Osteoporoosilääkkeen käyttäjillä outoja murtumia ja kuolioita

Pitäisikö nyt lopettaa optinate septimumin käyttö? Sitä määrättiin minulle nilkanmurtuman yhteydessä otetusta luuydinmittakuksesta ja siitä ilmenneestä pienestä luukadosta.

60vee... kirjoitti:

Pitäisikö nyt lopettaa optinate septimumin käyttö? Sitä määrättiin minulle nilkanmurtuman yhteydessä otetusta luuydinmittakuksesta ja siitä ilmenneestä pienestä luukadosta.

kannattaisko nyt sitten syödä sitä D-vitamiinia?????

http://personal.inet.fi/koti/remeli/D3.htm

125µg kirjoitti:

kannattaisko nyt sitten syödä sitä D-vitamiinia?????

http://personal.inet.fi/koti/remeli/D3.htm

Kyllä sitäkin on tullut otettua, lääkärin määräyksellä huimat 8µg. Pitäisi varmaan kymmenkertaistaa annos.

Mutta, olisiko jollain nyt tietoa, että kannattaako tuota lääkettä syödä kun sillä noin kamalat haittavaikutukset on? Varsinkaan kun puhutaan pienestä luukadosta...

Luulisi että asiasta keskusteltaisiin enemmän, kerran 80 000 ihmistä suomessa näitä lääkärin määräämänä syö.

60vee... kirjoitti:

Kyllä sitäkin on tullut otettua, lääkärin määräyksellä huimat 8µg. Pitäisi varmaan kymmenkertaistaa annos.

Mutta, olisiko jollain nyt tietoa, että kannattaako tuota lääkettä syödä kun sillä noin kamalat haittavaikutukset on? Varsinkaan kun puhutaan pienestä luukadosta...

Luulisi että asiasta keskusteltaisiin enemmän, kerran 80 000 ihmistä suomessa näitä lääkärin määräämänä syö.

Lopetin Bonvivan käytön viime keväänä gynekologin suosituksesta. Puhui jo silloin että luu tulee niin kovaksi eikä jousta. Luuhun tulee lasimainen pinta. Söin ensin otinatea kerran viikossa ja tämä oli pari vuotta, yhteensä käytin 4 vuotta. Luukato on osteopanian tasolla nyt ja käytän kalkkitab d-vitamiinin yhdistelmää. Luusärkyä ei ole enää tullut

60vee... kirjoitti:

Kyllä sitäkin on tullut otettua, lääkärin määräyksellä huimat 8µg. Pitäisi varmaan kymmenkertaistaa annos.

Mutta, olisiko jollain nyt tietoa, että kannattaako tuota lääkettä syödä kun sillä noin kamalat haittavaikutukset on? Varsinkaan kun puhutaan pienestä luukadosta...

Luulisi että asiasta keskusteltaisiin enemmän, kerran 80 000 ihmistä suomessa näitä lääkärin määräämänä syö.

8µg

on sulla lekuri

tuohan on vauvojen annostus

D-vitamiinia tarvitaan painon mukaan

http://terveysfasisti.blogspot.com/2009/09/miksi-suomi-on-fasistivaltio.html

Miksi ette hyvät ihmiset ota asioista selvää?

>> kunnes sattumalta pisti silmään amerikkalainen tutkimus, jossa todettiin viiden vuoden käytön jälkeen lääkkeen syönti aivan turhaksi

Olisi kiinnostava saada linkki tuohon tutkimikseen.

Nykyisin Suomessa hoitosuosituksena on pitää tauko (kuinka pitkä?) kahden vuoden käytön jälkeen.

Valitettavasti bisfosfonaattien vakavemmista vaaroista ei ole ollut tähän mennessä käytännöllisesti katsoen lainkaan informaatiota.

* * * * * * *

Ainakin leukaluun kuolion suhteen syöpää siarastavien ja osteoporoosiin bifosfonaattia saavien tilanne riskin suhteen näyttää olevan erilainen, johtuen annostuksista. Lieneekö tilanne vastaava koskien reisluun vaikeasti tai ei lainkaan parantuvan murtuman suhteen.

Bisfosfonaattien hyvin pitkästä elimistöstä poistumisajasta johtuen pitkäaikaisen lääkityksen lopettaminen ei näytä jo mahdollisesti syntynyttä riskiä poistavan. Joissakin tapauksissa se saattaa olla elinikäinen.

Pitääkin selvittää mitkä bosfosfonaatti-lääkkeet kuuluvat alla mainittuihin 'typpiryhmän sisältäviin' sellaisiin.


* * * * * * * * *

"Bisfosfonaatit sitoutuvat voimakkaasti luun hydroksiapatiittikiteisiin, ja koska elimistö ei pysty niitä hajottamaan, lääkkeiden puoliintumisaika on yli kymmenen vuotta... ...erityisesti typpiryhmän sisältävät bisfosfonaatit sitoutuvat irreversiibelisti luustoon ja niiden poistuminen elimistöstä kestää jopa kymmeniä vuosia..."

"Multippelia myeloomaa ja pahanlaatuisten kasvainten luustometastaaseja sairastavat potilaat, joiden tautia hoidetaan suoneen annettavilla aminobisfosfonaateilla, ovat suurimmassa vaarassa. Osteoporoosipotilailla, joita hoidetaan huomattavasti pienemmillä bisfosfonaattiannoksilla, komplikaatiovaara on vähäinen."

"Ne ovat epäorganisten pyrofosfaattien analogeja, niiden imeytyminen suolistosta on vähäistä, ja ne erittyvät munuaisten kautta muuttumattomina. Bisfosfonaatit sitoutuvat voimakkaasti luun hydroksiapatiittikiteisiin, ja koska elimistö ei pysty niitä hajottamaan, lääkkeiden puoliintumisaika on yli kymmenen vuotta (Lin ym. 1999). Myös pitkäaikaiskäyttöön liittyvistä haittavaikutuksista ja mahdollisista komplikaatioista tiedetään vähän."

"Dixon ym. (1997) tutkivat leukojen ja sääriluun uusiutumisnopeutta ja havaitsivat leukojen alveoliharjanteen uusiutuvan kymmenen kertaa nopeammin kuin sääriluun. Voimakkaan aineenvaihdunnan vuoksi bisfosfonaatit kerääntyvät leukoihin nopeammin kuin elimistön muihin luihin."

"Koska erityisesti typpiryhmän sisältävät bisfosfonaatit sitoutuvat irreversiibelisti luustoon ja niiden poistuminen elimistöstä kestää jopa kymmeniä vuosia, lääkityksen haitat voivat ilmaantua pitkällä viiveellä. Pitkään bisfosfonaattilääkitystä saaneilla leukojen osteonekroosin uhka saattaa kestää jopa loppuelämän."

"Osteoporoosin hoidossa käytetään paljon pienempiä bisfosfonaattiannoksia kuin luustoon levinneiden syöpien hoitoon, joten näiden potilaiden vaara sairastua leukojen osteonekroosiin on vähäinen. Vaara kuitenkin kasvaa lääkeannoksen kasvun ja hoitoajan pitenemisen myötä. Siksi bisfosfonaattilääkitystä ei tulisi käyttää yhtämittaisesti yli viittä vuotta (Osteoporoosi: Käypä hoito -suositus 2006)."

Ohessa linkki koko artikkeliin (toivottavasti linkki toimii):

- http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p...

.

Osteo kirjoitti:

>> kunnes sattumalta pisti silmään amerikkalainen tutkimus, jossa todettiin viiden vuoden käytön jälkeen lääkkeen syönti aivan turhaksi

Olisi kiinnostava saada linkki tuohon tutkimikseen.

Nykyisin Suomessa hoitosuosituksena on pitää tauko (kuinka pitkä?) kahden vuoden käytön jälkeen.

Valitettavasti bisfosfonaattien vakavemmista vaaroista ei ole ollut tähän mennessä käytännöllisesti katsoen lainkaan informaatiota.

* * * * * * *

Ainakin leukaluun kuolion suhteen syöpää siarastavien ja osteoporoosiin bifosfonaattia saavien tilanne riskin suhteen näyttää olevan erilainen, johtuen annostuksista. Lieneekö tilanne vastaava koskien reisluun vaikeasti tai ei lainkaan parantuvan murtuman suhteen.

Bisfosfonaattien hyvin pitkästä elimistöstä poistumisajasta johtuen pitkäaikaisen lääkityksen lopettaminen ei näytä jo mahdollisesti syntynyttä riskiä poistavan. Joissakin tapauksissa se saattaa olla elinikäinen.

Pitääkin selvittää mitkä bosfosfonaatti-lääkkeet kuuluvat alla mainittuihin 'typpiryhmän sisältäviin' sellaisiin.


* * * * * * * * *

"Bisfosfonaatit sitoutuvat voimakkaasti luun hydroksiapatiittikiteisiin, ja koska elimistö ei pysty niitä hajottamaan, lääkkeiden puoliintumisaika on yli kymmenen vuotta... ...erityisesti typpiryhmän sisältävät bisfosfonaatit sitoutuvat irreversiibelisti luustoon ja niiden poistuminen elimistöstä kestää jopa kymmeniä vuosia..."

"Multippelia myeloomaa ja pahanlaatuisten kasvainten luustometastaaseja sairastavat potilaat, joiden tautia hoidetaan suoneen annettavilla aminobisfosfonaateilla, ovat suurimmassa vaarassa. Osteoporoosipotilailla, joita hoidetaan huomattavasti pienemmillä bisfosfonaattiannoksilla, komplikaatiovaara on vähäinen."

"Ne ovat epäorganisten pyrofosfaattien analogeja, niiden imeytyminen suolistosta on vähäistä, ja ne erittyvät munuaisten kautta muuttumattomina. Bisfosfonaatit sitoutuvat voimakkaasti luun hydroksiapatiittikiteisiin, ja koska elimistö ei pysty niitä hajottamaan, lääkkeiden puoliintumisaika on yli kymmenen vuotta (Lin ym. 1999). Myös pitkäaikaiskäyttöön liittyvistä haittavaikutuksista ja mahdollisista komplikaatioista tiedetään vähän."

"Dixon ym. (1997) tutkivat leukojen ja sääriluun uusiutumisnopeutta ja havaitsivat leukojen alveoliharjanteen uusiutuvan kymmenen kertaa nopeammin kuin sääriluun. Voimakkaan aineenvaihdunnan vuoksi bisfosfonaatit kerääntyvät leukoihin nopeammin kuin elimistön muihin luihin."

"Koska erityisesti typpiryhmän sisältävät bisfosfonaatit sitoutuvat irreversiibelisti luustoon ja niiden poistuminen elimistöstä kestää jopa kymmeniä vuosia, lääkityksen haitat voivat ilmaantua pitkällä viiveellä. Pitkään bisfosfonaattilääkitystä saaneilla leukojen osteonekroosin uhka saattaa kestää jopa loppuelämän."

"Osteoporoosin hoidossa käytetään paljon pienempiä bisfosfonaattiannoksia kuin luustoon levinneiden syöpien hoitoon, joten näiden potilaiden vaara sairastua leukojen osteonekroosiin on vähäinen. Vaara kuitenkin kasvaa lääkeannoksen kasvun ja hoitoajan pitenemisen myötä. Siksi bisfosfonaattilääkitystä ei tulisi käyttää yhtämittaisesti yli viittä vuotta (Osteoporoosi: Käypä hoito -suositus 2006)."

Ohessa linkki koko artikkeliin (toivottavasti linkki toimii):

- http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p...

.

Kokeillaan vielä kerran josko linkki toimisi (liian pitkä?):


http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p...


.