Eri lähteissä mainitaan usein että jos työskentelee henkien kanssa
on tärkeää että jalat pysyvät maassa.
Ts. että on ns. kunnon maadoitus ja/tai että on kasvattanut(mielessään) jaloista juuret syvälle maahan.
ja että olisi tehtävä fyysistä työtä vastapainoksi.
Mitähän tällä tarkemmin tarkoitetaan ja mitkähän ovat oireet jos nämä on unohtanut tehdä ?
Itselläni on ollut jonkin verran henkistä yhteydenpitoa, mutta mikä on alkanut tuottaa nyttemmin hieman outoja sivuoireita.Muistin nämä ohjeet vasta nyt ja aloin kelaamaan voisiko tietyt ongelmat joita kohtaan johtua siitä että olin unohtanut tämä aspektin kokonaan.
on tärkeää että jalat pysyvät maassa.
Ts. että on ns. kunnon maadoitus ja/tai että on kasvattanut(mielessään) jaloista juuret syvälle maahan.
ja että olisi tehtävä fyysistä työtä vastapainoksi.
Mitähän tällä tarkemmin tarkoitetaan ja mitkähän ovat oireet jos nämä on unohtanut tehdä ?
Itselläni on ollut jonkin verran henkistä yhteydenpitoa, mutta mikä on alkanut tuottaa nyttemmin hieman outoja sivuoireita.Muistin nämä ohjeet vasta nyt ja aloin kelaamaan voisiko tietyt ongelmat joita kohtaan johtua siitä että olin unohtanut tämä aspektin kokonaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ehkäpä tarkoittaa sitä että kannattaa pitää järki mukana ja olla varovainen.
Hyvää jatkoa sulle.
Yksinkertaisimmillaan maadoitus on sitä että aterioidaan heti "työskentelyn" jälkeen.
Oireena liian raskaata ja nopeasta työskentelystä voi prosessori ylikuumentua ja jalat irrota lopullisesti maasta.
"Jalat maassa" ymmärrän niin että ovatkohan nuo henget sittenkään sinusta ulkopuolisia entiteettejä?
Olen kuullut termin "maattuminen", joka ehkä tarkoittaa samaa?
Mitään asiantuntijatietoa minulla ei tästä asiasta ole mutta omien kokemusteni pohjalta voisin sanoa, että erittäin tärkeää on olla rauhallinen, järkevä ja varmistua siitä, ettei kyse ole muusta - simerkiksi mielenterveydellisistä ongelmista, jotka voivat esiintyä hyvinkin "henkikokemuksina". Tiedän, että monet näistä rajatiedon asioista kiinnostuneet suuttuvat, kun tämän asian tuo esille mutta minusta se on tosi tärkeä juttu. Koen sen omalla kohdallanikin yhdeksi "maadoittavaksi" asiaksi, siis sen, että voin olla varma, ettei kyse ole mistään omasta, terveydellisestä ongelmastani.
En tiedä, itselläni ei ole ollut mitään ongelmaksi luettavaa rajakokemuksistani, ellei nyt joidenkin esineiden rikkoontumista ja ystävien pelästyksiä oteta lukuun. Mutta koen myös, että ne ovat voimistuneet vasta, kun olen ollut tarpeeksi aikuinen ja vahva ottaakseni ne vastaan. Eli olisiko tuo maadoitus sitten juuri sitä? Että on löytänyt sellaisen balanssin, sellaisen vahvuuden ja levolliseen, järkevään ajatteluun perustuvan olemuksen itsestään, että voi toimia kanavana?