Suomessa oli 70-luvulla vain yksi totuus: ystävyys neuvostoliiton kanssa ja Kekkosen palvonta.
Se meni ohi, mutta yhden totuuden, "virallisen totuuden" vaatimus säilyi pitkään.
Matti Yrjänä on aina aistinut herkästi sen yhden ainoan, "virallisen totuuden" vaatimukset ja kirjoittanut kirjansa niiden mukaan. Siitä on seurannut tunnustusta ja menestystä enemmän kuin kirjojen taso edellyttäisi. Pinnalla olevat kevyet "muotitotuudet" purevat "älymystöön", ei ole tarvetta käsitellä asioita syvällisesti, tuskin kykyäkään.
Tietynlainen kirjailijan katkeruus muita kohtaan tulee esille läpi koko tuotannon, erityisesti viimeisimmässä teoksessa "Pahan pappi" se lyö läpi voimakkaasti. Hyväksyntää hän osaa kerjätä siltä "älymystöltä", joka hyväksyy vain yhden totuuden kerrallaan, joskin viimeisessä kirjassa hän tuntui olevan pahasti hukassa itsensä kanssa.
Vuonna 1984 ilmestyneessä, "Harjunpää ja heimolaiset", romaanissa ymmärretään mustalaiskulttuuria ja paljastetaan poliisin ja muiden valkolaisten rasistisuus.
Kirja alkaa verikostolla, jossa kohde haavoittuu ja yksi sivullinen kuolee.
Kirjan lopussa mustalaisperhe lähtee Helsingistä katsastamattomalla linja-autolla ja hakee sairaalasta vaikeasti haavoittuneen miehen mukaansa keskellä yötä. Poliisi yrittää pysäyttää auton kehätiellä, mutta se jatkaa matkaa ja on viimein vastakkaisella kaistalla ajamassa vastaantulevaa liikennettä kohti. Autosta ammutaan takarengas puhki ja se suistuu ojaan tuhoisin seurauksin.
Mitä sanoo Harjunpää tapahtuneesta?
"Tämä on meidän vika."
"Me ajettiin ne tähän."
Tuo oli "oikea" ja ainoa "totuus" 80-luvulla, mutta nykyään se tuntuu käsittämättömältä. Aikaa ei ole kulunut tarpeeksi, jotta se naurattaisi, ehkä siihen ei riitä ihmisen elämän mitta.
Nykyään kuitenkin aletaan osata keskustella monipuolisesti asioista ilman ehdottomia "virallisia totuuksia".
Tästäkö johtuu, että Matti Yrjänä Joensuu ei julkaissut mitään pitkään aikaan?
Kirjailija on hukassa kun kukaan ei ole antamassa yhtä ainoaa oikeaa "totuutta"?
Se meni ohi, mutta yhden totuuden, "virallisen totuuden" vaatimus säilyi pitkään.
Matti Yrjänä on aina aistinut herkästi sen yhden ainoan, "virallisen totuuden" vaatimukset ja kirjoittanut kirjansa niiden mukaan. Siitä on seurannut tunnustusta ja menestystä enemmän kuin kirjojen taso edellyttäisi. Pinnalla olevat kevyet "muotitotuudet" purevat "älymystöön", ei ole tarvetta käsitellä asioita syvällisesti, tuskin kykyäkään.
Tietynlainen kirjailijan katkeruus muita kohtaan tulee esille läpi koko tuotannon, erityisesti viimeisimmässä teoksessa "Pahan pappi" se lyö läpi voimakkaasti. Hyväksyntää hän osaa kerjätä siltä "älymystöltä", joka hyväksyy vain yhden totuuden kerrallaan, joskin viimeisessä kirjassa hän tuntui olevan pahasti hukassa itsensä kanssa.
Vuonna 1984 ilmestyneessä, "Harjunpää ja heimolaiset", romaanissa ymmärretään mustalaiskulttuuria ja paljastetaan poliisin ja muiden valkolaisten rasistisuus.
Kirja alkaa verikostolla, jossa kohde haavoittuu ja yksi sivullinen kuolee.
Kirjan lopussa mustalaisperhe lähtee Helsingistä katsastamattomalla linja-autolla ja hakee sairaalasta vaikeasti haavoittuneen miehen mukaansa keskellä yötä. Poliisi yrittää pysäyttää auton kehätiellä, mutta se jatkaa matkaa ja on viimein vastakkaisella kaistalla ajamassa vastaantulevaa liikennettä kohti. Autosta ammutaan takarengas puhki ja se suistuu ojaan tuhoisin seurauksin.
Mitä sanoo Harjunpää tapahtuneesta?
"Tämä on meidän vika."
"Me ajettiin ne tähän."
Tuo oli "oikea" ja ainoa "totuus" 80-luvulla, mutta nykyään se tuntuu käsittämättömältä. Aikaa ei ole kulunut tarpeeksi, jotta se naurattaisi, ehkä siihen ei riitä ihmisen elämän mitta.
Nykyään kuitenkin aletaan osata keskustella monipuolisesti asioista ilman ehdottomia "virallisia totuuksia".
Tästäkö johtuu, että Matti Yrjänä Joensuu ei julkaissut mitään pitkään aikaan?
Kirjailija on hukassa kun kukaan ei ole antamassa yhtä ainoaa oikeaa "totuutta"?
Vastaukset 18
Vanhimmat
on tulkintasi Joensuusta kirjailijana, ihmisenä ja poliisina.
Me 70-luvullakin tietoisesti eläneet ymmärsimme toki, että ison naapurin kanssa pitää pysyä väleissä, ettei käy kuin Tsekille. Urkki-ressu oli paras syötti ryssän rajan takana pitämiseen, ja sen suojassa maata voitiin rauhassa kehittää kohti EeUuta. Lopputulos ei-huono, kun vertaa baltian veljeskansojen kohtaloon.
Omassa kriittisessä Suomitop-20 dekkaristilistassani Joensuu on yhä ykkönen, Sariola ei mahdu listalle ja R Mäki jossain noin 19. Valitettavasti.
Niille, jotka tavisodassa ja jatkosodassa taistelivat asekädessä itsenäisyyden puolesta ja Suomi säästyi baltian maiden kohtalolta.
M.Y.Joensuu on todella puhtaaksiviljelty YYA-Suomen tuote. Niin tunnut olevan sinäkin. Omituista muuten, että "tiedostavaksi" itseään kutsuvat ovat tuuliviireistä herkimpiä ja "älymystöksi" itseään kutsuvat mitäännäkemättömiä hyödyllisiä idiootteja.
Luen aika vähän dekkareita, myönnetään. Parhaana harvoista lukemistani pidän Sariolaa. Esaa, siis. Salaman "Finlandia-sarjalla" oli kanssa hetkensä, mm. kuvaus suomalaisesta joulunvietosta, sekä kommunistijuristin ja tietyömiesten kohtaaminen.
kunnon mies, ei perässäjuoksija eikä suosionnuolija, osaa molemmat ammattinsa, poliisin/palotarkastajan ja kirjailijan, on Ammattikirjailia, eikä hänen tarvitse julkaista tiheään, myy muutenkin hyvin vaikka 7-8 vuoden välein. MYJ on poliisi- ja rikosromaani ykkönen.
Päivän printtimedia kertoi M.Y.J:n seuraavan kirjan ilmestyvän tämän vuoden syyskuussa. Harjunpää on hengissä ja työvireessä, vaikkei ylikomisarioksi olekaan ylennyt.
Odotan ilolla ja mielenkiinnolla. Pittääköhän tänäkii vuonna ostaa toinenkin kirja, ihan uutena? Ensimmäinen oli muuten SKS:n Kannel. Hieno tietokirja alan miehille.
kerroksittain kun roistomaiset työkaverit vievät ylennykset ja vaimo on jättänyt sen sivuosakirjailijan täysin tämän omaa syytä.
Lohtua tuo lapsen näköinen mielikuvitusnainen, jonka kanssa pelehditään mielikuvituksessa.
Epäyskottavat juonet ja repliikit ym. jatkuvat samaan malliin.
Toivottavasti seuraava kirja kertoo pedofiileista. Heille kun ei nykyisestä kovien arvojen yhteiskunnasta löydy ymmärtäjää.
ETTÄ pedofiilista kertoo M.Y.J:n uusi kirja.
Palataan asiaan syyskuussa.
Katkerassa kateudessasi luulet tuntevasi teoksen ennen sen ilmestymistä. Säälittävää ja inhottavaa. Ota vastaan syvä halveksuntani ja häpeä, jos osaat.
Siinä on macho poliisi, joka on pedofili, ehkä myös laajempi pedofilirengas, jonka tutkintaa tämä pedo-poliisi yrittää hankaloittaa.
Poliisi on työssään menestymätön kuten on kohtuullista macholle tai sitten hän on noussut urallaan moraalittomin keinoin.
Vieressä kulkee kertomus taiteellisessa ammatissa toimivasta miehestä, joka on joutunut avioeron yhteydessä syytetyksi pedofiliasta, täysin omaa syytään tietenkin, ja saanut ehkä siitä jopa tuomion.
Tämä macho poliisi on karkea lapsen hyväksikäyttäjä ja raiskaaja.
Taiteilija taas on suurisieluinen, lapsia rakastava mies.
Siitä juoni lähtee liikkeelle kuin autolautta jäissä. Asioita vatvotaan kyllästymiseen asti, ja merkantti-sosiaalipsykologia on arvossaan.
Hintelät miehet eivät aina voita, mutta lopussa taas huomataan heidän olevan aina oikeassa.
Olenko siis todellinen mentalist-kyky? Se nähdään syyskuussa, mikäli julkaisua ei peruta.
Eipä sulla ole kuhutavaksi asti ennustajaeukon kykyä.
Kirjamessuilla tapaamme, kai?
" Siitä juoni lähtee liikkeelle kuin autolautta jäissä. Asioita vatvotaan kyllästymiseen asti, ja merkantti-sosiaalipsykologia on arvossaan. "
Pittee hijoa vähän näitä taitoja ennen kun lähtee messuille rahasta ennustamaan.
Hyvä kirjailija jonka stadi-kuvaus kuvaa myös alamaailmaa ja stadia 1970-1980 l taitteessa..
omat suosikit ovat Kapteeni karhu.kiusantekijät ja rakkauden lait...sekä poliisin poika jossa kuvataan stadia vv 1982-1983...
olen tavannut kyseisen äijän ja tykkään äijän teoksista rakkauden lait.kiusantekijät ja ahdistelija
juu, kaikki Joensuun Harjunpäät on tullut luettua, ja tykkäsin kaikista paitsi tämä uusi rautahuone jäi kesken
Reijo Mäki ei kuvia kumartanut, tuolloinkaan. Ja monen tulevan tapahtuman ennusti just niin kuin sitten tapahtui. Onkohan nyt suomettuneisuuden aika ohi, kun Natoon ollaan pääsemässä. Hyvin nopeasti on monen kelkka kääntynyt, hahhaa. Oikeisto oli oikeassa kaiken aikaa.
Toivottavasti uusi aikakausi siivoaa pois kulttuuripiireihin ja yhteiskuntaan pesiytyneet vanhat stalinistit ja heidän työnsä jatkajat.
Jo useita vuosikymmeniä on vainottu lahjakkaita taiteilijoita, jotka eivät suostu toistelemaan kommunistien mantraa.
PIDÄN KIRJOISTA
HARJUNPÄÄ JA RAKKAUDEN LAIT
HARJUNPÄÄ JA PYROMAANI
HARJUNPÄÄ JA KIUSANTEKIJÄT
EN IKINÄ OLE TYKÄNNYT VÄKIVALLAN VIRKAMIEHESTÄ EI OLE ISKENYT TAI KOLAHTANUT MUHUN
Koska tää Yrjänä Joensuu delas?
Ruokkoomattoman näköinen miekkonen