Unessani minua kuristettiin, tunsin hyvin selvästi kuinka henkeäni ahdisti ja minun oli vaikea hengittää. Kurotin voimakkaasti ylöspäin, apua saadakseni ja samassa kurotin itseni ruumiista pois. Se tuntui hyvin oudolta. Nousin ylöspäin ja näin (?) pimeähkön huoneen ja itseni alhaalla. Minua pelotti todella paljon ja samassa palasin ruumiiseeni. Katsoin kelloa yöpöydällä, se oli jotain klo 2 aikoihin.
Se tuntui liian todelliselta kokemukselta ollakseen vain unta - mutta mitä se sitten oikeasti olikin, minua pelotti ja se jäi hyvin vahvana mieleeni.
Seuraavana iltana kun olin nukahtamassa, aloin irtautua ruumiistani, tällä kertaa hitaammin, kun katsoin itseäni alaspäin, näin kuinka lähdin nousemaan. Pelästyin ja olin taas itsessäni. Rukoilin, että jos Jumala jostain syystä tämän sallii, niin että hän auttaisi minua.
Taas nukahtamis hetkellä aloin irtautumaan, mutta nyt sänkyni viereen ilmestyi tumma hahmo joka tuntui ystävälliseltä. Hän ojensi kätensä ja sanoi että tule, älä pelkää. Otin häntä kädestä ja nousimme yhdessä ylös. Kysyin häneltä, että voisinko nähdä veljeni (kuollut), mutta hän sanoi, että vielä ei ole sen aika.
Tiedän, että puhuimme muutakin, mutta en muista mitä.
Vielä kolmantena yönä nousin ruumiistani, ja olin jossain muussa paikassa, jossa tapasin jotain/joitain, minulle kerrottiin, että vielä en voi saada muistaa niitä asioita, joita minulle siellä kerrottiin/näytettiin.
Näiden jälkeenkin minua vielä pelotti ja rukoilin etten kokisi sitä enää.
Enkä sen jälkeen ole kokenutkaan, mutta tapahtumat ovat jääneet mietityttämään....
Se tuntui liian todelliselta kokemukselta ollakseen vain unta - mutta mitä se sitten oikeasti olikin, minua pelotti ja se jäi hyvin vahvana mieleeni.
Seuraavana iltana kun olin nukahtamassa, aloin irtautua ruumiistani, tällä kertaa hitaammin, kun katsoin itseäni alaspäin, näin kuinka lähdin nousemaan. Pelästyin ja olin taas itsessäni. Rukoilin, että jos Jumala jostain syystä tämän sallii, niin että hän auttaisi minua.
Taas nukahtamis hetkellä aloin irtautumaan, mutta nyt sänkyni viereen ilmestyi tumma hahmo joka tuntui ystävälliseltä. Hän ojensi kätensä ja sanoi että tule, älä pelkää. Otin häntä kädestä ja nousimme yhdessä ylös. Kysyin häneltä, että voisinko nähdä veljeni (kuollut), mutta hän sanoi, että vielä ei ole sen aika.
Tiedän, että puhuimme muutakin, mutta en muista mitä.
Vielä kolmantena yönä nousin ruumiistani, ja olin jossain muussa paikassa, jossa tapasin jotain/joitain, minulle kerrottiin, että vielä en voi saada muistaa niitä asioita, joita minulle siellä kerrottiin/näytettiin.
Näiden jälkeenkin minua vielä pelotti ja rukoilin etten kokisi sitä enää.
Enkä sen jälkeen ole kokenutkaan, mutta tapahtumat ovat jääneet mietityttämään....
Vastaukset 3
Vanhimmat
noin,paitsi mun makkariin pääsee vain vaaleat,ei tummat.
Kokemuksesi on kyllä aika jännä. Sanoisinko näin että kyllä ja ei; Sinulla oli jonkinlainen yhteys jonkinasteen olentoihin ja/tai ruumiistairtautuminen ja unesi sekoittui sen kanssa. Sitä on hieman vaikea selittää. Näin vain itse sen tulkitsen.
Hyvä että uskalsit pyytää apua koska pelkäsit.
Mielenkiintoista. Ei tällaisia kokemuksia mielestäni kannata pelätä. Itse olen jopa yrittänyt irtautua ruumistani tietoisten unien aikana. Kerran tällaisen kokemuksen aikana kuulin äitini äkäisevän nimeni kuuluvasti, ikäänkuin olin tekemässä jotain "kiellettyä", ja säpsähdin hereille. Joskus avaan unen aikana silmäni, sillä olen huomannut tämän muuttavan pimeän sisällöttömän unitilan visuaaliseksi kokemukseksi, ja tällöin usein näen huoneen katon sellaisena kuin näkisin sen jos olisin hereillä ja silmät auki. En tiedä uneksinko näkymän vai avaanko oikeasti transsitilassa silmäni, tai jotain muuta. Mutta mitäpä näistä ihmisten vajavaisista selityksistä, mielenkiinnolla vain kohti uusia kokemuksia.