Ei ole tullut hiihdettyä sitten ala-asteen ja koska en tiennyt miten pitkälle innostus riittää, kävin sporttidivarista itselleni sukset hankkimassa.
Myyjä vakuutti, että suksen ovat oikean pituiset ja muutenkin sopivat painoon nähden jne.
Tänään sitten ensimmäisen kerran ladulle uskaltauduin ja kummeksuin mistä mahtaa suksien läpsyminen johtua?
Tarkoitan tällä sitä, että perinteistä hiihdettäessä, nousevat sukset ilmaan takaa ja läsähtävät latua vasten.
Muilla ei tätä ongelmaa näyttänyt olevan.
Onko vika siis tekniikassa (siis mitään tekniikkaahan mä en edes hallitse, vaan olen täysi tunari), suksissa, siteissä vai missä?
Kiitokset, jos joku jaksaa vastata, ettei pääsisin nolosta läpsyttelystä =)
Myyjä vakuutti, että suksen ovat oikean pituiset ja muutenkin sopivat painoon nähden jne.
Tänään sitten ensimmäisen kerran ladulle uskaltauduin ja kummeksuin mistä mahtaa suksien läpsyminen johtua?
Tarkoitan tällä sitä, että perinteistä hiihdettäessä, nousevat sukset ilmaan takaa ja läsähtävät latua vasten.
Muilla ei tätä ongelmaa näyttänyt olevan.
Onko vika siis tekniikassa (siis mitään tekniikkaahan mä en edes hallitse, vaan olen täysi tunari), suksissa, siteissä vai missä?
Kiitokset, jos joku jaksaa vastata, ettei pääsisin nolosta läpsyttelystä =)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suksien läpsyminen johtuu tosiaan tekniikka virheestä. Tämä virhe on kuitenkin mielestäni ns. sunnuntai-hiihtäjien keskuudessa melko yleinen ilmiö. Perinteisen tekniikassa suksen kuuluu nousta takana ilmaan siten, että jalka on suorana ja muodostaa suoran linjan selän ja pään kanssa. Läpsyminen johtuu siitä, että tuodessa suksea takaisin potkusta uuteen liukuun lasket sen latuun liian aikaisin. Tämä johtuu yleensä huonosta tasapainosta ja saa aikaan ns. tuplaliun jossa kaksi suksea liukuu samanaikaisesti.
Oikeaoppisessa perkineisen hiihdossa potkun jälkeen taakse ojentuva jalka ja suksi tuodaan ilmassa lähes kiinni ladussa aina vartalon keskilinjaan asti, josta toinen jalka potkaisee sen uuteen liukuun ja suksi koskettaa latua oikeastaan kunnolla vasta vartalon keskilinjan etupuolella.
Näin vuorohiihdossa hiihdetään oikeastaan kokoajan ainoastaan yksi suksi kiinni ladussa (eikä kaksi kuten käy silloin jos kuuluu se läpsäytys). Tämä vaatii tasapainoa ja tekniikkaharjoittelua, mutta tämähän on juuri hiihdon yksi mielenkiintoinen osa. Hiihtotekniikassa riittää aina hiottavaa ja parannettavaa.
"Näin vuorohiihdossa hiihdetään oikeastaan kokoajan ainoastaan yksi suksi kiinni ladussa (eikä kaksi kuten käy silloin jos kuuluu se läpsäytys)."
Jos koko ajan paino on yhdellä suksella, niin eikö luisto ole huono, kun pitoalue on koko ajan ladussa kiinne.
Pitoalueen pitäisi olla pääosiltaan irti ladusta painon ollessa yhdelläkin suksella. Kun Paino siirtyy päkiälle ja tapahtuu ponnistus pitovoiden ottaa kiinni latuun. Näin ainakin kisasuksessa. Halvimmissa malleissa ei taida olla oikeen kunnon voidepesää ym. profiilia, en tosin ole kokeillut.
Tämä on myös tekniikkakysymys. Vähemmän hiihtäneillä taitaa olla järkevää tehdä pitoalue, joka saattaa ottaakin kiinnikin latuun siinä vaiheessa kun koko paino saadaan siirrettyä liukuvalle sukselle. Mutta vähemmän hiihtäneelle koko kehon painon saaminen liiukuvalle sukselle on varmasti vaikeaa. Niinpä pitoalue on hyvä määrittää sen mukaan.
http://www.karhuskiing.fi/hiihtotekniikat/
Kiitos hyvästä neuvosta 🦋