Pyysin kiinnostavaa miestä kahville tekstiviestillä, kun flirttailua oli jatkunut jo tovi: hymyjen ja katseiden vaihtamisia ja mieheltä myös pyrkimyksiä jäädä rupattelemaan tilanteissa, joissa se ei ollut (minusta) oikein hyvä idea. Miehen vastaus oli: kahvittelu sopisi kyllä, mutta ei juuri nyt vaan "joskus myöhemmin" - esitti myös syyn sille, miksi vasta myöhemmin.
Nyt mietin, onko mies sittenkin pitänyt minua vain mukavana ihmisenä, jonka haluaa torjua ystävällisesti, vai voiko "joskus myöhemmin" todella tarkoittaa sitä, että joskus myöhemmin jotakin saattaa todella tapahtua. Epäilyksiä on siksi, että vaikka mies kertoi ajanjakson, jonka aikana tapaaminen ei onnistu, ei myöskään ehdottanut mitään aikaa tuon ajan jälkeen. Ajatuksia?
Nyt mietin, onko mies sittenkin pitänyt minua vain mukavana ihmisenä, jonka haluaa torjua ystävällisesti, vai voiko "joskus myöhemmin" todella tarkoittaa sitä, että joskus myöhemmin jotakin saattaa todella tapahtua. Epäilyksiä on siksi, että vaikka mies kertoi ajanjakson, jonka aikana tapaaminen ei onnistu, ei myöskään ehdottanut mitään aikaa tuon ajan jälkeen. Ajatuksia?
Vastaukset 18
Vanhimmat
No siis oliko tuo kahvikutsu oikea deittikutsu vai mikä?
Mielestäni kuulosti aika yliolkaiselta tuo "myöhemmin" joten...ei varmaan ole turhan innostunut asiasta.
Sepä se - kutsu jätti tuossa suhteessa tulkinnanvaraa... koska kyse on miehestä, joka on esimiesasemassa työpaikalla (ei oma esimieheni) ja katsoisin mieluummin ensin, onko kahden kesken kemiaa ennen kuin otan suurempia riskejä. Virhe?
Luultavasti voit myös itse vaikuttaa lopputulokseen. Älä ala yrmistelemään tappiomielialassa vaan flirttaile miehelle samaan malliin kuin ennekin. Ole kuin mitään ei olisi tapahtunut etkä olisi kahvikutsua esittänytkään. Jos välillänne on vetovoimaa hän ottaa kyllä asian puheeksi sitten kun aika on hänelle sopiva. Nyt saattaa olla epävarma tunteistaan, oikeasti kiireinen tai kuten sanoit, torjua sinut nätisti.
Mullakin mies joka itse pyytelee tapaamisia laittoi yks kaks että katotaan toiste ku lapsi tuleekin hänen luo . Mutta kun se lapsi on viimeiset vuodet ollu aina vaa viikonloput niin miten se nyt yksi kaksi onkin arkena🤣 tosin itselläkin kiinnostus hiipunut kun tavattiin kolme kertaa ja nyt kuukausi väliä ollu ja jatkuu "tauko". Että ehkä tämä luonnollisesti hiipuu. Mutta minulle voi aina myöskin sanoa suoraan,mikäli on asia niin,että ei kiinnosta tai löysi jonkun muun. En itke,koska en ole mitään vakavaa etsimässä.
Äh, älä tee ongelmaa asiasta mikä ei sitä ole. Kun tuo ajanjakso on ohi laita viesti tai soita tai kysy nenäkkäin josko hänellä olisi nyt aikaa kahvittelulle. Mieshän on käyttäytynyt ihan normaaliin tapaan ja vielä varsin hyvinkin, kun on kertonut syyn ja ajanjakson jolloin ei käy. En oikein tajua miksi väännät ongelmaksi asiaa, missä ongelmaa ei tosiaankaan ole? On muuten sellainen ajattelu/käytösmalli, jota ihan oikeasti kannattaa varoa.
Eli reippaasti vaan nostat kun sopiva ajankohta kahvittelun taas aiheeksi. Jos uudelleen sanoo vastaavalla tavalla, sano iloisesti että "ok, mutta tällä kertaa saat sitten itse ehdottaa sopivan ajankohdan ja ottaa yhteyttä". Ja jos sitä yhteydenottoa ei tule, niin sitten vaan unohdat ko miehen "siinä mielessä".
... rohkaisusta! Mulla tosiaan on taipumusta negatiiviseen ajatteluun suhdeasioissa, ja varovaisenkin aloitteen tekeminen oli jo melkoisen kynnyksen ylitys. Mies vaikuttaa todella sellaiselta, että haluaa olla ystävällinen kaikille - mikä toisaalta tekee vähän epävarmaksi omasta erityisyydestä, mutta on toisaalta suuri syy siihen, että olen viime viikot kulkenut piiiitkästä aikaa pää pilvissä ja idioottimainen hymy kasvoilla. Taustalla kun on suhteita lähinnä ns. itsekeskeisten paskiaisten kanssa.
Iloa pintaan vaikka syän märkänis, vai miten se nyt meni... :)
Minulle mies laittoi samaan viestiin näin "olen kyllä miettinyt mutta täytyy kattoo" siis kysyin josko lähtis ensi viikon su kahville. Mitäs mieltä olette tästä???
Minusta nämä "joskus toiste" vastaukset on vain kiltimpi tapa sanoa ei. Ja varsinkin nämä tapaukset, jotka perustelevat kiireellä, on helppoa vedota siihen aina uudelleen. Jos hän on kiinnostunut, hän tekee ensi kerralla aloitteen. Voisitte tietysti vielä yrittää toisen kerran ja sanoa jos tulee taas sama perustelu, että "ilmoita sit kun sulle sopii".
Sekin kieltämättä lisää epävarmuutta, että olen monta kertaa ollut itse se, joka vetoaa kiireeseen silloin kun pitäisi treffata joku, joka on ihan ok muttei kuitenkaan tunnu ihan oikealta. Ne, jotka ovat jaksaneet sitkeästi yrittää, olen sitten treffannutkin (yleensä laihoin tuloksin). Sitä epäilen, toimisiko tämä miehen kanssa samalla tavalla, vai leimautuisiko siinä sitten epätoivoiseksi roikkujaksi ja jäisi ekoillakin treffeillä käymättä - tulisivatko tässä sitten esiin ne miehen ja naisen ajatuskulkujen erot..? Joka tapauksessa pitää odotella rauhassa se pari viikkoa, minkä mies sanoi olevansa kiireinen.
Toisaalta joskus on omallakin kohdalla ollut kysymys ihan oikeasta kiireestä, tai siitä etten halua voimakkaita ja / tai sekavia tunteita sotkemaan ajatuksiani kun pitää keskittyä johonkin tärkeään työhön tms. Eli. Ei kai tässä auta kuin pitää toiveikasta mielialaa yllä ja katsoa mitä tapahtuu. Samaan syyhyn kiireelle mies ei kyllä voi vedota toista kertaa jäämättä kiinni tekosyystä, oli niin ainutkertainen selitys.
Ajatuskulku eroaa eri ihmisillä myös siinä, onko kykenevä hetkeksikään irrottautumaan työstä. Itse kaipaisin stressin keskelle taukoa, mukavaa rupatteluhetkeä, jolla saisi ajatukset irti siitä kaikesta edes hetkeksi.
Itse yritin saada työkaveria ihan vaan lounastauolle seuraksi. Hän ei joutanut sinä päivänä edes syömään, lupasi että "huomenna" (uskon, että hän todella tarkoitti sitä) ja sitten hänelle tulikin asiakastapaaminen juuri lounasaikaan, ei menty. Eikä kiire näyttänyt helpottavan, joten en ahdistellut häntä enempää. Kiireisellä ei tunnu olevan aikaa uusille ihmissuhteille, jos ei ole todella kiinnostunut niitä luomaan. Mutta ehkä tämä sun tapaus tosiaan myöhemmin ehtisikin, eihän sitä tiedä....
Olen työkaverisi tapaan aika työkeskeinen ihminen ja perunkin joskus sosiaalisia tapaamisia siksi, että saan tehtyä jonkin tärkeän asian loppuun. Varmasti olen jotakuta ajattelemattomuuttani loukannutkin. Tilannetta on hyvin vaikea selittää ihmiselle, jonka arvojärjestys on "oikea" eli ystävät ensin, mutta tahallani en loukkaisi ketään. Siksi tavallaan ymmärrän miestä, mutta kun en häntä niin hyvin tunne, on mahdotonta tietää, miten hänellä on tapana toimia. Tänne kirjoittaessani elättelin toivoa, että jollakulla olisi varmaa tietoa siitä, mitä kaikki miehet tarkoittavat, kun sanovat haluavansa tavata vasta myöhemmin ;)
Minusta tuo juuri on tärkeä pointti minkä sanoit sivulauseessa: en oikeastaan edes haluaisi miestä, joka ei ole niin kiinnostunut luomaan uutta ihmissuhdetta / niin ihastunut minuun (:D) että tekee aikaa tutustumiselle. Itsellä on hyvinkin tuoretta kokemusta siitä, ettei pelkkä ookoo suhde riitä pitemmän päälle, kun elämässä on muita mielenkiintoisia haasteita. Siksi tämä onkin nyt niin iso juttu: hyvin harvoin kolahtaa niin kovaa, että keskittymiskyky häiriintyy juupas-eipäs-pähkäilyiden takia kuten nyt näyttää käyneen :D Ja on varsin kurjaa ajatella, että vastapuoli ei olisikaan kokenut samoin...
Pitäisi kai tyytyä "tyytymissuhteisiin", vähemmällä tuskailulla selviäisi...
tosi reipas ja asiallinen ohje - totta, pitäisi malttaa odottaa ja kysäistä sitten uudelleen:
Kun tuo ajanjakso on ohi laita viesti tai soita tai kysy nenäkkäin josko hänellä olisi nyt aikaa kahvittelulle.
Mutta - tarkoittaako myös se, että 'toinen ilmoittaa, kun hänelle sopii'
että sitä sopimista on sitten turha odottaa enää koskaan.
samana tai viimeistään seuraavana päivänä
Joo. Pyysin miespuoliselta ystävältä valistunutta tulkkausta, ja totesi, että on paras edetä rauhallisesti ja hienovaraisesti, mutta napakasti. Koska tämän miehen ja mun välillä ei ole tulkkia, tulkitsen itse tuon niin, että periksi ei kannata antaa. Vielä. :P
Ainakin vielä suunnittelen jopa odottavani muutaman päivän yli määräajan, ettei nyt aivan helpoksi nakiksi luule... Tosin jos on kovin töihinsä uppoutunut, tuskin moista edes huomaa. Mutta sepä melkein siitä sitten.
Jonkun aikaa odottaisin, mutta jos sitä sopivaa aikaa ei tosiaan ala löytyä lähiviikkoina, niin uskon että on turha sitä enää odottaa. Jos vielä kuukausien päästä kiinnostaa, niin voisin ehkä kysäistä uudelleen. Vihjaamatta yhtään että olen tässä näin kauan odotellut, etkä oo kutsua esittänyt....
kuka niistä ottaa selkoa;
rautaa on taottava, kun se on kuumaa,
kummankin into voi lopahtaa muuten
vielä toisen kerran ja ehkä mahdollisesti kolmannenkin... Jos mies ei sittenkään löydä aikaa, hän ei varmaankaan ole kiinnostunut