Tuttavapariskunta on eroamassa ja toiselta osapuolelta on vaikea saada oikeaa tietoa omaisuuden arvosta (esim. yrityksen kirjanpitotietoja). Hän on uhonnut ettei tule ikinä laittamaan nimeään mihinkään osituspaperiin, kun ei haluaisi antaa toiselle osapuolelle hänelle kuuluvaa osuutta yhteisestä omaisuudesta. Kuinka kauan toinen osapuoli voi pitkittää omaisuuden jakoa? Toinen osapuoli elää odotellessa köyhyydessä pienellä palkalla, kun ei ole saanut yhteisestä kodista väkivallan alta muuttaessa mitään mukaan. Tämähän "pimittäjäosapuolelle" sopii...
Voiko asettaa jotain aikarajoja (lakimies sanoo ettei voi!!!) vai joutuuko toinen osapuoli odottamaan omaa osuuttaan yhteisestä omaisuudesta hamaan hautaan asti?
Pikaisia vastauksia tarvitaan, tilanne alkaa olla odottajan kannalta tosi epätoivoinen...
Voiko asettaa jotain aikarajoja (lakimies sanoo ettei voi!!!) vai joutuuko toinen osapuoli odottamaan omaa osuuttaan yhteisestä omaisuudesta hamaan hautaan asti?
Pikaisia vastauksia tarvitaan, tilanne alkaa olla odottajan kannalta tosi epätoivoinen...
Vastaukset 37
Vanhimmat
mitään aikarajaa osituksen tekemiseen ei ole = sitä ei ole pakko tehdä, mutta perustehan sille on syntynyt sinä päivänä, kun eron 1-vaihe on tullut vireille käräjäoikeudessa. Jos toinen osapuoli ositusta haluaa, toinen voi toki heitellä kapuloita rattaisiin, mutta ei estää ositusta tapahtumasta. Sanopas kaverillesi, että ottaa yhteyttä paikkakunnan oikeusaputoimistoon - ilmeisesti hänen tulotasonsta on nyt se, että on oikeutettu saamaan lakiapua sieltä. Käsittääkseni käräjäoikeuden pitäisi osoittaa riitatilanteessa osituksen tekijä, joka kaivelisi ne kirjanpidot ym esille. Tsemppiä!
Mutta tuttavani oli ymmärtänyt asianajajan puheista niin, että toiselle osapuolelle ei voi asettaa aikarajaa oikeiden tietojen toimittamiseen ja sopimuksen allekirjoittamiseen, joten hän pystyy kiusallaan siis venyttämään ositusta (pimittämään toisen osapuolen osaa omaisuudesta) pahimmassa tapauksessa vaikka vuosia. Nyt tuttavani on niin epätoivoinen, että menee kohta solmimaan itselleen erittäin epäedullisen toisen osapuolen saneleman ositussopimuksen.
tilinpäätöstiedot ovat julkisia, joten viime tilikauden tiedot kyllä löytyvät todennäköisesti jo nyt.
asianajaja se sellainen on..?
http://www.lakiopas.com/lakitietoa/ositus/
Luepa tuolta, miten homma menee - ja sano sille tutullesi, että hommaa tuomioistuimmen kautta pesänjakajan, joka hoitaa homman täsmälleen ja oikeudenmukaisesti! Ainakaan vastapuolen mahdolliseen asianajajaan ei kannata luottaa. Hosumalla ei tule kuin kus'päitä kakaroita, sanoi mummovainaa.
Pesänjakaja kannattaa hakea. Hän sitten antaa määräajat joihin mennessä molemmat osapuolet toimittavat tarvittavat paperit hänelle. Itselläni myöskin tapaus jossa exä on pitkittänyt ja myös yrittänyt pimittää ositukseen kuuluvaa omaisuutta. Pesänjakajaa haettu syyskuussa 2009 ja nyt pikapuoliin on tulossa ensimmäinen osituskokous jonka pesänjakaja on määrännyt pidettäväksi koska vastapuoli ei ole toimittanut asiakirjoja.
Eli: Kärsivällisyyttä, eron hakupäivä kun ei katoa mihinkään ja ositushan tehdään sen mukaan!
Moi,
Joutuuko tämä pesänjakajaa hakeva osapuoli sitten yksin vastuuseen pesänjakajan kuluista? Eikö se tule hirveän kalliiksi?
Pesänjakajan kustannukset maksavat eropuolisot 50/50 riippumatta kuka pesänjakajaa hakee. Ajatellaan, että pesänjakajan palkkio on esim 150€/h, häneltä menee 10 tuntia, niin maksettavaa tulee yhteensä 1.500 euroa. Per nuppi siis 750 euroa, mikä ei ole nyt mikään paha hinta siitä, että osituksen saa suoritettua järkevässä ajassa.
Homma menee niin, että toisen asianajaja hakee käräjäoikeudelta pesänjakajaa. Tästä tulee tietty virallinen tieto myös sille toiselle. Kun pesänjakaja on määrätty, hän jakaa pesän niinkuin se pitää jakaa. Päätökseen on molempien tyytyminen, ja kustannukset maksaa kumpikin puoliksi.
Yleensä jo tieto pesänjakajasta (ja tulevista pakkokuluista) saa kummasti aikaan yhteistyökykyä siinä vastaan hangoittelevassa osapuolessa ;)
4500eur/2 ...ei yrittäjän omaisuutta noin nopeasti (10h) jaeta.
olet varmastikin oikeassa, mutta kyllähän yrityksestä riittää jaettavaa, jolla sitten voi maksaa laskut.
Voi tulla yksin vastuuseen, mutta sitten tämä pesänjakajan palkkion maksanut osapuoli saa periä puolet pesänjakajan palkkiosta siltä toiselta puolisolta. Mutta siis pesänjakaja voi itse päättää kummalta osapuolelta vaatii maksua (jos toinen on vaikka peeaa).
Lue tuolta toimitusosituksen kohdalta: http://fiducius.fi/ositus/
Miten on, kun osa omaisuudesta on ulkomailla (Venäjällä)? Vaimo on mennyt naimisiin rahan takia (olen vasta tajunnut sen, kun rahahanat ja Mauritiuksen matkat on stop) , ja haluaa nyt erota ja omistaa, loppujen lopuksi vaikka mitä. Lainoja ei meillä ole. Miten pystyisin oikeudenmukaiseen ositukseen? Olen osakkaana yhdessä kuolinpesässä, siihenhän hän ei käsiksi pääse? Sitä ei ole jaettu. Miten saan omaisuuteni? Olen antanut omistamani yksiön tämän vaimon tytgtären käyttöön, miten se? Ja kuolinpesästä: Perinnönjaon jälkeen sekin kuuluu tähän fifty/fifty tilanteeseen?
Pesänjakajalla ei tee yhtää mitään .
MInulla ositukseen meni aikaa kaikkiaan 13½ vuotta, koska toinen osapuoli teki kaikkensa pitkittäkseen asian saattamista loppuun.
Onneksi esim. asunnon hinta nousi tuona aikana, samoin kävi muutamalle muulle asialle. Jos ja kun on kysymyksessä avioparin yhteinen omistusasunto, niin se joka jää asumaan avioparin yhteiseen asuntoon asumaan, maksaa poismuuttaneelle ns. asumisedusta korvauksen. Minun tapauksessani aika oli rahaa, eli 13½ vuotta tuli maksamaan toiselle osapuolelle hurjasti rahaa. Mikä parasta, hän ei tiennyt tuota ja maksu tuli hänelle yllätyksenä, josta meinasi alkaa uusi pitkittämisjakso. Takarajaa osituksen saattamiseksi loppuun ei tosiaankaan voi asettaa. Tähän pitäisi mielestäni saada aikaan muutos lailla, koska toinen osapuoli voi hallita todellakin toisen elämää jopa 13 ja puoli vuotta.
Tsemppiä taisteluun. Mihinkään nopeaan ratkaisuun ei kannata suostua.
Itsellänikin ollut tuli perseesssä, kun en halua talostamme lähteä, ennenkuin lapset omillaan.
Miehellä suhde työkaveriinsa ja muuttaa leikkiin kotia muualle.
Nytpä tuonkin tiedän, enkä tästä mihinkään lähde ainakaan 5 vuoteen..
Mahtaa siinä ukolla ja sutturalla naama venähtää, kun ei rahaa oo vuosiin tulossa!! ;D
kyllä siinä sinunkin naamas vielä venähtää... :D, elämällä on taipumus tuoda yllätyksiä.
'
Miksi muuten naiset suhtautuvat aina miestensä uusiin kumppaneihin niin, että ne ovat huoria, sutturoita, vanhoja ämmiä??? Jotenkinko haluatte nähdä itsenne peilistä kauniimpina, nuorempina ja ihanampina? Avioparin suhdehan on ollut huono, sen takia yleensä ero tulee...
Milläs nimellä se sinä kutsuitkaan sitä oman ex-muijas naijaa??
Ai niin,: "se atleettinen nuori isokaluinen komistus, jonka kanssa vaimoni koki ensimmäiset orgasminsa!"
Niinhän se meni! :))))
ja mistähän se muuten johtuu, että ukot erottuaankin haukkuu sitä exäänsä "huoraksi, mätisäkiksi, lumpuksi..." mutta sitä exän uutta miestä ei miksikään...? ;))
Taitaa se peniskateus olla niin suuri, että on parempi olla nimittelemättä! (isokaluisellehan ei ryppyillä...)
Naisihmisenä kuitenkin väittäisin, että huorittelu ja kaikkinainen ex-kumppanin uuden toverin parjaaminen lähes kunnianloukkaukseen riittävillä muillakin nimillä on nimenomaan naisten tapa. Nainen ei tahdo millään kai kestää sitä, että hänet on mahdollisesti syrjäyttänyt joku toinen nainen.
Itse en nimittäin ole ainoankaan miehen kuullut eron jälkeen puhuvan exästään muuta kuin sanoilla "entinen vaimoni" tai "ex-muijani". Sen sijaan naisten suusta karkaa hyvinkin helpolla entisestä miehestään mainesanoja, kuten "mulkku", "pukki", "inhottava läskimaha" ja sitten miehen uudesta naisesta tosiaan noita maksullisen henkilön ammattinimikkeitä sekä ulkomuotoon liittyviä kommentteja.
Ja ihan nainenkin olet? Heh heh! Ei vissiin oo sitä ukkoo sulla..? Tai et ole vielä eronnut....?
Noooo, ootappa, kun omalle kohdalle kolahtaa, niin kuulet sitten! ;D
Viimeviikonloppuna oltiin kapakassa ja seuralaiseni ex-mies tuli siihen ja alkoi niin jumalaton huorittelu, että poken piti tulla heittään ukko mäkeen, että semmosta...
No et oo vissiin lukenu sitten paljon näitäkään palstoja, missä ei ukot muuta teekkään, kuin parjaavat ex- akkojaan, jotka ovat tuhoisasta suhteesta lähteneet! "Huora" sana on se käytytyin täälläkin lähteneestä akasta... ja sitä käytellään pilvin pimein! Myös sanat "luuska, kyrvän lutkuttaja, horo" on hyvin yleisiä ukkojen käyttämiä nimityksiä täälläkin existään..
Taisi olla provo koko sun kirjoottelus!
Mutta kait sitten maksat 5 vuoden asumisesta asumisedun korvausta. Eli tavallaan säästät miehen ja tämän nykyisen naisen pussiin. Voivat sitten vaikka mennä niillä rahoilla romanttiselle matkalle.
Yksi pointti on että osituksien ja omaisuuden arvo määräytyy sen päivän mukaan kun 1 vaiheen avioeropaperi tehdään ja asunnon arvo määräytyy sen päivän mukaan ja se ei nouse vaikka sit äviivyttää ja niin edelleen. Tuo korvaus asumisedista pitää paikkansa tai sitten pitää maksaa vuokraa toiselle osapuolelle ja niin edelleen. Yksi aisa on että jos asunto on vain toisen nimissä ja kun avioero astuu voimaan niin asunnon voi myydä puolisolta kysymättä kun on erottu mutta jos on kummankin nimissä niin ei onnistu.
viel glück. Sait siis asumisedun osituksen tasaamiseen?
Laskitko korkoa korolle vai sen mikä jäi erotukseksi jos omistamanne huoneisto olisi ollut vuokralla ja siitä vähennetty yhtiövastike ja tämä vuokratulo puolitettu. Tämä summa kerrottuna 13,5 vuodella. Oliko se Sinun saama kokonaisasumisetu? Olisin todella kiitollinen vastauksesta.
Sinun pitää lunastaa miehesi pois yhteisestä talosta ja muista että kokoajan se asumisetu juoksee ja laskeppa että 500€ kuussa asumiserua kun asustelet teidän yhteisessä asunnossa niin 5v tekee aika paljon ja se reilisouttu osituksessa.
Mutta miten suomalainen asianajaja saa tiedot puolison omakotitalosta (hänen rahoillaansa saneeraama, sisustukin ihan eri luokkaa kuin täällä) ja asunnosta? Ja missä ajassa? Vai onko se lainkaan mahdollista?
Pitää paikanssa.
Avioliittolain mukaan ositus voidaan tehdä heti, kun ero on laitettu vireille. Ositus on tehtävä heti, kun toinen ospuolista sitä vaatii, tai muutoin osapuoli voi oikeutetusti vaatia, että ositus viedään pesänjakajalle. Pesänjakaja -ratkaisua kannattaa välttää, koska se maksaa... Aina on parasta tehdä sovinto-ositus ja tietysti selkeintä on tehdä ositus heti eron vireillepanon jälkeen, jos osapuolet eivät aio palata yhteen harkinta-ajan jälkeen. Tosin, mikään ei estä palaamasta yhteen harkinta-ajan kälkeen, vaikka ositus olisikin tehty.
Aina on molempien osapuolten eduksi toimia yhteisen hyvän eteen. Riitaisuus osituksessa vaikuttaa molempien osapuolten onnellisuuteen tulevassa elämänvaiheessa. Tämä on tutkittua. Rauhan lippu liehumaan ja aikusta toimintaa.
pienituloiset saavat apua oikeusaputoimistosta (asianajaja) . hän hommaa pesänjakajan, joka kuuntelee molempia osapuolia.
Valitettavasti nykyään on niin paljon luonnehäiriöisiä liikkeellä, että virallista pesänjakajaa tarvitaan useammin. kuin tajutaan hakea..muuten tonen osapuoli ei saa lähellekään sitä mitä kuuluisi. Eli jos omaisuutta on jonkin verran kertynyt kannattaa luonnehäiriöisen kumppanin viedä asia viralliselle pesänjakajalla, hän voittaa siinä parhaiten, ja tulee ex-kumppanillekin rajat.
Helpommalla asia hoituu kun muistaa tehdä avioehdon kun menee naimisiin ja vain yhteinen omaisuus kuuluu avio-oikeuden piiriin ja se omaisuus mikä on vain toisen puolison nimissä ei kuulu.
Käräjäoikeus määräsi pesänjakajan noin vuosi sitten. Tiedot omaisuudesta on ajat sitten toimitettu, muta mitään ei ole taphatunut senjälkeen. Ei yhtään kokousta eikä mitään muutakaan. Kuinka kauan pitää odotella??
Joo....Itse erosin 2013 kesäkuussa ja vaadin ositus mutta erä ei ole siihen lähtenyt vaikka asianajaja on tehnyt sen asian eteen 2500€ edestä työtä joka tuli minulle maksettavaksi ositus on tekemättä ei korvaansa loksauta asian eteen.Piti asuntoa omana 19 kuukautta ja haki käräjäoikeudessa yksinmyyntiluvan valeheellisilla perusteilla myi sen alle talon arvon noin 35000€ halvemmalla sekä jätti asunnon hoitamatta arvonalennus välittäjän mukaan 10-15% sekä irtaimiston myi /hävitti.tehdäkkö rikosilmoitus vai hakea oikeudelta päätös.
Jos ositukseen menee vuosia, miten irtaimistosta tehdään ositus jos molemmilla puolisoilla on jo uusi kumppani ja kumppanien tavarat. Kuka enää muistaa kenen tavara mikin on? Jos toisesta haluaa eron kannattaa nopeasti tehdä ositus, että pääsee jälleen jatkamaan omaa elämää onnellisena uudessa suhteessa. Tietysti jos on vielä eksästä mustasukkainen haluaa pitkittää ositusta niin saa olla vielä eksän kanssa joissain tekemisiss! Katse eteenpäin, elämä on lyhyt, sitä ei kannata pilata katkeruudella!
Jos toinen puoliso hidastelee tahalaan, pesänjakaja on ainoa keino laittaa ositukseen vauhtia. Tässä esimerkki todellisesta elämästä:
Tuttavapiirissä on yksi eropari, joka oli pitkään ilman pesänjakajaa, ja asiat kesti ja kesti. Opiskeluaikaiselle kaverilleni tuli vähitellen jonkinlainen luonnevika (tauti?) ja aikaisemmin mukava tyyppi muuttui v-mäiseksi. Siitä se erokin lähti, ja heppu keksi vaikka mitä. Esimerkiksi perheen entisen asunnon myyntiä voi sabotoida monin tavoin. Alkaen siitä, mihin aikaan suostuu asunnon näyttöihin! Miten olis maanantai-aamut klo 10-11...
Pesänjakajasta riippuu kuinka pitkään tekee ositusta = kulut. Hyvä ja oikeudenmukainen pesänjakaja ei yrität putsata pesää ja tekee ratkaisun nopeasti ja koko ajan matkan varrella pyrkii tosissaanneuvottelemaan, miten asianosaiset voisivat sopia.
Jos ositusta ei tee heti eron jälkeen niin voiko sillä välin ns. hävittää naimisissa ollessa ollutta yhteistä omaisuutta hävittää... siis ennen osituksen tekoa?
Voi, laillista se ei ole. Tee tutkintapyyntö poliisille.