Mitä olette mieltä siitä, kun ainakin meidän seurassamme on rajoitus siitä kuinka ison uroshirven saa kaataa? Ei siis saisi kaataa mitään lapiosarvista, vaikka niitä ahmatit kaatavatkin kielloista huolimatta.
Piikkirajoitus on perusteltu sillä, kun mitä enempi piikkejä hirvellä, sitä kovempi se on hirvipopulaatiossa siittämään naaraita ja kanta säilyy parempana kun näitä ei ammuta pois.
Mutta periaatteessa taas, tämä vanha uros pitää nuoret urokset pois mestoilta ja siittohommista. Nuori uroshan siittää useamman vuoden kun se saa elintilaa vanhan papparaisen kaatamisella.
Mennäänkö tässä siis ojasta allikkoon?
Piikkirajoitus on perusteltu sillä, kun mitä enempi piikkejä hirvellä, sitä kovempi se on hirvipopulaatiossa siittämään naaraita ja kanta säilyy parempana kun näitä ei ammuta pois.
Mutta periaatteessa taas, tämä vanha uros pitää nuoret urokset pois mestoilta ja siittohommista. Nuori uroshan siittää useamman vuoden kun se saa elintilaa vanhan papparaisen kaatamisella.
Mennäänkö tässä siis ojasta allikkoon?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ammu lapiosarvea ampuu sen joku muu mentyään rajojen yli toisen seuran maille.
Meillä oli piikki rajoitus joskus kaheksankytä luvun puolessa välissä. Kaksikymmentä piikkinen meni ajossa kolmen passimiehen ohi. Lähimmillään passimies katseli kruunupäätä kymmenen metrin päästä ja kirosi piikki rajoitusta. Hirvi meni alueen rajan yli jossa oli naapuri miehet passilinjassa omassa ajossaan. Sarvipää tuli yhden miehen selän taakse ja hirvi kaatui lähelle rajaa. Kyllä oli hymy herkässä kaatajalla kun ajattivat historian komeimman sarvipään meidän makkara tulille näytille. Mutta mitkä oli ilmeet meidän porukan kolmella passimiehellä jotka juuri päästivät sen passiketjusta läpi. Voitte kuvitella. Sen jälkeen rajoituksia ei ole ollu vaan sanottu jopa että komeinta sonnia nurin vaan mitä eteen tulee. Jos piikki rajoituksia tehdään se pitää olla koko maata kattava. Turha niitä muuten on säästellä kun joku ne ampuu kuitenkin jos ei seuraavan seuran maalla niin sitten sitä seuraavan seuran mailla sanoo kuka mitä hyvänsä.
Aina niitä on kaadettu ja hirvikanta on mitä on kasvussa edelleen. Ampuu hirvimies sen tappisarvenkin jos se eteen tulee. Ei se kanta pelkkien sonnienkaan varassa ole.
Omassa seurassa oli joskus muinoin muistaakseni jonkinlainen "piikkirajoitus", mutta poistui syystä tai toisesta. Ehkä syy oli siinä, että ei omassa seurassa sitten loppujen lopuksi kovin innokkaasti "isoimpien sarvien perään".
Itsekään en ole koskaan juuri ymmärtänyt sitä joidenkin metsästäjien hirveää vouhotusta ja esittelyn tarvetta suurimmista hirven sarvista. Esim. omalla kohdalla on hirvenmetsästystä tullut harrastettua viime syksy mukaanlukien 27 vuotta. Silti yksiäkään hirvensarvia ei oman huushollin seinältä löydy. Viime syksynä omalle kohdalle sattuneella isoimmalla hirvisonnilla oli 13 piikkiset sarvet. Nekin menivät metsään muiden roippeiden mukana.
Henkilökohtainen ennätys on ollut 16 piikkiä, ja vielä lapiosarvissa. Uhkasin nekin heittää matojen ruuaksi, mutta seuran puheenjohtajan vaimo pelasti tilanteen, kun sanoi haluavansa kesämökin seinustalla hirven sarvet.
Ne isot hirvet kaatuvat kuitenkin mulla alueella. Onhan niissä sitkaampi liha. Mutta jos kohdalle tulee niin nurin vaan enempi piikkinenkin, koska todellakin se yksi iso uros pitää kauheen isoa reviiriä hallussaan ja karkoittaa pienemmät yksilöt sukua jatkamasta.
Herra Darvin hymyilee perusteluillenne.
Kyllä Sonnin kuuluu naiset hoidella, tuppikullit ja poikaset katselkoot sivummalta. Ja jos joku haluaa kokeilla, täytyy ensin uskaltaa näyttää olevansa Mies.
kun vehkeitä esitellään. Käytännössä ei niinkään.