Luin joskus kauan sitten lehdestä jutun Oscar Wildesta. Siinä oli pieni runo tai ehkä pätkä jotain tarinaa? Siinä oli tämä henkilö, "opiskelija" tai "nuorukainen", en muista kumpi. Ja tämä opiskelija/nuorukainen istui kai jossain metsässä ja... en yhtään muista mistä oli tarkalleen kyse, mutta siinä oli sitten metsän eläimiä, jotka ikään kuin puhuivat tälle nuorukaiselle.
Jokaisella eläimellä oli jokin oma ehdotus tämän nuorukaisen kysymykseen tai mihin lie. Olisiko siinä ollut esim. joku pöllö ehdottanut jotain että "jos olisit kuin minä voisit lentää/olla viisas" tai jotain tällaista, ja joku orava jotain itseensä liittyvää jne.
Runo/tarina loppui lauseeseen, joka meni jotenkin näin: "...nuorukainen pohti rakkauden mysteeriä..." Tai ainakin jotain tuollaista olen muistavinani siitä.
Tunnistaako kukaan mistä tekstistä tässä on kyse? Ja mistä Wilden teoksesta sen voi lukea uudestaan? Se teki minuun vaikutuksen kun sen silloin aikanaan luin, ja harmittaa etten kirjoittanut sitä muistiin.
Jokaisella eläimellä oli jokin oma ehdotus tämän nuorukaisen kysymykseen tai mihin lie. Olisiko siinä ollut esim. joku pöllö ehdottanut jotain että "jos olisit kuin minä voisit lentää/olla viisas" tai jotain tällaista, ja joku orava jotain itseensä liittyvää jne.
Runo/tarina loppui lauseeseen, joka meni jotenkin näin: "...nuorukainen pohti rakkauden mysteeriä..." Tai ainakin jotain tuollaista olen muistavinani siitä.
Tunnistaako kukaan mistä tekstistä tässä on kyse? Ja mistä Wilden teoksesta sen voi lukea uudestaan? Se teki minuun vaikutuksen kun sen silloin aikanaan luin, ja harmittaa etten kirjoittanut sitä muistiin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen saattanut löytää vastauksen itse! Kyseessä voi olla Oscar Wilden Onnellinen Prinssi ja muita tarinoita! Wuhuu! Taidan painua saman tien kirjastoon lumipyrystä huolimatta.
Hahhah, sehän se oli! Olin kyllä muistanut tuon tekstin ihan päin prinkkalaa, ei ihme ettei kukaan osannut vastata. Tuo Onnellinen Prinssi ja muita tarinoita sisältää satuja, ja hakemani teksti löytyy "Satakieli ja ruusu" tarinasta. Ja sehän meni siis näin:
'...nuori ylioppilas heittäytyi nurmikolle ja kätki kasvonsa käsiin ja itki.
"Miksi hän itkee?" kysyi pieni vihreä lisko juostessaan hänen ohitseen pyrstö pystyssä.
"Miksi tosiaan? kuiskasi tuhatkauno hyvin hiljaa naapurilleen.
"Hän itkee punaista ruusua", satakieli sanoi.
"Punaista ruusua?" muut huudahtivat, "kylläpä on hölmöä!" ja pieni lisko, joka oli aikamoinen kyynikko, remahti nauruun.
Mutta satakieli ymmärsi ylioppilaan surun salat ja istui hiljaa tammessa ja mietti rakkauden mysteeriä.'
Tarina on aika julma loppujen lopuksi, mutta tuo kohta on todella kaunis. :)