Iäkäs ystäväni sai juuri alzheimer-diagnoosin. Vakavia oireita en ainakaan itse ole huomannut, mutta ilmeisesti haluttomuus lähteä minnekään liittyy siihen. Minusta on vaivaa....en minä jaksa, on selityksiä vaikka kyse onkin fyysiseti erittäin hyväkuntoisesta yhdeksänkymppisestä.
Miten tässä tilanteessa kannattaisi toimia? Kannataaisiko jopa puolipakolla hakea kotoa "nyt vaatteet päälle ja mennään" -tyyliin kyläpaikkoihin/tapahtumiin, missä hän ennenkin on mielellään käynyt vaiko antaa olla?
Kuvittelisi, että se ainainen kotona istuminen vasta masentaakin. Nuorena ja terveenä itse usein ilahdun, kun olen sittenkin saanut itsestäni niskaotteen ja lähtenyt vaikka jumppaan, vaikka millään ei olisi halunnut. Pätisikö tämä myös dementoituneen masennukseen?
Miten tässä tilanteessa kannattaisi toimia? Kannataaisiko jopa puolipakolla hakea kotoa "nyt vaatteet päälle ja mennään" -tyyliin kyläpaikkoihin/tapahtumiin, missä hän ennenkin on mielellään käynyt vaiko antaa olla?
Kuvittelisi, että se ainainen kotona istuminen vasta masentaakin. Nuorena ja terveenä itse usein ilahdun, kun olen sittenkin saanut itsestäni niskaotteen ja lähtenyt vaikka jumppaan, vaikka millään ei olisi halunnut. Pätisikö tämä myös dementoituneen masennukseen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Äitini sairastaa vaskulaarista dementiaa ja kyllä yksi oire oli alkuunsa, että ei olisi lähtenyt minnekkään, vein melkein puoliväkisin hänet päivittäin ulos lenkille ja kyläilemäänkin joskus, kun sai vaan lähtemään sieltä tultiin iloisena ja posket hehkui punaa:)
Syitä oli monia esim. ei jaksa, on niin kylmääkin, mutta kun olimme heittäneet lenkin veri rupesi kiertämään ja kun kysyin kotiin tultua onko vielä kylmä, vastaus oli aina ei.
Rohkeesti vaan houkuttele vanhus liikkeelle!
Todennäköisesti ystäväsi on epävarma, kun ote elämästä tuntuu lipsuvan. Uusien asioiden edessä pelottaa ja sitä mukaa kun muisti huononee, tututkin asiat muuttuvat uusiksi. Hän ehkä hakee turvaa jumittumalla siihen kaikkein tutuimpaan paikkaan, mutta jotain mukavaa vaihtelua olisi hyvä olla.
Ehkä entisistä mielenkiinnon kohteista tai kyläpaikoista voisi juttelemalla selvittää ne parhaat ja satsata niihin? Pyydä kaveriksi, kun et yksin viittis mennä - minun äitiin tämä uppos aika kauan:)
Jos ystäväsi ei jossain viihdy tai näyttää hämmentyneeltä, kannattaa hienovaraisesti selittää missä ollaan ja mitä tekemässä ja että sinä pysyt hänen seurassaan. Voi olla, että se pääsi unohtumaan ja olo on eksynyt.
Hienoa, että viitsit miettiä ja yrität auttaa - siitä tosiystävän tuntee!