hiljaiseloa. luonto alkaavaipua talvi uneen. heräänkö vai nukunko? olenko herännyt ja nukahtanut?muistanko, kuka minä olen. metsäisellä kukkulalla tunnen suloista iloa tiestä. pysähdyn ja olen liikkeellä, keskityn ja kehityn. puhdistaudun.
sadekausi
sanghazen J.om.1
7827
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kauheita angsteja. Mä en tiedä mitä mun ajatuksissa on tapahtunut. Juuri kun opin nauttimaan luonnosta ja vuodenajoista ja pienistä yksityiskohdistakin luonnossa. Yleensä kaikesta näkyvästä. Taiteesta jne. niin nyt tuntuu kuin olisi jossain erämaassa ja tuijottaisi kaukaisuuteen raunioitten päällä. Olen löytänyt jonkinlaisen syvällissemmän totuuden, mutta ulkona silti rakkaudesta. Mä en saa itsestäni muuta irti kuin tän tyhjyyden ja angstin. Tänäänkin olin mukana monessa asiassa ja hoidin hommani, mutta sisimmässä on kuin aavoilla ulapoilla, paitsi etten nauti siitä. Vaikka meri on tärkeä.Kaupunki on pahin. Sieltä en löydä enää mitään ihailtavaa. Ennen olin tyytyväinen juuri kaupungissa. Ne talot ja kadut ja ihmiset, joihin ei saa kontaktia. Surullista katsoa miten ihmiset kulkevat ohi ja ne ei ole mulle muuta kuin ohikulkevia kuvia. Ja kaikki ovat ajatuksineen siellä mihin en saa enää kiinnostusta, vaikka totesin, että työkaverikin oli kaikkea muuta kuin kiinnostunut oikein mistään. asiat vaan kuuluu hoitaa. tätä elämää ja asiat on sentään vielä suht kunnossa materiaalisesti.
ei pääse pois hoitamatta ensin tehtäviään. kaiken huippu on se, että tällasen pitäs hoitaa monen ihmisen duunit ja olla töissä yötä päivää ja mukana kaikissa jutuissa. Aamen. Muut saa sitten loparit, joille se osuu pahaan paikkaan. Sais mennä toisin päin. Mulle riittää niin vähän nykyään tätä kaikkea. Tulisin hyvin vähänllä sosiaalituella toimeen.
ehkä sisäinen tunteesi kaipuusta luonnon rauhaan ja luonnon rytmiin aiheuttaa "oireesi". välillä vituttaa enemmän ja välillä vähemmän. ehkä henkinen kasvusi ja ymmärryksesi lisääntyminen auttaa huomaamaan asioita toisin kuin ennen. ehkä olet sielun pimeässä yössä odottaen valon välähdystä.
runo on ihastuttava.
jatketaan harjotuksia...
aikansa hiljaisuudessa istuttuaan, olemassa olonsa tutkittuaan, tähän tulleena.
yksin on hyvä, kaksin kaunihimpi, kolme on jalokiviä kuitenkin.
turvautuneena, luopuneena, rauhoittuneena.
eristyneenä,erilaisena kummallisten joukossa, hyvä on olla yksin.
tunne suloista iloa tiestä, etsi se ja elä se .
tee siitä oma tiesi ja se kantaa sinua aina.
heräsin.tiedän nyt mitä on ikävä.uskon kaipauksen ja lumisen maalauksen olevan näkymä sieluni maisemasta.menneisyys oli ennen lumisadetta.tässä olen.hiljaisuus on ääni kauneuden, latua ei ole ja polkua ei näy.