset ovat itsekeskeisiä kusipäitä jotka tuhoavat myös läheistensä elämän. eivät ajattele muuta kuin seuraavia tööttejään. en todellakaan aio laittaa kynttilää palamaan kenenkään tälläisen kusipään muistoksi. kohta varmaan ehdotetaan jammu siltavuoren kunniaksi jotain kynttilöitä... on jo aikoihin kyllä eletty kun tälläistä edes ehdotetaan. itse olen kuolleen narkkarin läheinen sukulainen ja olen oikeasti onnellinen että narkomaani on kuollut ja kuopattu.