Isä puhuu arabiaa, äiti suomea ja keskenään englantia

ja vanhemmat keskenään puhuvat englantia.

Lapset ovat kolmikielisiä. Hieno asia tässä kansainvälisessä maailmassa. Melkein käy kateeksi omia lapsia, jotka ovat saaneet vanhemmiltaan näinkin suuren lahjan.

Kysyit haitoista, vaikea sanoa, yksi lapsi on kielellisesti hyvin lahjakas, toisella taas ollut pieniä vaikeuksia asuinmaamme eli Ranskan kielen kanssa. Olen itse sitä mieltä, että jos niitä vaikeuksia on, niin kyllä ne kasvaessa pikku hiljaa häviävät ja jäljelle jää kaksi tai kolmikielisyys, joka on korvaamaton taito.

Englanti ilmeisesti vieras kieli vanhemmille? Siitä voi olla suurtakin haittaa lapsen kannalta kun oppii virheellistä kieltä kun ei-äidinkieliselle tulee kuitenkin niitä virheitä. Kieli ei myöskään ole "luontevaa".

tunnen yhen pikkukundin, jolla on kolme kieltä ja puhuu kaikkia ihan sujuvasti ja myös ymmärtää ne kielet ja puheet.
Lukekaa/puhukaad arabiaksi ja suomeksi, niistä tulee tunnekieliä.

ei ole haittaa. joskus kaksikielisyys voi viivästyttää alussa puheen kehitystä mutta mikäs kiire lapsella on. kaksikielisyys on niin suuri rkkaus että sitä kannattaa ehdottomasti käyttää jos se on luonnollisesti mahdollista. on myös väärin yrittää muka opettaa toinen kieli enbsin hyvin. lapsen herkkyyskausi oppia kieliä on alle 7-8v, ja jo vauvalla on kaikki maailman äänteet varastossaan, hän ottaa ne käyttöön joille on vanhempien kanssa käyttöä. arkipuheen isäksi molempien vanhempien tulee tukea lapsen kielen kehitystä lukemalla ja käyttämällä kieltä mahdollisimman luonnolisesti ja monipuolisesti. Kirjallisuus on siis myös tärkeää monipuolisen sanavaraston vuoksi. eli niin että kumpikin vanhempi puhuu alusta asti johdonmukaisesti omaa äidinkieltään. Epäonnistuessaan tuloksena voi tosin olla puolikielisyys, jolloin lapsi ei isonakaan puhu kumpaakaan kieltä ns. tunnekielenään. Eräs suomalaisten vanhempien lapsi mutti pienenä usein maasta toiseen ekat 10 elinvuottaan, eivätkä vanhempansa ehtineet tukea suomenkieltä riittävästi. Hän ei osaa 20 suomenvuoden jälkeenkään suomea kovin hyvin. englannin ääntämys on brittiläistä, mutta kieli itsessään ei sekään ole "puhdasta". kieliä voi olla useampiakin, esim asuinmaan kieli kaupan päälle. senkin voi oppia. toki kielet vaatii tuekseen hyvää kirjallisuutta luettuna pienestä pitäen ja itseluettuna myöhemmin. kielitieteilijä tuttavani (puhui äidinkieltään espanjaa isän ja opiskelukieltään italiaa sekä koulukieltään englantia opiskellut vieraat kielet) sanoi kerran ettei hänellä ole äidinkieltä, on vain tapoja kommunikoida ajatuksia opetelluilla koodeilla.

Itse tavallaan ymmärrän tuosta osan "tunteella". Tosin mielestäni eri kielet ovat muokkautuneet puhujiensa luonteiden ja temperamenttien ja jopa ympäristön näköiseksi. Olen täysin suomalainen mutta erinäisiä aikoja erimaissa asuneena olen oppinut aktiiviseksi 3-5 kieltä. En puhu enkä suhtaudu kieliin tieteelliseltä taikka kieliopillisella kannalla, vaan juurikin tapana ymmärtää ja kommunikoida. Lisäksi olen nainut puoliksi suomalaisen jonka perheen parissa kuulen toista kieltä jatkuvasti. myös tuleva lapsemme on tarkoitus kasvattaa kaksikieliseksi