Olen kaksonen, kesäkuussa syntynyt sellainen... Minulla on ISO ongelma. Rakastan sitä, kun minulle osoitetaan rakautta (/ihastusta) ja aloittaisin TODELLA mielelläni suhteen kenen tahansa kivan immeisen kanssa, mutta sitten minulla on sitoutumiskammo. Tuntuu siltä että on sidottuna kiinni yhteen paikkaan, eikä voi kauaksi sieltä mennä...
Onko jollakulla samaa ongelmaa?
Onko jollakulla samaa ongelmaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen kaksonen myös, ja rakastan vapautta. Minulle sopisi suhde jossa on luottamus, ja saisi mennä myös omia menoja kavereiden kanssa.
Teen aina sen virheen että olen kokoajan rakastetun kanssa, ja ystävät jäävät. Sitten jossain vaiheessa alkaa kyllästyttää tuo paitana ja perseenä olo. haluaisi muutakin kuin elää toisen kautta.
Omistushaluiset eivät sovi kaksosille.
Miksi pitää sitoutua? Nauti vapaudesta.
tietenkään sitoutua tai ainakaan yrittää elää kuin paita ja perse - ei sellainen vaihe yleensä vuosikausia kestäkään. Moni kuitenkin kaipaa jossain vaiheessa elämäänsä vakituista kumppania ja pariuhdetta. Uskoisin, että tuo sitoutumiskammosi hellittää kun löydät sen juuri sinulle sopivan kumppanin ja kyllä huomaat milloin kolahtaa ja kunnolla ei sitä tarvitse enää arvailla. Mitään turhan mustasukkaista tai vaativaa kumppania ei kannata katsella kauan vaan se tietää väistämättä hankaluuksia. Minä olen vaaka (syntynyt syyskuussa) ja mieheni on kaksonen (syntynyt kesäkuussa) ja meillä on ainakin sujunut yhteiselo loistavasti jo vuosikausia. En sietänyt nuorena itsekään mitään ripustautujia, jotka roikkuvat kuin pallo jalassa ensitreffeistä lähtien vaan kyllä sitä omaakin elämää on oltava, myös parisuhteessa. Ainoa riski tuossa ihastumisen ja rakastumisen janoamisvaiheessa on, että jos on luonteeltaan melko flirtti, niin osaako lopettaa ajoissa? Meillä menee välillä illanvietossa flirttailun puolelle meno, mutta osataan kyllä vetää se rajakin hauskanpidolle. Miksi pettää ja pilata hetken mieli- ja seikkailunhalun takia vuosien luottamus ja suhde kun on jo sopivan puolison löytänyt. Perhe-elämä lapsineen tuo tietty omat paineet suhteeseen mutta selviäähän sitä kun tahtoa löytyy. Mieheni ei kyllä suoraan sanottuna nauttinut vauva-arjesta perheessämme vaan myönsi suoraan, että lasten hieman kasvettua alkaen alkoi elämä sujua lasten kanssa.
Miehesi on tyypillinen kaksonen, ainakin tuon vauva/lapsi jutun suhteen. Sanopas onko hän muutenkin tyypillinen kaksonen? Itse olen kaksonen ja varsin tyypillinen, rahat ei homehdu pankkitilillä, innostun helposti asioista - ja yhtä helposti innostus lopahtaa, mistään en tiedä kunnolla mitään mutta sirpaletietoa löytyy omaksi- ja muiden tarpeiksi jne.
tyypillinen kaksonen. Meitä on vaan täällä kaksi samanlaista "tuhlaria" kun ei ole vaakakaan tunnettu säästäväisyydestään. Mutta kerranhan täällä vain eletään ja mikään ei ole niin rasittavaa kuin mieletön penninvenytys joka paikassa. Talous on tietty hyvä pyrkiä pitämään kunnossa ettei elä ihan yli varojensa. Antaa miehen innostua...jos on esim. kivaa harrastusta tiedossa niin eipä ole minulta pois ja mukavahan se on kokeilla tehdä jotain sellaista mistä mahdollisesti pitää. Se on sitten ihan eri juttu kestääkö juttu alkuinnostuksen jälkeen :) Aika vapaasti olemme yhdessä eläneet ja perheen kesken. Sen olen hänessä huomannut, että tiukan tai stressaavan tilanteen aikana hän hermostuu helposti ja tiuskii. Ohi menee mutta tässä asiassa hän on erilainen kuin minä. Olen aika rauhallinen ja suutun todella harvoin.
Ei oo. Oon vapaa menee ja tulee mite tahon. MIulla on ollut tietyt päämäärät, ja oon jo melko lähel niitten toteutumisen suhtee. Sitoutumiskammo on vähän häilyvämpi juttu, sitä on jonkiverra, mutten oo kokenu sen haitttoovan elämää. En hanakasti ala seurustelemaa, mutta tutustun kyl mielelläni ihmsiii. Jonki ver seurustelusuteita takan ja niiden päättyminen vähän pahens tuota sitoutumisasiaa. Ja siitä oon saanu kuulla ikäviä kommentteja. :)