Tämmönen alkoi heti vuoden vaihduttua, enkä oikeastaan itse ole tajunnut mitään. nyt vasta aloin yhdistämään, että elämäntilanteella olis selvä yhteys ahmimiseen.
Paino on noussut n. 7 kg kevään aikana... syön karkkia ja suklaata ihan sairaasti, ettei mitään järkee.. tänään meni 700-800g karkkia ja suklaata 150g. mozzarella juustoa, vehnäleipää, dallaspullia, juustokakkua, kulho popcorneja, voileipiä.... ja kaikkee ihan älytön määrä. vihaan itseäni ja sitä etten saa itteeni kuriin. ei minkäänlaista itsekuria, tekee koko ajan mieli satuttaa itteensä sen takia. ansaitsisin kidutuksen: viikko ilman ruokaa ja kovaa fyysistä työtä, niinkun jossain keskitysleirillä... muissa maissa nähdään nälkää ja eletään niukasti ja mä oon syöny yhdessä päivässä sellasen ihmisen 2 viikon ruoat!!!
syön vaikka olis jo niin paha olo et tekis mieli oksentaa, silti vaan syön. syömisen takia... en edes pysty kuvailemaan miten vihaan itseäni, koko olemusta (varsinkin sen jälkeen kun olen ahminut) ääntäni, mahaani, joka näyttää samalta kuin jos olisin niellyt jalkapallon, kasvojani, mieltäni... sitä kuinka aina epäonnistun. vaikka kuinka yritän joka päivä alottaa syömällä terveellisesti.
miten tästä voi parantua? tarvitsen apua, koska vaikka nyt elämässä näyttää paremmalta kuin keväällä, tämä tapa ei silti häivy mihinkään. toivoisin sairastavani mieluummin anoreksiaa kuin tällaista...
Paino on noussut n. 7 kg kevään aikana... syön karkkia ja suklaata ihan sairaasti, ettei mitään järkee.. tänään meni 700-800g karkkia ja suklaata 150g. mozzarella juustoa, vehnäleipää, dallaspullia, juustokakkua, kulho popcorneja, voileipiä.... ja kaikkee ihan älytön määrä. vihaan itseäni ja sitä etten saa itteeni kuriin. ei minkäänlaista itsekuria, tekee koko ajan mieli satuttaa itteensä sen takia. ansaitsisin kidutuksen: viikko ilman ruokaa ja kovaa fyysistä työtä, niinkun jossain keskitysleirillä... muissa maissa nähdään nälkää ja eletään niukasti ja mä oon syöny yhdessä päivässä sellasen ihmisen 2 viikon ruoat!!!
syön vaikka olis jo niin paha olo et tekis mieli oksentaa, silti vaan syön. syömisen takia... en edes pysty kuvailemaan miten vihaan itseäni, koko olemusta (varsinkin sen jälkeen kun olen ahminut) ääntäni, mahaani, joka näyttää samalta kuin jos olisin niellyt jalkapallon, kasvojani, mieltäni... sitä kuinka aina epäonnistun. vaikka kuinka yritän joka päivä alottaa syömällä terveellisesti.
miten tästä voi parantua? tarvitsen apua, koska vaikka nyt elämässä näyttää paremmalta kuin keväällä, tämä tapa ei silti häivy mihinkään. toivoisin sairastavani mieluummin anoreksiaa kuin tällaista...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jotain tuttua tuossa tilanteessa. Aikoinaan pahan stressin aikaan oli syömishimot suunnattomat. Koita vaikuttaa stressaaviin asioihin tai levätä tarpeeksi tai miettiä että se vastustamaton himo on jotain muuta kuin oikeaa tarvetta syödä. Keksi jotain muuta tekemistä josta pidät. Pyri vähentämään sitä ahmimista pikkuhiljaa. Päätös aloittaa aamusta heti terveellisesti aiheuttaa sen että syöt illalla kuin viimeistä päivää. Aamulla alkaa äärimmäisen tiukan terveellisyyden ja illalla taas repsahtaa. Tilanteen hidas paraneminen ei tunnu paranemiselta ollenkaan kun haluaisi heti tuloksia. Mutta jos mietit miten hienoa olisi vaikka vuoden päästä olla paremmissa mitoissa ja voida muutenkin paremmin, olishan se loistavaa siihen verraten että yrittää ja yrittää täydellistä muutosta mutta on vuoden päästä ihan samassa tai pahemmassa kunnossa. Älyttömän hidaskin kehitys on kehitystä ja joku päivä olet siinä missä haluat! Älä välitä jos joskus repsahdat, kunhan se ei toistu usein. Repsahdusta pahempi on yleensä sen aiheuttaman masiksen aiheuttama syöminen. "pilasin kaiken joten ei sillä ole enää väliä" on vihollisesi.