Kolmekymppisenä työssä käyvänä olen yhä vanhempieni isossa omakotitalossa kirjoilla. Asun parin naisystävän luona, eivät tietenkään tiedä toisistaan, ja välillä piipahdan vanhusten luona vaatteet pesettämässä. Naiset toki vaihtuvat säännöllisin väliajoin mutta mikäs siinä, vaihtelu virkistää. Joka kuukausi laitan 800 euroa säästöön, niillä sitten joskus maksan käsirahan omasta asunnosta. Asumiskustannukset tasan nolla euroa. Suosittelen muillekin!
Ei kotoa kannata muuttaa
Fiksu olen
41797
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
elämä kannattaa kunnei rikollisuuteen sorru.
Ellei vanhemmat potki pellolle niinkuin itselle kävi kun 18v täytin. Kyllä se elämän todelline luonne aukes vasta ku ei ollu rahaa, asuntoa..ei mitään.
tuota. Minulla on yksi ja veljelläni kaksi kaltaisiasi tapausta tuttavapiirissä. Kaikki kolme lukioajoista suht. hyvin tuloisista perheistä. Asuivat kotona äidin hoidettavina ja ylläpitääminä 34-37 ikävuosiin saakka. Yhden isä osti vielä uuden auton pojalleen muutaman vuoden välein kunnes vanhemmat erosivat. Viettivät railakasta elämää ja flaksi kävi vielä yli kolmekymppisinä. No vietin kyllä itsekkin mutta omassa asunnossa 19 vuotiaasta lähtien. Yksi näistä kavereista löysi sitten naisen ja muutti pois kotoa 37 vuotiaana. Saivat pari lasta mutta kolme vuotta myöhemmin nainen halusi erota. Syy kun tiedustelin oli että mies ei kertakaikkiaan osannut osallistua perheen normaaliin askarareihin kun ei koskaan ollut ottanut vastuuta mistään. Ja tuo baari elämä oli hieman jäännyt päälle. Nuo kaksi muuta kaveriamme ovat kyllä sittemmin ostaneet ns. suurilla sästöillä kotona asumisen aikana yksiön ta toinen kaksion. Ovat nyt kuten minäkin 46-47 vuotiaita ja enää ei flaksi käy. Eikä viimeisinä vuosina enää kukaan huolinnut peräkammarinpoikia miehekseen. Yhden näistä (lapsuuden ystäväni) olen jouluksi kutsunut meille syömään. Joutuisi muuten olemaan yksin siinä yksiössään. Meillä sentään vielä lapset (9 ja 13 vee.) kotonona joten elämää on.....
Tyypillisiä ääritapauksia eikä tuo ole mitekään ns normi lopputulos.Minulla menee ihan hyvin
olen 44 v asunut aina lapsuuden kodissa nyk siskoni talo 2 oskehuoneistoa olen ostanut maksattanut vuokralaisillani lainani yms.Tällä hetkellä on hieman pakko asua tässä talossa vielä koska siskoni asuu ulkomailla ja haluan olla hänelle avuksi.